Luukas 22:1–71
Tutkimisviitteet
Happamattoman leivän juhla, jota sanotaan pesahiksi: Tarkkaan ottaen pesah, jota vietettiin 14. nisankuuta, oli eri juhla kuin happamattoman leivän juhla, joka kesti 15.–21. nisankuuta (3Mo 23:5, 6; 4Mo 28:16, 17; ks. liite B15). Jeesuksen aikana nämä kaksi juhlaa liittyivät kuitenkin niin läheisesti toisiinsa, että joskus kaikkia kahdeksaa päivää, nisankuun 14. päivä mukaan luettuna, pidettiin yhtenä juhlana. Josefus puhuu ”kahdeksan päivää kestävästä juhlasta, jota sanotaan happamattoman leivän juhlaksi”. Lu 22:1–6:ssa kuvaillaan sitä, mitä tapahtui 12. nisankuuta 33. (Ks. liite B12.)
Iskariot: Merk. mahd. ’mies Kerijotista’. Myös Juudaksen isää Simonia sanotaan ”Iskariotiksi” (Joh 6:71). Useimpien tutkijoiden mukaan tämä nimi osoittaa, että Simon ja Juudas olivat Kerijot-Hesronin kaupungista Juudeasta (Jos 15:25). Siinä tapauksessa Juudas oli 12 apostolin joukossa ainoa juudealainen, sillä kaikki muut olivat galilealaisia.
Iskariotiksi: Ks. Mt 10:4, tutkimisviite.
temppelin päälliköiden: Kreikkalaisessa tekstissä lukee kirjaimellisesti ”päälliköiden”, mutta Lu 22:52:ssa saman kreikan sanan yhteydessä oleva sana ”temppelin” selventää, millaisista päälliköistä oli kyse. Sen perusteella tähänkin jakeeseen on lisätty sana ”temppelin”. Vain Luukas mainitsee temppelin päälliköt (Ap 4:1; 5:24, 26). Heidän alaisuudessaan oli temppelin vartiosto. Päälliköt otettiin mukaan neuvottelemaan Juudaksen kanssa ehkä siksi, että Jeesuksen suunniteltu pidätys saataisiin näyttämään lailliselta.
rahaa: Kirjaim. ”hopeaa”, ts. hopeaa, jota käytettiin rahana. Mt 26:15:n mukaan rahasumma oli ”30 hopearahaa”. Matteus on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka mainitsee Jeesuksen kavaltamisesta maksetun summan. Rahat olivat mahdollisesti Tyroksessa lyötyjä hopeasekeleitä. Summa kertoo nähtävästi ylipappien halveksunnasta Jeesusta kohtaan, sillä Mooseksen lain alaisuudessa 30 sekeliä oli orjan hinta (2Mo 21:32). Vastaavasti kun profeetta Sakarja pyysi uskottomilta israelilaisilta palkkaansa työstä, jota hän oli tehnyt profeettana Jumalan kansan keskuudessa, he punnitsivat hänelle ”30 sekeliä hopeaa”. He eivät siis ilmeisesti pitäneet häntä orjaa arvokkaampana. (Sak 11:12, 13.)
Happamattoman leivän juhla, jota sanotaan pesahiksi: Tarkkaan ottaen pesah, jota vietettiin 14. nisankuuta, oli eri juhla kuin happamattoman leivän juhla, joka kesti 15.–21. nisankuuta (3Mo 23:5, 6; 4Mo 28:16, 17; ks. liite B15). Jeesuksen aikana nämä kaksi juhlaa liittyivät kuitenkin niin läheisesti toisiinsa, että joskus kaikkia kahdeksaa päivää, nisankuun 14. päivä mukaan luettuna, pidettiin yhtenä juhlana. Josefus puhuu ”kahdeksan päivää kestävästä juhlasta, jota sanotaan happamattoman leivän juhlaksi”. Lu 22:1–6:ssa kuvaillaan sitä, mitä tapahtui 12. nisankuuta 33. (Ks. liite B12.)
