Johannes 14:1–31
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
asuinpaikkaa: Tai ”asuntoa”. Kreikan sana monḗ esiintyy vain tässä ja Joh 14:23:ssa, jossa se on käännetty vastineella ”asua”. Maallisessa kirjallisuudessa sanaa käytettiin joskus matkan varrella olevista pysähdys- tai levähdyspaikoista, mutta useimpien tutkijoiden mielestä Jeesus lupasi tässä tekstiyhteydessä pysyvän asuinpaikan Isänsä talossa taivaassa, minne hän oli menossa. Voidakseen valmistaa paikan opetuslapsilleen Jeesuksen piti mennä Jumalan eteen ja viedä kuvaannollisesti mukanaan oma kallisarvoinen verensä (Hpr 9:12, 24–28). Vasta sen jälkeen ihmiset voisivat mennä taivaaseen (Fil 3:20, 21).
valmistamaan teille paikkaa: Paikan valmistamiseen sisältyi se, että Jeesus vahvisti laillisesti ja saattoi voimaan uuden liiton, kun hän meni Jumalan eteen ja vei kuvaannollisesti mukanaan oman kallisarvoisen verensä. Siihen sisältyi myös se, että Kristus saisi kuninkaan vallan, minkä jälkeen alkaisi hänen voideltujen seuraajiensa ylösnousemus taivaaseen. (1Te 4:14–17; Hpr 9:12, 24–28; 1Pi 1:19; Il 11:15.)
Minä olen tie, totuus ja elämä: Jeesus on tie, koska ihmiset voivat rukoilla Jumalaa vain hänen kauttaan. Hän on ”tie” myös siten, että hänen välityksellään ihmiset voidaan sovittaa Jumalan kanssa. (Joh 16:23; Ro 5:8.) Jeesus on totuus siinä mielessä, että hän puhui totta ja hänen elämäntapansa oli sopusoinnussa totuuden kanssa. Hän myös täytti kymmeniä ennustuksia, joista ilmenee hänen keskeinen osansa Jumalan tarkoituksessa. (Joh 1:14; Il 19:10.) Näistä ennustuksista ”on tullut ’kyllä’ [tai ”ne ovat täyttyneet”, alav.] hänen välityksellään” (2Ko 1:20). Jeesus on elämä, koska lunnaiden välityksellä ihmiset voivat saada ”todellisen elämän”, ts. ”ikuisen elämän” (1Ti 6:12, 19; Ef 1:7; 1Jo 1:7). Hänestä tulee ”elämä” myös niille miljoonille ihmisille, jotka herätetään kuolleista ja joilla on mahdollisuus elää paratiisissa ikuisesti (Joh 5:28, 29).
näytä meille Isä: Filippus ilmeisesti halusi, että Jeesus näyttäisi opetuslapsilleen vastaavanlaisen näkyvän merkin Jumalasta kuin Mooses, Elia ja Jesaja olivat muinoin nähneet näyissä (2Mo 24:10; 1Ku 19:9–13; Jes 6:1–5).
Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän: Joh 14:8:ssa oleva Filippuksen pyyntö osoittaa, että hän halusi Jeesuksen näyttävän opetuslapsilleen vastaavanlaisen näkyvän merkin Jumalasta kuin Mooses, Elia ja Jesaja olivat nähneet näyissä (2Mo 24:10; 1Ku 19:9–13; Jes 6:1–5). Niissä Jumalan palvelijat eivät olleet nähneet itse Jumalaa vaan jotain, mikä edusti tai kuvasti häntä (2Mo 33:17–23; Joh 1:18). Jeesuksen vastaus osoitti, että Filippus oli jo nähnyt jotain parempaa kuin näyn Jumalasta. Jeesus heijasti täydellisesti Isänsä persoonallisuutta, ja siksi Jeesuksen näkeminen oli sama kuin olisi nähnyt itse Jumalan (Mt 11:27). Opetuslapset olivat ”nähneet” Isän, koska Jumalan persoonallisuus, tahto ja tarkoitus näkyivät siinä, mitä Jeesus sanoi ja teki. Kun siis Raamattu kuvailee Jeesuksen rakkautta, jota hän tunsi ystäviään kohtaan, hänen myötätuntoaan, joka sai hänet parantamaan ihmisiä, hänen empatiaansa, joka sai hänet itkemään, ja hänen opetustaan, jossa oli voimaa, lukija voi hyvin kuvitella Isän, Jehovan, puhuvan ja toimivan aivan samalla tavalla (Mt 7:28, 29; Mr 1:40–42; Joh 11:32–36).
omasta aloitteestani: Tai ”omin päin”. Kirjaim. ”itseltäni”. Koska Jeesus on Jehovan pääedustaja, hän kuuntelee aina Jehovaa ja puhuu, mitä Jehova haluaa hänen puhuvan.
suurempia tekoja kuin ne: Jeesus ei tarkoita, että hänen opetuslapsensa tekisivät suurempia ihmetekoja kuin hän. Sen sijaan hän tunnustaa nöyrästi, että he saarnaisivat ja opettaisivat suuremmassa mitassa kuin hän. Hänen seuraajansa työskentelisivät laajemmalla alueella, tavoittaisivat enemmän ihmisiä ja saarnaisivat kauemmin kuin hän. Jeesuksen sanoista käy selvästi ilmi, että hän odotti seuraajiensa jatkavan hänen aloittamaansa työtä.
