Evankeliumi Matteuksen mukaan: Kukaan evankeliumin kirjoittaja ei mainitse itseään nimeltä kertomuksessaan, eivätkä kirjojen nimet ilmeisesti kuulu alkuperäiseen tekstiin. Joissain Matteuksen evankeliumin käsikirjoituksissa nimenä on Euangélion katá Maththaíon (Evankeliumi Matteuksen mukaan), joissain taas lyhyempi Katá Maththaíon (Matteuksen mukaan). Ei tiedetä tarkkaan, milloin tällaisia kirjojen nimiä alettiin käyttää. Joidenkin tutkijoiden mukaan ne otettiin käyttöön 100-luvulla, koska pitkä nimi esiintyy joissain evankeliumien käsikirjoituksissa, jotka on ajoitettu 100-luvun lopulle tai 200-luvun alkuun. Joidenkin mukaan näistä kertomuksista alettiin käyttää nimitystä ”evankeliumi” (kirjaim. ’hyvä uutinen’, ’hyvä sanoma’) mahdollisesti siksi, että Markuksen evankeliumi alkaa sanoilla ”Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, koskevan hyvän uutisen alku”. Näitä kirjoittajan nimen sisältäviä kirjojen nimiä alettiin käyttää ehkä käytännön syistä, jotta tiedettiin, mitä kirjaa tarkoitettiin.

Matteuksen: ”Matteukseksi” käännetty kreikkalainen nimi on luultavasti lyhentymä ”Mattitjaksi” (1Ai 15:18) käännetystä heprealaisesta nimestä, jonka merkitys on ’Jehovan lahja’.

Jeesuksen Kristuksen – – sukuluettelo: Matteus seuraa Jeesuksen polveutumista Daavidin pojan Salomon kautta, Luukas puolestaan Daavidin toisen pojan Natanin kautta (Mt 1:6, 7; Lu 3:31). Matteus osoittaa Jeesuksen laillisen oikeuden Daavidin valtaistuimeen seuraamalla sukuluetteloa Salomosta Joosefiin, joka oli oikeudellisesti Jeesuksen isä. Luukas seuraa ilmeisesti Marian sukua ja osoittaa Jeesuksen biologisen polveutumisen Daavidista.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

Daavidin pojan: Ilmaus osoittaa, että Jeesus on Daavidin sukuun kuuluva jälkeläinen, jonka oli määrä periä valtakunta Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16; Ps 89:3, 4).

pojan: Raamatun sukuluetteloissa ”poika” voi tarkoittaa biologista poikaa, pojanpoikaa tai jälkeläistä.

Abrahamin pojan: Juutalainen lukijakunta mielessään Matteus alkaa seurata Jeesuksen polveutumista Abrahamista. Näin hän korostaa, että Jeesus on Abrahamin laillinen jälkeläinen ja Jumalan Abrahamille antaman lupauksen perillinen, jonka välityksellä kaikki maan kansat voivat hankkia itselleen siunauksen.

sukuluettelo: Matteuksen evankeliumin kreikkalaiset alkusanat bíblos genéseōs (sanan génesis eräs muoto) voitaisiin kääntää myös ”elämästä kertovaksi kirjaksi” tai ”historialliseksi kertomukseksi”. Kreikan sana génesis merkitsee kirjaimellisesti ’alkuperää’, ’syntymää’, ’syntyperää’. Sitä käytetään Septuagintassa samaa merkitsevän heprean sanan tōledṓt vastineena. Tämä sana on käännetty 1. Mooseksen kirjassa tavallisesti vastineilla ”kertomus”, ”historia”, ”luettelo” ja ”sukuluettelo”. (1Mo 2:4, alav.; 5:1; 6:9, alav.; 10:1; 11:10, 27, alav.; 25:12, 19; 36:1, 9; 37:2, alav.)