Sitten tuli happamattoman leivän juhlan päivä: Kuten Lu 22:1:n tutkimisviitteessä mainitaan, pesah (14. nisankuuta) ja happamattoman leivän juhla (15.–21. nisankuuta) liittyivät Jeesuksen aikana niin läheisesti toisiinsa, että joskus kaikkia kahdeksaa päivää, nisankuun 14. päivä mukaan luettuna, sanottiin ”happamattoman leivän juhlaksi” (ks. liite B15). Tässä tarkoitetaan nisankuun 14. päivää, koska sen sanotaan olevan päivä, jolloin pesah-uhri täytyi uhrata (2Mo 12:6, 15, 17, 18; 3Mo 23:5; 5Mo 16:1–7). Jakeissa 7–13 kuvaillaan todennäköisesti sitä, mitä tapahtui iltapäivällä 13. nisankuuta, kun illan pesah-ateriaa varten tehtiin valmisteluja. Pesahia vietettiin auringon laskettua, kun 14. nisankuuta alkoi. (Ks. sanasto, ”Pesah”, ja liite B12.)
otti vastaan maljan: Viinimalja kuului Jeesuksen aikana pesah-ateriaan (Lu 22:15). Raamattu ei sano, että Egyptissä vietetyllä pesah-aterialla olisi juotu viiniä, eikä Jehova käskenyt käyttämään sitä pesah-juhlassa. Ilmeisesti tapa laittaa viinimaljoja kiertämään läsnäolijoiden keskuudessa omaksuttiin myöhemmin. Jeesus ei tuominnut viinin nauttimista pesah-aterialla vaan joi sitä apostoliensa kanssa kiitettyään Jumalaa. Kun hän tämän aterian jälkeen aloitti Herran illallisen vieton, hän antoi heille maljan juotavaksi (Lu 22:20).
otti leivän – – taittoi sen: Leivät olivat muinaisessa Lähi-idässä tavallisesti ohuita, ja jos ne olivat happamattomia, ne myös murtuivat helposti. Tällainen leipä oli tapana jakaa paloiksi taittamalla, joten kun Jeesus taittoi leivän, siihen ei liittynyt hengellistä merkitystä. (Ks. Mt 14:19, tutkimisviite.)
tarkoittaa: Kreikan sana estín (kirjaim. ’on’) merkitsee tässä ’tarkoittaa’, ’symboloi’, ’edustaa’. Tämä merkitys oli apostoleille selvä, koska Jeesuksen täydellinen ruumis oli heidän edessään samoin kuin happamaton leipä, jota he pian söisivät. Leipä ei siksi voinut olla Jeesuksen kirjaimellinen ruumis. On huomionarvoista, että samaa kreikan sanaa käytetään Mt 12:7:ssä, jossa se käännetään monissa raamatunkäännöksissä sanalla ”tarkoittaa”.
otti myös leivän – – taittoi sen: Ks. Mt 26:26, tutkimisviite.
tarkoittaa: Ks. Mt 26:26, tutkimisviite.
illallisen: Viittaa ilmeisesti pesah-ateriaan, jonka Jeesus söi opetuslastensa kanssa ennen kuin hän aloitti Herran illallisen vieton. Jeesus vietti siis pesahia sen ajan tavan mukaisesti. Hän ei tehnyt siihen muutoksia eikä lisännyt siihen kesken kaiken jotain uutta. Koska hän oli syntyperältään juutalainen, hän noudatti näin Mooseksen lakia. Kun pesah oli vietetty lain mukaisesti, Jeesus pystyi aloittamaan uuden juhlan. Herran illallista vietettäisiin sen muistoksi, että hän kuolisi myöhemmin tuona samana pesah-päivänä.
uutta liittoa – – tulee voimaan minun vereni perusteella: Luukas on ainoa evankeliumin kirjoittaja, joka kertoo Jeesuksen viitanneen tässä tilanteessa Jer 31:31:ssä mainittuun ”uuteen liittoon”. Tämä Jehovan ja voideltujen kristittyjen välinen uusi liitto tuli voimaan Jeesuksen uhrin välityksellä (Hpr 8:10). Jeesus käyttää tässä sanoja ”liitto” ja ”veri” samaan tapaan kuin Mooses käytti niitä silloin, kun hän toimi välittäjänä ja saattoi voimaan Jumalan ja Israelin kansan välisen lakiliiton Siinainvuorella (2Mo 24:8; Hpr 9:19–21). Aivan kuten sonnien ja vuohien veri teki lainvoimaiseksi lakiliiton, Jeesuksen veri vahvisti laillisesti uuden liiton, jonka Jehova teki hengellisen Israelin kanssa. Tätä liittoa alettiin soveltaa hengelliseen Israeliin helluntaina vuonna 33. (Hpr 9:14, 15.)
