Markus 16:1–8
Tutkimisviitteet
Maria Magdaleena: Lisänimi Magdaleena (merk. ’Magdalasta oleva’, ’Magdalaan kuuluva’) tulee todennäköisesti Magdalan kaupungista, joka sijaitsi Galileanjärven länsirannalla suunnilleen puolimatkassa Kapernaumin ja Tiberiaan välillä. Magdalan arvellaan olleen Marian kotikaupunki tai asuinpaikka. (Ks. Mt 15:39; Lu 8:2; tutkimisviitteet.)
Jaakob nuoremman: Tai ”Jaakob lyhyemmän”. Jeesuksen apostoli, joka oli Alfeuksen poika (Mt 10:2, 3; Mr 3:18; Lu 6:15; Ap 1:13). Lisänimi ”nuorempi” tai ”lyhyempi” erotti hänet toisesta apostoli Jaakobista, joka oli Sebedeuksen poika.
sapatti: Sapattipäivä (15. nisankuuta) päättyi auringonlaskuun. Kaikki neljä evankeliumia kertovat Jeesuksen ylösnousemuksesta (Mt 28:1–10; Mr 16:1–8; Lu 24:1–12; Joh 20:1–29).
Maria Magdaleena: Ks. Mt 27:56, tutkimisviite.
Jaakobin: Ts. Jaakob nuoremman tai lyhyemmän. (Ks. Mr 15:40, tutkimisviite.)
Salome: Ks. Mr 15:40, tutkimisviite.
ostivat tuoksuaineita – – käsittelemään niillä Jeesuksen ruumiin: Jeesuksen ruumis oli jo valmisteltu hautaamista varten ”juutalaisten hautaustapojen mukaan” (Joh 19:39, 40). Se oli kuitenkin todennäköisesti tehty kiireellä, koska Jeesus kuoli noin kolme tuntia ennen sapatin alkua eivätkä juutalaiset saaneet huolehtia tällaisesta tehtävästä sapattina. Nyt ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen, ts. kolmantena päivänä Jeesuksen teloituksesta, naiset tulivat kenties lisäämään tuoksuaineita ja öljyjä, ehkä siksi että ruumis säilyisi pidempään. (Lu 23:50–24:1.) Ne oli todennäköisesti tarkoitus levittää ruumiin ympärille kiedottuihin kääreisiin.
Salome: Nimi tulee luultavasti heprean sanasta, joka merkitsee ’rauhaa’. Salome oli Jeesuksen opetuslapsi. Kun Mt 27:56:ta verrataan Mr 3:17; 15:40:een, näyttää siltä, että Salome oli apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti, koska Matteus mainitsee ”Sebedeuksen poikien äidin” ja Markus sanoo häntä ”Salomeksi”. Kun näitä jakeita verrataan Joh 19:25:een, vaikuttaa myös siltä, että Salome oli Jeesuksen äidin Marian sisar. Siinä tapauksessa Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen serkkuja. Lisäksi Mt 27:55, 56; Mr 15:41; Lu 8:3:n perusteella Salome näyttää olleen niiden naisten joukossa, jotka seurasivat Jeesusta ja käyttivät omia varojaan hänen palvelemiseensa.
viikon ensimmäisen päivän: Ts. nisankuun 16. päivän. Sapatin jälkeinen päivä oli juutalaisille viikon ensimmäinen päivä.
haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. Mt 27:60, tutkimisviite.)
viikon ensimmäisenä päivänä: Ks. Mt 28:1, tutkimisviite.
hautaansa: Tai ”muistohautaansa”. Pehmeään kalkkikiveen hakattu kammio, ei luonnon muovaama luola. Tällaisissa haudoissa oli usein penkkimäisiä hyllyjä tai syvennyksiä, joihin ruumiit asetettiin. (Ks. sanasto.)
kiven: Ilmeisesti kiekkomainen kivi, koska tämän jakeen mukaan naiset miettivät, kuka ”vierittäisi” kiven pois ja jakeen 4 mukaan se ”oli vieritetty pois”. Se saattoi painaa yli tonnin. Matteus kuvailee sitä ”suureksi kiveksi” (Mt 27:60).