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

Tamar: Ensimmäinen viidestä naisesta, jotka Matteus mainitsee Messiaan sukuluettelossa. Neljä muuta ovat ei-israelilaiset Rahab ja Ruut (jae 5) sekä ”Uurian vaimo” Batseba (jae 6) ja Maria (jae 16). Kaikki muut sukuluettelossa ovat miehiä, mutta nämä naiset mainitaan todennäköisesti siksi, että Mariasta tuli Jeesuksen äiti ja muista naisista Jeesuksen esiäitejä jollain merkittävällä tavalla.

Daavid, kuningas: Tässä sukuluettelossa mainitaan useita kuninkaita, mutta ainoastaan Daavidiin liitetään arvonimi ”kuningas”. Hänestä alkoi Israelin ”kuningassuku” (1Ku 12:19, 20). Kun Matteus sanoo Jeesusta ”Daavidin pojaksi” jakeessa 1, hän korostaa valtakuntateemaa ja osoittaa, että Jeesus perii kuninkuuden Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16).

Uurian vaimo: Ts. Batseba, joka oli Daavidin ulkomaalaisen soturin, heettiläisen Uurian vaimo (2Sa 11:3; 23:8, 39).

Joramille syntyi Ussia: Ussia ei ollut Joramin poika vaan kaukaisempi jälkeläinen (ks. Mt 1:2, tutkimisviite). Kuten 1Ai 3:11, 12 osoittaa, Joramin ja Ussian (eli Asarjan) välistä jätetään mainitsematta kolme Daavidin sukuhaaraan kuulunutta pahaa kuningasta (Ahasja, Joas ja Amasja).

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

syntyivät: Jekonja (josta käytetään myös nimiä Jojakin ja Konja) ei ollut Josian poika vaan pojanpoika Jojakimin kautta (2Ku 24:6; 1Ai 3:15–17; Est 2:6; Jer 22:24).

Serubbabelin, joka Sealtielin: Serubbabelia sanotaan usein ”Sealtielin pojaksi” (Esr 3:2, 8; 5:2; Ne 12:1; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 23; Mt 1:12), mutta yhden kerran hänen sanotaan olleen Sealtielin veljen ”Pedajan poikia” (1Ai 3:17–19). Serubbabel oli todennäköisesti Pedajan biologinen poika, mutta oikeudellisesti häntä ilmeisesti pidettiin Sealtielin poikana. Jos Pedaja kuoli poikansa Serubbabelin ollessa lapsi, Pedajan vanhin veli Sealtiel saattoi kasvattaa Serubbabelin omana poikanaan. Jos taas Sealtiel kuoli lapsettomana ja Pedaja solmi leviraattiavioliiton hänen leskensä kanssa, heidän poikaansa olisi pidetty Sealtielin laillisena perillisenä.

Sealtielin, joka Nerin: 1Ai 3:17:n ja Mt 1:12:n mukaan Sealtiel ei ollut Nerin vaan Jekonjan poika. Sealtiel meni ehkä naimisiin Nerin tyttären kanssa, jolloin hänestä tuli Nerin vävy ja häntä voitiin sanoa Nerin pojaksi. Ei ollut poikkeuksellista, että heprealaisissa sukuluetteloissa vävyä sanottiin pojaksi. Ilmeisesti samaan tapaan Luukas sanoi Joosefia Marian isän ”Heelin pojaksi”. (Ks. Lu 3:23, tutkimisviite.)

Sealtielille syntyi Serubbabel: Monissa kohdissa Serubbabelia sanotaan Sealtielin pojaksi (Esr 3:2, 8; 5:2; Ne 12:1; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 23; Lu 3:27), mutta yhden kerran häntä sanotaan Sealtielin veljen Pedajan pojaksi (1Ai 3:19). Serubbabel oli todennäköisesti Pedajan biologinen poika, mutta oikeudellisesti häntä ilmeisesti pidettiin Sealtielin poikana. (Ks. Lu 3:27, tutkimisviitteet.)