...joka vuodatetaan teidän puolestanne: Jakeen 19 loppuosa (sanoista ”joka annetaan” lähtien) ja jae 20 kokonaan puuttuvat joistain käsikirjoituksista, mutta tämä jakso on useissa varhaisissa arvovaltaisissa käsikirjoituksissa. (Ks. liite A3, jossa on lisätietoa siitä, miten kreikkalainen teksti on vahvistettu vanhojen käsikirjoitusten perusteella.)
Mutta minun kavaltajani on kanssani: Se mitä kuvaillaan jakeissa 21–23, ei ilmeisesti seuraa kronologisesti edellä kuvailtuja tapahtumia. Kun verrataan Mt 26:20–29:ää ja Mr 14:17–25:tä Joh 13:21–30:een, voidaan havaita, että Juudas poistui ennen kuin Jeesus aloitti Herran illallisen vieton. Juudas oli varmasti jo lähtenyt, kun Jeesus kiitti apostoleja siitä, että he olivat pysyneet hänen kanssaan hänen ollessaan koettelemuksissa. Näin ei voitu sanoa Juudaksesta, eikä häntä olisi otettu ”liittoon valtakunnasta”. (Lu 22:28–30.)
kulkee tietään: Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä on kiertoilmaus, joka merkitsee ’kulkea kohti kuolemaansa’.
hyväntekijöiksi: Kreikan sanaa euergétēs käytettiin usein kunnioitusta ilmaisevana arvonimenä ruhtinaista tai arvostetuista henkilöistä, varsinkin niistä, jotka olivat tehneet jotain yhteiskunnan hyväksi. Niiden jotka ”ottavat johdon” Kristuksen seuraajien keskuudessa, ei tule pitää itseään ”hyväntekijöinä”, joille toiset kristityt olisivat jollain tavalla velkaa, sillä he eivät saa olla samanlaisia kuin tämän maailman johtajat (Lu 22:26).
siitä, joka ottaa johdon: Tai ”siitä, joka johtaa”. Tässä käytetty kreikan sana hēgéomai esiintyy myös Hpr 13:7, 17, 24:ssä, jossa kuvaillaan kristillisen seurakunnan valvojien työtä.
palvelija: Kreikassa käytetään tässä verbiä diakonéō. Samaan sanueeseen kuuluva substantiivi diákonos tarkoittaa ihmistä, joka nöyrästi ja hellittämättä palvelee toisia. Sanaa käytetään Kristuksesta (Ro 15:8); Kristuksen palvelijoista, sekä miehistä että naisista (Ro 16:1; 1Ko 3:5–7; Kol 1:23); avustavista palvelijoista (Fil 1:1; 1Ti 3:8); perheen tai talouden palvelijoista (Joh 2:5, 9); viranomaisista (Ro 13:4).
palvelija: Kreikassa käytetään tässä verbiä diakonéō. Samaan sanueeseen kuuluva substantiivi diákonos tarkoittaa ihmistä, joka nöyrästi ja hellittämättä palvelee toisia. Sanaa käytetään Kristuksesta (Ro 15:8); Kristuksen palvelijoista, sekä miehistä että naisista (Ro 16:1; 1Ko 3:5–7; Kol 1:23); avustavista palvelijoista (Fil 1:1; 1Ti 3:8); perheen tai talouden palvelijoista (Joh 2:5, 9); viranomaisista (Ro 13:4).
palvelee: Kreikan verbi diakonéō esiintyy tässä jakeessa kaksi kertaa. (Ks. Lu 22:26, tutkimisviite.)