sanomaan hänen opetuslapsilleen: Ks. Mt 28:7, tutkimisviite.
ja Pietarille: Markus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka kertoo, että enkeli mainitsi Pietarin nimeltä viestinsä yhteydessä (vrt. rinnakkaiskertomus Mt 28:7). Joh 20:2:n mukaan Maria Magdaleena kertoi tapahtuneesta ”Simon Pietarille ja sille toiselle opetuslapselle”, ts. Johannekselle. Jossain vaiheessa ennen kuin Jeesus näyttäytyi ryhmälle opetuslapsiaan, hän ilmeisesti näyttäytyi Pietarille, kun tämä oli yksin (Lu 24:34; 1Ko 15:5). Epäilemättä tämä henkilökohtainen huomio ja se, että enkeli mainitsi Pietarin nimeltä, vakuutti Pietarin siitä, että hän oli saanut anteeksi, vaikka oli kolme kertaa kieltänyt tuntevansa ystäväänsä (Mt 26:73–75).
sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hänet on herätetty: Nämä naiset olivat ensimmäiset opetuslapset, joille kerrottiin Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja lisäksi heitä käskettiin ilmoittamaan siitä muille opetuslapsille (Mt 28:2, 5, 7). Juutalaisen epäraamatullisen perinnäistavan mukaan nainen ei saanut todistaa oikeudessa. Jehovan enkeli sitä vastoin kunnioitti näitä naisia antamalla heille tämän iloa tuovan tehtävän.
sillä he pelkäsivät: Varhaisimmissa saatavilla olevissa käsikirjoituksissa, jotka sisältävät Markuksen evankeliumin lopun, evankeliumi päättyy jakeessa 8 oleviin sanoihin. Joidenkin mielestä kirja ei ole alun perin voinut loppua näin äkillisesti. Tämä väite ei kuitenkaan välttämättä ole perusteltu, sillä Markuksen kirjoitustyyli oli yleensäkin lyhytsanaista. Lisäksi 300-luvun oppineet Hieronymus ja Eusebios osoittavat, että alkuperäinen kertomus päättyy sanoihin ”sillä he pelkäsivät”.
Moniin kreikkalaisiin käsikirjoituksiin ja erikielisiin käännöksiin on lisätty jakeen 8 jälkeen joko pitkät tai lyhyet loppusanat. Pitkät loppusanat (12 lisäjaetta) sisältyvät 400-luvulta oleviin käsikirjoituksiin Codex Alexandrinus, Codex Ephraemi Syri rescriptus ja Codex Bezae Cantabrigiensis. Ne ovat myös latinalaisessa Vulgatassa, Syrus Curetonianuksessa ja syyrialaisessa Pešittassa. Ne kuitenkin puuttuvat kahdesta varhaisemmasta, 300-luvulta olevasta kreikkalaisesta käsikirjoituksesta Codex Sinaiticuksesta ja Codex Vaticanuksesta sekä 300- tai 400-luvulta olevasta Syrus Sinaiticuksesta ja 400-luvulta olevasta Markuksen evankeliumin varhaisimmasta sahidin murteella kirjoitetusta koptilaisesta käsikirjoituksesta. Samoin Markuksen evankeliumin vanhimmat armenialaiset ja georgialaiset käsikirjoitukset päättyvät jakeeseen 8.
Joissain myöhemmissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ja erikielisissä käännöksissä on lyhyet loppusanat (vain pari virkettä). 700-luvulta olevassa Codex Regiuksessa on molemmat loppusanat, lyhyet ensin. Kumpienkin loppusanojen edellä on huomautus, jonka mukaan näitä tekstijaksoja käytetään yleisesti joissain piireissä, mutta ilmeisesti tämä käsikirjoitus ei pidä niitä luotettavina.
LYHYET LOPPUSANAT
Lyhyet loppusanat Mr 16:8:n jälkeen eivät ole osa Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettua Raamattua. Ne kuuluvat:
He kuitenkin kertoivat Pietarin ympärillä oleville lyhyesti kaiken, mitä oli käsketty. Tämän jälkeen Jeesus itse lähetti heidän välityksellään idästä länteen pyhän ja turmeltumattoman julistuksen ikuisesta pelastuksesta.