Joosef: Kun Matteuksen kertomuksessa kuvaillaan Joosefin suhdetta Jeesukseen, siinä ei käytetä ilmausta ”Joosefille syntyi” (ks. Mt 1:2, tutkimisviite). Siinä sanotaan vain, että Joosef oli Marian mies ja Maria synnytti Jeesuksen. Tässä synnyttää-verbin edellä on kreikassa feminiinimuodossa oleva pronomini (käännetty vastineella ”Maria”), joten se ei voi viitata Joosefiin. Matteuksen sukuluettelo korostaa siis sitä, että vaikka Jeesus ei ollut Joosefin biologinen poika, hän oli hänen ottopoikansa ja siksi Daavidin laillinen perillinen. Luukkaan sukuluettelo korostaa sitä, että Jeesus oli äitinsä Marian kautta Daavidin biologinen perillinen.

Kristukseksi: Ks. Mt 1:1, tutkimisviite, ja sanasto.

Kristuksen: Arvonimi juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. Raamatun aikoina hallitsijat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä.

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

kihloissa: Juutalaisten keskuudessa kihlaus oli sitova sopimus avioliiton solmimisesta. Vaikka kihlapari ei alkanut elää yhdessä niin kuin mies ja vaimo ennen kuin häämenot olivat ohi, heidän katsottiin olevan jo naimisissa.

hengen: Kreikan sanan pneúma ensimmäinen esiintymiskohta Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Se tarkoittaa tässä Jumalan aktiivista voimaa. (Ks. sanasto.)

miehensä – – erota: Joosefia voitiin sanoa Marian mieheksi ja Mariaa Joosefin vaimoksi, koska kihlautuneiden katsottiin olevan jo naimisissa (Mt 1:20). Kihlauksen purkamiseksi piti ottaa ero.

oikeamielinen: Tai ”vanhurskas”. (Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.)

Daavidin pojan: Ilmaus osoittaa, että Jeesus on Daavidin sukuun kuuluva jälkeläinen, jonka oli määrä periä valtakunta Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16; Ps 89:3, 4).

Daavid, kuningas: Tässä sukuluettelossa mainitaan useita kuninkaita, mutta ainoastaan Daavidiin liitetään arvonimi ”kuningas”. Hänestä alkoi Israelin ”kuningassuku” (1Ku 12:19, 20). Kun Matteus sanoo Jeesusta ”Daavidin pojaksi” jakeessa 1, hän korostaa valtakuntateemaa ja osoittaa, että Jeesus perii kuninkuuden Daavidin kanssa solmitun liiton mukaisesti (2Sa 7:11–16).

kihloissa: Juutalaisten keskuudessa kihlaus oli sitova sopimus avioliiton solmimisesta. Vaikka kihlapari ei alkanut elää yhdessä niin kuin mies ja vaimo ennen kuin häämenot olivat ohi, heidän katsottiin olevan jo naimisissa.

miehensä – – erota: Joosefia voitiin sanoa Marian mieheksi ja Mariaa Joosefin vaimoksi, koska kihlautuneiden katsottiin olevan jo naimisissa (Mt 1:20). Kihlauksen purkamiseksi piti ottaa ero.

syntyi: Kirjaim. ”sai aikaan”. Ilmaus ”jollekulle syntyy joku” voi tarkoittaa paitsi oman pojan syntymistä myös pojanpojan tai kaukaisemman miespuolisen jälkeläisen syntymistä (Mt 1:8, 11).

Jehovan: Tämä on ensimmäinen niistä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten 237 kohdasta, joissa Jumalan nimi Jehova esiintyy tämän laitoksen päätekstissä. (Ks. liite C.)

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy monta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Näissä kohdissa on Septuagintan varhaisissa jäljennöksissä kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Ilmaus on tässä muodossa Sak 3:5, 6:ssa Septuagintan jäljennöksessä, joka löytyi Naḥal Ḥeveristä Israelista ja joka on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. (Ks. liite C.) Kääntäessään tämän ilmauksen jotkin raamatunkäännökset ovat tässä jakeessa säilyttäneet Jumalan nimen. (Ks. liite A5; liite C3, johdanto; liite C3, Mt 1:20.)