Minä teen teidän kanssanne liiton valtakunnasta: Kreikan verbi diatíthemai, joka on tässä käännetty sanoilla ”teen – – liiton”, kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi diathḗkē ’liitto’. Sekä verbi että substantiivi esiintyvät Ap 3:25:ssä ja Hpr 8:10; 10:16:ssa ilmauksessa ”tehdä liitto”. Jeesus viittaa tässä kahteen liittoon: toinen on hänen ja hänen Isänsä välinen, ja toisen osapuolina ovat hän ja hänen voidellut seuraajansa, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan valtakunnassa.
syödä ja juoda pöydässäni: Toisen kanssa syöminen merkitsi ystävyyttä ja rauhaa. Se joka sai syödä säännöllisesti kuninkaan pöydässä, oli erityisen suositussa asemassa, ja hänellä oli hyvin läheinen suhde monarkkiin (1Ku 2:7). Jeesus lupasi tässä uskollisille opetuslapsilleen, että heillä olisi häneen tällainen suhde (Lu 22:28–30; ks. myös Lu 13:29; Il 19:9).
viskuulapionsa: Työkalu, joka oli tehty luultavasti puusta ja jolla heitettiin puitua viljaa ilmaan niin että tuuli puhalsi pois oljet ja akanat.
seuloa teitä kaikkia kuin vehnää: Raamatun aikoina vehnää seulottiin eli ravistettiin seulassa puimisen ja viskaamisen jälkeen, jotta jyvät saatiin puhdistettua lopuistakin oljista ja akanoista (ks. Mt 3:12, tutkimisviite). Jeesuksen edessä olevat koettelemukset koettelisivat myös hänen opetuslapsiaan, ja hän vertasi sitä vehnän seulomiseen.
palannut: Tai ”kääntynyt takaisin”, ”kääntynyt ympäri”. Jeesus viittasi nähtävästi siihen, että Pietari palaisi takaisin tai pääsisi taas jaloilleen harha-askeleensa jälkeen, jonka syynä olisi ennen kaikkea liiallinen itsevarmuus ja ihmispelko (vrt. San 29:25).
ennen aamunsarastusta: Kirjaim. ”kukon kiekuessa”. Tämänniminen oli yön kolmas vartiovuoro, joka kesti noin klo 24–03 kreikkalaisen ja roomalaisen jaon mukaan (ks. tämän jakeen edelliset tutkimisviitteet). Luultavasti sen aikana ”kukko kiekui” (Mr 14:72). Kukon kieunta on jo kauan määrittänyt ja määrittää edelleen aikaa Välimeren itäpuolisissa maissa. (Ks. Mt 26:34; Mr 14:30, 72; tutkimisviitteet.)
kukko: Kukon kiekuminen mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain Markus tarkentaa, että kukko kiekuisi kahdesti (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:30, 72; Lu 22:60, 61; Joh 13:38; 18:27). Mišnan mukaan kukkoja kasvatettiin Jerusalemissa Jeesuksen aikana, mikä tukee Raamatun kertomusta. Kukko kiekui todennäköisesti hyvin aikaisin aamulla. (Ks. Mr 13:35, tutkimisviite.)
Rukoilkaa jatkuvasti: Ilmeisesti vain Luukas mainitsee tämän kehotuksen, ja Jeesus esitti sen nähtävästi 11 uskolliselle apostolille (vrt. rinnakkaiskertomus Mt 26:36, 37). Sama kehotus mainitaan Lu 22:46:ssa ja sen rinnakkaiskertomuksissa Mt 26:41:ssä ja Mr 14:38:ssa, mutta sillä kertaa Jeesus esitti sen vain kolmelle opetuslapselle, jotka olivat hänen mukanaan, kun hän rukoili puutarhassa (Mt 26:37–39; Mr 14:33–35). Luukas mainitsee molemmat kehotukset (Lu 22:40, 46), ja se on esimerkki siitä, miten hän korostaa evankeliumissaan rukoilemista. Muita esimerkkejä tilanteista, joissa vain Luukas kertoo Jeesuksen rukoilleen, ovat Lu 3:21; 5:16; 6:12; 9:18, 28; 11:1; 23:46.
