Luukkaan kertomus kirjoitettiin nähtävästi Matteuksen evankeliumin jälkeen mutta ennen Markuksen evankeliumia. Luukas kirjoitti evankeliuminsa todennäköisesti palattuaan Paavalin kanssa Filippistä Juudeaan, kun tämä päätti kolmannen lähetysmatkansa. Luukas saattoi laatia kertomuksensa niiden kahden vuoden aikana, jolloin Paavali oli vankilassa Kesareassa, ennen kuin hänet vietiin Roomaan hänen vedottuaan keisariin.

Matteus ilmeisesti kirjoitti evankeliuminsa etenkin juutalaisille lukijoille, Markuksen kohderyhmä taas näyttää olleen ensisijaisesti ei-juutalaiset, varsinkin roomalaiset, mutta Luukas kirjoitti evankeliuminsa yleisesti kaikille. Noin 60 prosenttia Luukkaan evankeliumin sisällöstä on sellaista, mitä ei ole muissa evankeliumeissa. Hän kertoo ainakin kuudesta ihmeestä, joita Matteus, Markus ja Johannes eivät mainitse (Lu 5:1–6; 7:11–15; 13:11–13; 14:1–4; 17:12–14; 22:50, 51). Hän sisällyttää kertomukseensa myös monia vertauksia, joita ei ole toisissa evankeliumeissa, esimerkiksi Lu 10:30–35; 15:11–32; 16:19–31:ssä olevat vertaukset.

Luukas oli lääkäri, ja hän mainitsee yksityiskohtia joidenkin sairaiden tilasta (Lu 4:38; 5:12; Kol 4:14). Luukkaan koulutustasosta kertoo se, että hänen sanavarastonsa on laajempi kuin kolmen muun evankeliumin kirjoittajan sanavarastot yhteensä.

Luukasta ei mainita kertomuksessa nimeltä, mutta Muratorin katkelman mukaan (n. vuodelta 170) hän kirjoitti tämän evankeliumin. Lisäksi 100-luvulla eläneet Klemens Aleksandrialainen ja Irenaeus pitivät Luukasta evankeliumin kirjoittajana.

Luukas ei kuulunut 12 apostolin joukkoon eikä luultavasti ollut vielä edes uskova Jeesuksen kuoleman aikaan, joten hän ei itse nähnyt kaikkia niitä tapahtumia, joista hän kirjoitti evankeliumissaan. Hän kuitenkin matkusti apostoli Paavalin kanssa Jerusalemiin, kun tämä päätti kolmannen lähetysmatkansa (Ap 21:15–17). Niinpä Luukkaalla oli hyvä tilaisuus tutkia tarkoin Jeesusta Kristusta koskevia asioita juuri siinä maassa, jossa Jumalan Poika oli toiminut. Luukkaalla oli esimerkiksi mahdollisuus haastatella henkilökohtaisesti monia silminnäkijöitä, jotka olivat seuranneet läheltä Jeesuksen elämää, kuten yhä elossa olevia opetuslapsia ja mahdollisesti Jeesuksen äitiä Mariaa. Lisäksi Luukas on voinut käyttää lähdeaineistona Matteuksen evankeliumia.