Daavidin poika: Valmistaakseen Joosefia siihen, mitä hän kuulisi seuraavaksi, enkeli sanoi häntä ”Daavidin pojaksi” ja muistutti häntä näin lupauksesta, joka sisältyi Daavidin kanssa solmittuun liittoon (ks. Mt 1:1, 6, tutkimisviitteet).

ottaa vaimoasi Mariaa kotiisi: Juutalaisen tavan mukaan avioliitto alkoi, kun mies ja nainen menivät kihloihin. Avioitumiseen liittyvät muodollisuudet päättyivät, kun mies vei morsiamen omaan kotiinsa ja ilmaisi siten julkisesti, että hän otti naisen aviopuolisokseen. Tuona päivänä järjestettiin hääjuhla. Näin avioliitto tuli yleiseen tietoon, se tunnustettiin ja rekisteröitiin ja siitä tuli sitova. (1Mo 24:67; ks. Mt 1:18, 19, tutkimisviitteet.)

tullut raskaaksi: Kirjaim. ”siinnyt”, ”saanut aikaan”. Sama kreikan sana on käännetty verbillä ”synnytti” jakeessa 16 ja ”syntyi” jakeissa 2–16. (Ks. Mt 1:2, tutkimisviite.)

Jeesus: Vastaa heprealaista nimeä Jesua tai Joosua, jotka molemmat ovat lyhentymiä nimestä Jehosua. Nimien merkitys on ’Jehova on pelastus’.

jotta toteutuisi se, mitä Jehova oli sanonut profeettansa välityksellä: Tämä ja samankaltaiset ilmaukset toistuvat monta kertaa Matteuksen evankeliumissa. Juutalainen lukijakunta mielessään Matteus ilmeisesti korostaa näin Jeesuksen roolia luvattuna Messiaana. (Mt 2:15, 23; 4:14; 8:17; 12:17; 13:35; 21:4; 26:56; 27:9.)

Jehova: Jakeessa 23 oleva lainaus on otettu Jes 7:14:stä, jonka mukaan Jehova itse antaa merkin. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Mt 1:22.) Tämä on Matteuksen ensimmäinen lainaus Raamatun heprealaisista kirjoituksista.

Neitsyt: Matteus lainaa tässä Jes 7:14:ää Septuagintan mukaan, jossa käytetään sanaa parthénos ’sellainen, joka ei ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä’. Hepreassa on tuossa kohdassa laajempimerkityksinen sana ʽalmáh, joka voi merkitä ’neitsyttä’ tai vain ’nuorta naista’. Pyhän hengen ohjauksessa Matteus käyttää Jeesuksen äidistä ”neitsyttä” vastaavaa kreikan sanaa.

Immanuel: Heprealainen nimi, joka esiintyy Jes 7:14; 8:8, 10:ssä. Immanuel on yksi Messiaan profeetallisista nimistä.

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy monta kertaa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Näissä kohdissa on Septuagintan varhaisissa jäljennöksissä kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Ilmaus on tässä muodossa Sak 3:5, 6:ssa Septuagintan jäljennöksessä, joka löytyi Naḥal Ḥeveristä Israelista ja joka on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. (Ks. liite C.) Kääntäessään tämän ilmauksen jotkin raamatunkäännökset ovat tässä jakeessa säilyttäneet Jumalan nimen. (Ks. liite A5; liite C3, johdanto; liite C3, Mt 1:20.)

Jehovan: Ks. Mt 1:20, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Mt 1:24.

ei – – ollut sukupuoliyhteydessä: Kirjaim. ”ei – – tuntenut”. Raamatun kreikan verbiä, joka merkitsee ’tuntea’, voidaan käyttää sukupuolisuhteita tarkoittavana kiertoilmauksena. Sama pitää paikkansa heprean verbistä ”tuntea”, joka on käännetty vastineella ”yhtyä” muun muassa 1Mo 4:1:ssä ja 1Sa 1:19:ssä.