Ota tämä malja minulta pois: Raamatussa ”malja” tarkoittaa usein kuvaannollisesti jotakuta koskevaa Jumalan tahtoa eli hänelle annettua osaa (ks. Mt 20:22, tutkimisviite). Jeesus oli epäilemättä syvästi huolissaan siitä, että hänen kuolemansa jumalanpilkasta ja kapinan lietsonnasta syytettynä tuottaisi häpeää Jumalalle. Siksi hän rukoili, että tämä ”malja” otettaisiin häneltä pois.
ota tämä malja minulta pois: Ks. Mr 14:36, tutkimisviite.
enkeli: Neljästä evankeliumin kirjoittajasta vain Luukas mainitsee, että Jeesukselle näyttäytyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi: Luukas ehkä vain vertasi Jeesuksen hikipisaroita veripisaroihin tai hikinorojen valumista veren valumiseen haavasta. Toisaalta jotkut ovat arvelleet, että Jeesuksen verta saattoi tihkua ihon läpi ja sekoittua hikeen. Tällaista kerrotaan tapahtuneen äärimmäisessä henkisessä paineessa. Diapedeesissa verisuonten ehjien seinämien läpi tunkeutuu verta tai verisoluja, kun taas hematidroosissa eli verenhikoilussa iholle erittyy hemoglobiinin tai veren värjäämää hikeä tai verensekaista ruumiinnestettä. Nämä ovat tietysti vain oletuksia Jeesuksen tilasta.
...jotka putosivat maahan: Jakeet 43 ja 44 ovat joissain varhaisissa käsikirjoituksissa, vaikka ne puuttuvatkin toisista käsikirjoituksista. Ne sisältyvät kuitenkin useimpiin raamatunkäännöksiin.
sivalsi ylimmäisen papin orjalta: Tästä tilanteesta kertovat kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa, ja heidän kertomuksensa täydentävät toisiaan (Mt 26:51; Mr 14:47; Lu 22:50). Vain Luukas, ”rakas lääkäri” (Kol 4:14), mainitsee, että Jeesus ”kosketti orjan korvaa ja paransi hänet” (Lu 22:51). Ainoastaan Johannes kertoo, että Simon Pietari veti esiin miekan ja että sen orjan nimi, jonka korvan hän sivalsi pois, oli Malkos. Ilmeisesti Johannes oli opetuslapsi, jonka ”ylimmäinen pappi tunsi” (Joh 18:15, 16), joten ei ole yllättävää, että hän mainitsee haavoittuneen miehen nimeltä. Se että Johannes tunsi ylimmäisen papin palvelusväkeä, käy ilmi myös Joh 18:26:sta. Siinä hän selittää, että orja, joka tunnisti Pietarin Jeesuksen opetuslapseksi, oli ”sen miehen sukulainen, jonka korvan Pietari oli sivaltanut pois”.
sivalsi ylimmäisen papin orjalta: Tästä tilanteesta kertovat kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa, ja heidän kertomuksensa täydentävät toisiaan (Mt 26:51; Mr 14:47; Lu 22:50). Vain Luukas, ”rakas lääkäri” (Kol 4:14), mainitsee, että Jeesus ”kosketti orjan korvaa ja paransi hänet” (Lu 22:51). Ainoastaan Johannes kertoo, että Simon Pietari veti esiin miekan ja että sen orjan nimi, jonka korvan hän sivalsi pois, oli Malkos. Ilmeisesti Johannes oli opetuslapsi, jonka ”ylimmäinen pappi tunsi” (Joh 18:15, 16), joten ei ole yllättävää, että hän mainitsee haavoittuneen miehen nimeltä. Se että Johannes tunsi ylimmäisen papin palvelusväkeä, käy ilmi myös Joh 18:26:sta. Siinä hän selittää, että orja, joka tunnisti Pietarin Jeesuksen opetuslapseksi, oli ”sen miehen sukulainen, jonka korvan Pietari oli sivaltanut pois”.
Eräs heistä: Joh 18:10:n rinnakkaiskertomus osoittaa, että se, joka sivalsi ylimmäisen papin orjalta korvan, oli Simon Pietari ja orja oli nimeltään Malkos. (Ks. Joh 18:10, tutkimisviite.)
sivalsikin ylimmäisen papin orjalta: Ks. Joh 18:10, tutkimisviite.
paransi hänet: Neljästä evankeliumin kirjoittajasta vain Luukas kertoo, että Jeesus paransi ylimmäisen papin orjan (Mt 26:51; Mr 14:47; Joh 18:10).
hetkenne: Kreikan sanaa hṓra käytetään tässä kuvaannollisesti suhteellisen lyhyestä ajasta.
