Raamatun aikoina Jumala hyväksyi paastoamisen, kun se tehtiin oikeista vaikuttimista. Toisaalta jos vaikuttimet olivat väärät, paastoaminen ei miellyttänyt Jumalaa. Raamattu ei ota kantaa siihen, pitäisikö ihmisten nykyään paastota.

•   Kun tarvittiin apua ja ohjausta Jumalalta. Kun israelilaiset olivat palaamassa Jerusalemiin, he pyysivät Jumalalta ohjausta ja paastosivat osoittaakseen olevansa tosissaan pyyntönsä suhteen (Esra 8:21–23). Myös Paavali ja Barnabas päättivät toisinaan paastota, kun he nimittivät seurakunnan vanhimpia (Apostolien teot 14:23).

•   Kun haluttiin keskittyä Jumalan tahdon tekemiseen. Jeesus paastosi kasteensa jälkeen 40 päivää. Näin hän valmistautui tekemään Jumalan tahdon pian alkavan palveluksensa aikana. (Luukas 4:1, 2.)

•   Kun haluttiin ilmaista katumusta. Jumala kehotti uskottomia israelilaisia profeetta Joelin välityksellä: ”Palatkaa luokseni kaikesta sydämestänne sekä paastoten ja itkien ja valittaen.” (Joel 2:12–15.)

•   Kun vietettiin sovituspäivää. Jumalan israelilaisille antama laki sisälsi käskyn paastota vuosittain vietettävänä sovituspäivänä a (3. Mooseksen kirja 16:29–31). Sovituspäivä muistutti israelilaisia siitä, että he olivat epätäydellisiä ja tarvitsivat Jumalan anteeksiantoa. Sen vuoksi sovituspäivän aikana oli sopivaa paastota.

•   Vaikutuksen tekeminen toisiin. Jeesus opetti, että jos ihminen paastoaa uskonnollisista syistä, kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta (Matteus 6:16–18).

•   Itsensä todistaminen vanhurskaaksi. Paastoaminen ei tee ihmisestä parempaa sen enempää moraalisesti kuin hengellisestikään (Luukas 18:9–14).

•   Tahallisten syntien hyvittäminen. (Jesaja 58:3, 4.) Jumala hyväksyi paastoamisen vain silloin, kun siihen liittyi tottelevaisuus ja sydämestä lähtevä katumus aiempien syntien vuoksi.

•   Uskonnollisten perinteiden noudattaminen. (Jesaja 58:5–7.) Aivan kuten vanhemmat toivovat lapsensa ilmaisevan rakkautta sydämestä, Jumalakin haluaa, että tekojemme takana on rakkaus, ei velvollisuudentunto.

 Ei. Jumala vaati israelilaisia paastoamaan sovituspäivänä, mutta sen viettäminen päättyi, kun Jeesus sovitti lopullisesti katuvien ihmisten synnit (Heprealaisille 9:24–26; 1. Pietarin kirje 3:18). Sovituspäivän viettäminen kuului Mooseksen lain vaatimuksiin. Kristityt eivät kuitenkaan enää ole tämän lain alaisuudessa (Roomalaisille 10:4; Kolossalaisille 2:13, 14). Siksi kristitty voi päättää itse, haluaako hän paastota vai ei (Roomalaisille 14:1–4).

 Kristityt ymmärtävät, että paastoaminen ei ole tärkein asia Jumalan palvonnassa. Raamatussa paastoamista ei koskaan yhdistetä onnellisuuteen. Sen sijaan tosi palvonnalle on tunnusomaista ilo. Kristityt heijastavat ”onnellisen Jumalan” Jehovan persoonallisuutta. (1. Timoteukselle 1:11; Saarnaaja 3:12, 13; Galatalaisille 5:22.)

 Käsitys: Kristittyjen pitäisi paastota Jeesuksen kuoleman muistoksi.

 Tosiasia: Jeesus ei käskenyt opetuslapsiaan paastoamaan hänen kuolemansa muistoksi (Luukas 22:14–18). Vaikka Jeesus sanoi, että opetuslapset tulisivat paastoamaan hänen kuoltuaan, hän ei antanut tässä käskyä. Hän ainoastaan totesi, että näin tulisi tapahtumaan (Matteus 9:15). Raamatussa annettiin kristityille ohje: jos he olisivat nälkäisiä, heidän tulisi syödä kotonaan, ennen kuin he viettäisivät Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa (1. Korinttilaisille 11:33, 34).