PITKÄT LOPPUSANAT
Pitkät loppusanat Mr 16:8:n jälkeen eivät ole osa Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettua Raamattua. Ne kuuluvat:
9 Noustuaan kuolleista varhain viikon ensimmäisenä päivänä hän näyttäytyi ensin Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän demonia. 10 Tämä meni ja kertoi siitä niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska he surivat ja itkivät. 11 Mutta kun he kuulivat, että hän oli herännyt eloon ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet. 12 Lisäksi hän näyttäytyi tämän jälkeen toisessa hahmossa kahdelle heistä, kun he olivat menossa kävellen maaseudulle. 13 He tulivat takaisin ja kertoivat siitä muille, mutta heitäkään ei uskottu. 14 Myöhemmin hän kuitenkin näyttäytyi 11 apostolille, kun he olivat pitkällään pöydän ääressä, ja hän moitti heidän uskonpuutettaan ja kovasydämisyyttään, koska he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet nyt kuolleista herätettynä. 15 Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa hyvää uutista koko luomakunnalle. 16 Se, joka uskoo ja joka kastetaan, pelastuu, mutta sille, joka ei usko, langetetaan tuomio. 17 Lisäksi nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimeäni käyttämällä he ajavat ulos demoneja. He puhuvat kielillä, 18 ja he nostavat käärmeitä käsin. Jos he juovat jotain kuolettavaa, se ei vahingoita heitä lainkaan. He laittavat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi.”
19 Kun sitten Herra Jeesus oli puhunut heille, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. 20 Niinpä he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla samalla kun Herra työskenteli heidän kanssaan ja vahvisti sanoman merkeillä.
Media
Codex Sinaiticus on pergamentille (veliinille) kreikaksi kirjoitettu käsikirjoitus 300-luvulta. Se sisältää Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset kokonaan ja osia Septuagintasta, Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisestä käännöksestä. Tutkijat pitävät Codex Sinaiticusta yhtenä kreikkalaisen raamatuntekstin arvovaltaisista lähteistä. Sitä säilytettiin 1800-luvun puoliväliin saakka Pyhän Katariinan luostarissa Siinainvuoren juurella, mutta nykyään suurin osa käsikirjoituksesta, kuvassa näkyvä osa mukaan luettuna, on British Libraryssa Lontoossa. Kuvassa näkyy Markuksen evankeliumin loppu (1) ja Luukkaan evankeliumin alku (2). Tässä käsikirjoituksessa samoin kuin yhtä tärkeässä 300-luvun käsikirjoituksessa Codex Vaticanuksessa Markuksen kertomus päättyy selvästi sanoihin, jotka ovat nykyisissä Raamatuissa Markuksen 16:8:ssa. (Ks. Mr 16:8, tutkimisviite.)
Vatikaanin käsikirjoitus nro 1209, joka tunnetaan myös nimellä Codex Vaticanus, on peräisin 300-luvulta. Tutkijat pitävät sitä yhtenä kreikkalaisen raamatuntekstin arvovaltaisista lähteistä. Kuvassa näkyy Markuksen evankeliumin loppu. Tässä käsikirjoituksessa samoin kuin yhtä tärkeässä 300-luvun käsikirjoituksessa Codex Sinaiticuksessa Markuksen kertomus päättyy selvästi sanoihin, jotka ovat nykyisissä Raamatuissa Markuksen 16:8:ssa. (Ks. Mr 16:8, tutkimisviite.) Codex Vaticanus valmistettiin mahdollisesti Aleksandriassa Egyptissä. Koodeksi sisälsi alun perin koko Raamatun kreikaksi, ja siinä oli luultavasti noin 820 lehteä, joista 759 on jäljellä. Suurin osa 1. Mooseksen kirjasta on kadonnut samoin kuin osa Psalmeista, Heprealaiskirjeen 9:14–13:25 sekä 1. ja 2. Timoteuksen kirje, Tituksen kirje, Filemonin kirje ja Ilmestyskirja. Codex Vaticanusta säilytetään Vatikaanin kirjastossa, jossa se on tiettävästi ollut jo 1400-luvulta asti.