pimeydellä on valta: Tai ”on pimeyden valta”, ts. hengellisessä pimeydessä olevien valta (vrt. Kol 1:13). Ap 26:18:ssa pimeys liitetään ”Saatanan valtaan”. Saatana käytti valtaansa ihmisedustajiinsa siten, että hän sai heidät tekemään pimeyden tekoja, jotka johtivat Jeesuksen teloitukseen. Esimerkiksi Lu 22:3:n mukaan ”Saatana meni Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi”, minkä jälkeen Juudas kavalsi Jeesuksen. (1Mo 3:15; Joh 13:27–30.)
kukko kiekui: Kukon kiekuminen mainitaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain Markus tarkentaa, että kukko kiekui toisen kerran (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:30; Lu 22:34, 60, 61; Joh 13:38; 18:27). Mišnan mukaan kukkoja kasvatettiin Jerusalemissa Jeesuksen aikana, mikä tukee Raamatun kertomusta. Kukko kiekui todennäköisesti ennen aamunsarastusta (ks. Mr 13:35, tutkimisviite).
kiekui kukko: Ks. Mr 14:72, tutkimisviite.
Profetoi – – Kuka sinua löi: Profetoiminen ei tarkoita tässä ennustamista vaan lyöjän tunnistamista Jumalan avulla. Rinnakkaiskertomukset Mr 14:65:ssä ja Lu 22:64:ssä osoittavat, että Jeesuksen kiusaajat olivat peittäneet hänen kasvonsa. He siis ilmeisesti pitivät häntä pilkkanaan, kun he käskivät häntä tunnistamaan lyöjän.
Profetoi: Profetoiminen ei tarkoita tässä ennustamista vaan tekijän tunnistamista Jumalan avulla. Tekstiyhteys osoittaa, että Jeesuksen kiusaajat olivat peittäneet hänen kasvonsa. He siis haastoivat hänet tunnistamaan kasvot peitettyinä, kuka lyöjä oli. (Ks. Mt 26:68, tutkimisviite.)
korkeimmalle oikeudelle: Ts. täysilukuiselle sanhedrinille eli Jerusalemissa toimineelle tuomioistuimelle, johon kuului ylimmäinen pappi sekä 70 vanhinta ja kirjanoppinutta. Juutalaiset pitivät sen ratkaisuja lopullisina. (Ks. sanasto, ”Sanhedrin”.)
vanhinten joukko: Tai ”vanhinten neuvosto”, ”vanhimmisto”. Tässä käytetty kreikan sana presbytérion kuuluu samaan sanueeseen kuin sana presbýteros (kirjaim. ’vanhempi mies’). Sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä ”vanhinten joukko” tarkoittaa ilmeisesti sanhedrinia, Jerusalemissa toiminutta juutalaisten ylintä tuomioistuinta, joka koostui ylipapeista, kirjanoppineista ja vanhimmista. Nämä kolme ryhmää mainitaan usein yhdessä. (Mt 16:21; 27:41; Mr 8:31; 11:27; 14:43, 53; 15:1; Lu 9:22; 20:1; ks. sanasto, ”Vanhin”, ja tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sanhedrininsaliinsa.)
sanhedrininsaliinsa: Tai ”sanhedriniinsa”. Sanhedrin oli juutalaisten ylin tuomioistuin, joka toimi Jerusalemissa. ”Sanhedrininsaliksi” tai ”sanhedriniksi” käännetty kreikan sana (synédrion) merkitsee kirjaimellisesti ’yhdessä istumista’. Sanaa käytettiin yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta, mutta Israelissa sillä voitiin tarkoittaa uskonnollista tuomioistuinta. Se voi viitata joko ihmisiin, joista tuomioistuin koostui, tai rakennukseen tai paikkaan, jossa se kokoontui. (Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sanhedrin”; ks. myös liite B12, johon on merkitty sanhedrininsalin mahdollinen sijaintipaikka.)
Ihmisen Pojalla: Tämä ilmaus esiintyy evankeliumeissa noin 80 kertaa. Jeesus käytti sitä itsestään ilmeisesti korostaakseen sitä, että hän oli todella ihminen, syntynyt naisesta, ja että hän vastasi täysin Aadamia. Hänellä oli voimaa lunastaa ihmiskunta synnistä ja kuolemasta. (Ro 5:12, 14, 15.) Tämä ilmaus osoittaa myös, että Jeesus oli Messias eli Kristus (Da 7:13, 14). (Ks. sanasto.)
voiman oikealla puolella: Hallitsijan oikealla puolella istui se, joka oli arvojärjestyksessä hänestä seuraava (Ps 110:1; Ap 7:55, 56). Tässä tekstiyhteydessä ”voimaa” vastaavan kreikan sanan voidaan ymmärtää tarkoittavan itse Jumalaa, ja se voitaisiin kääntää ”Voimaksi” tai ”Voimakkaaksi”. Sanoja ”voiman oikealla puolella” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös rinnakkaiskertomuksessa Lu 22:69:ssä, mutta lisäksi tuossa jakeessa on sana ”Jumala”, joten se on käännetty ”voimakkaan Jumalan oikealla puolella”. ”Voiman oikealla puolella” voi viitata myös siihen, että Jeesus olisi täynnä voimaa tai hän saisi paljon valtaa, koska hän istuisi voimaa uhkuvan Jumalan oikealla puolella.
Ihmisen Poika: Ks. Mt 8:20, tutkimisviite.
voimakkaan Jumalan oikealla puolella: Tai ”Jumalan voiman oikealla puolella”. Hallitsijan oikealla puolella istui se, joka oli arvojärjestyksessä hänestä seuraava (Ps 110:1; Ap 7:55, 56). Sanoja ”voimakkaan – – oikealla puolella” vastaava kreikan ilmaus esiintyy myös rinnakkaiskertomuksissa Mt 26:64:ssä ja Mr 14:62:ssa, joissa se on käännetty ”voiman oikealla puolella”. Se että Ihmisen Poika istuu ”voimakkaan Jumalan oikealla puolella”, voi viitata siihen, että Jeesus olisi täynnä voimaa tai hän saisi paljon valtaa. (Mr 14:62; ks. Mt 26:64, tutkimisviite.)
Media
Israelissa joissain taloissa oli kaksi kerrosta. Yläkertaan päästiin sisäkautta tikkaita tai puuportaita pitkin tai ulkokautta kiviportaita tai tikapuita pitkin. Jeesus vietti opetuslastensa kanssa pesahia viimeisen kerran ja aloitti Herran illallisen vieton suuressa yläkerran huoneessa, joka ehkä muistutti kuvan huonetta (Lu 22:12, 19, 20). Helluntaina vuonna 33 noin 120 opetuslasta oli ilmeisesti koolla jossain yläkerran huoneessa Jerusalemissa, kun Jumalan henki vuodatettiin heidän päälleen (Ap 1:13, 15; 2:1–4).
Viiniköynnöksiä (Vitis vinifera) oli viljelty tuhansia vuosia alueella, jolla Jeesus eli, ja ne olivat siellä tavanomainen näky. Jos puuta oli saatavilla, köynnökset tuettiin kepeillä tai kehikoilla. Talvella edellisen vuoden kasvu leikattiin pois, ja kun köynnöksiin alkoi keväällä kasvaa uusia versoja, poistettiin ne versot, jotka eivät tuottaneet hedelmää (Joh 15:2). Leikkaaminen paransi sadon määrää ja laatua. Jeesus vertasi Isäänsä viljelijään, itseään viiniköynnökseen ja opetuslapsiaan oksiin. Aivan kuten kirjaimellisen viiniköynnöksen oksat saavat tukea ja ravintoa rungosta, Jeesuksen opetuslapset saavat hengellistä tukea ja ravintoa, jos he pysyvät ”tosi viiniköynnöksen” yhteydessä. (Joh 15:1, 5.)
Suuressa sanhedrinissa, juutalaisten ylimmässä tuomioistuimessa, oli 71 jäsentä, ja se toimi Jerusalemissa (ks. sanasto). Mišnan mukaan jäsenet istuivat puoliympyrässä kolmessa rivissä ja kaksi kirjuria kirjoitti muistiin tuomioistuimen päätökset. Osa kuvassa näkyvistä rakennuksen yksityiskohdista perustuu Jerusalemista löydettyihin rakenteisiin, joita jotkut pitävät ensimmäisellä vuosisadalla käytetyn istuntosalin jäännöksinä. (Ks. liite B12, kartta ”Jerusalem ja sen ympäristö”.)
1. Ylimmäinen pappi
2. Sanhedrinin jäsenet
3. Vastaaja (syytetty)
4. Kirjurit