Mitä tahansa pyydättekin minun nimessäni: Jeesus esitteli tässä uuden tavan rukoilla. Jehova ei ollut koskaan ennen vaatinut ihmisiä rukoilemaan jonkun nimessä. Hän ei ollut esimerkiksi käskenyt israelilaisia rukoilemaan Mooseksen nimessä, vaikka Mooses oli toiminut välittäjänä Israelin kansan ja Jumalan välillä. Ollessaan opetuslastensa kanssa viimeisenä iltana ennen kuolemaansa Jeesus lisäsi rukoilemiseen uuden yksityiskohdan, kun hän sanoi neljä kertaa, että heidän tulisi esittää pyyntönsä Jumalalle hänen nimessään (Joh 14:13, 14; 15:16; 16:23, 24). Jeesus osti ihmiskunnan vapaaksi antamalla täydellisen elämänsä lunnaiksi, ja siksi hän on ainoa kanava, jonka kautta Jumala antaa ihmisille siunauksia (Ro 5:12, 18, 19; 1Ko 6:20; Ga 3:13). Näin Jeesuksesta tuli ainoa laillinen välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä (1Ti 2:5, 6) eli ainoa, jonka välityksellä ihmiset voivat vapautua synnin ja kuoleman kirouksesta (Ap 4:12). Jumalaa voi siis lähestyä ainoastaan Jeesuksen kautta (Hpr 4:14–16). Rukoilemalla Jeesuksen nimessä ihminen tunnustaa hänen keskeisen roolinsa.
pyydätte: Jotkin vanhat käsikirjoitukset tukevat tätä lukutapaa, ja se on sopusoinnussa Joh 15:16; 16:23:n sanamuotojen kanssa. Toisissa vanhoissa käsikirjoituksissa lukee ”pyydätte minulta”.
näe – – sitä. Te tunnette sen: Pronomineja ”sitä” ja ”sen” vastaa tässä kreikan neutrimuotoinen pronomini autó. Se viittaa henkeä tarkoittavaan kreikan sanaan (pneúma), joka on neutrisukuinen (ks. Joh 14:16, tutkimisviite).
hengen: Tai ”aktiivisen voiman”. Kreikan sana pneúma on neutrisukuinen, ja siksi siihen viitataan neutrimuotoisilla pronomineilla. Sillä on monia eri merkityksiä. Kaikki merkitykset liittyvät sellaiseen, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä todistaa jonkin voiman vaikutuksesta. (Ks. sanasto.) Tässä tekstiyhteydessä ”henki” tarkoittaa Jumalan pyhää henkeä, jota jakeessa sanotaan totuuden hengeksi. Samaa ilmausta käytetään Joh 15:26:ssa ja 16:13:ssa, jossa Jeesus selittää, että ”auttaja” (Joh 16:7) eli ”totuuden henki” ”opastaa” opetuslapset ”koko totuuteen”.
toisen auttajan: Nämä sanat osoittavat, että opetuslapsilla oli jo yksi ”auttaja”, Jeesus. 1Jo 2:1:ssä Jeesukseen viitataan samalla ”auttajaa” vastaavalla kreikan sanalla (paráklētos). Tässä Jeesus kuitenkin lupaa, että sen jälkeen kun hän olisi lähtenyt maan päältä, heitä auttaisi lisäksi Jumalan henki eli aktiivinen voima.
auttajan: Tai ”lohduttajan”, ”rohkaisijan”, ”puolestapuhujan”. Sanalla ”auttaja” käännetty kreikan sana (paráklētos) kuvaa Raamatussa sekä pyhän hengen (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7) että Jeesuksen (1Jo 2:1) toimintaa. Se voidaan kääntää kirjaimellisesti ”vierelle kutsuttu”, ts. kutsuttu antamaan apua. Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus sanoi, että se ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Hän käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi viisaus, kuolema, synti ja ansaitsematon hyvyys, jotka eivät selvästikään ole persoonia (San 8:1; Ro 5:14, 17, 21; 6:12; 7:8–11). Jumalan henki mainitaan usein persoonattomien voimien tai asioiden rinnalla, ja sekin osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (Mt 3:11; Ap 6:3, 5; 13:52; 2Ko 6:4–8; Ef 5:18). Joidenkin mielestä pyhä henki on persoona sillä perusteella, että kreikassa tähän ”auttajaan” viitataan maskuliinimuotoisilla pronomineilla (Joh 14:26). Kreikan kieliopin mukaan ”auttajaan” täytyy kuitenkin viitata maskuliinimuotoisilla pronomineilla, koska sana ”auttaja” on maskuliinisukuinen (Joh 16:7, 8, 13, 14). Toisaalta kun kreikassa on ”henkeä” vastaava neutrisukuinen sana (pneúma), käytetään neutrimuotoisia pronomineja (ks. Joh 14:17, tutkimisviitteet).
auttajan: Tai ”lohduttajan”, ”rohkaisijan”, ”puolestapuhujan”. Sanalla ”auttaja” käännetty kreikan sana (paráklētos) kuvaa Raamatussa sekä pyhän hengen (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7) että Jeesuksen (1Jo 2:1) toimintaa. Se voidaan kääntää kirjaimellisesti ”vierelle kutsuttu”, ts. kutsuttu antamaan apua. Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus sanoi, että se ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Hän käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi viisaus, kuolema, synti ja ansaitsematon hyvyys, jotka eivät selvästikään ole persoonia (San 8:1; Ro 5:14, 17, 21; 6:12; 7:8–11). Jumalan henki mainitaan usein persoonattomien voimien tai asioiden rinnalla, ja sekin osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (Mt 3:11; Ap 6:3, 5; 13:52; 2Ko 6:4–8; Ef 5:18). Joidenkin mielestä pyhä henki on persoona sillä perusteella, että kreikassa tähän ”auttajaan” viitataan maskuliinimuotoisilla pronomineilla (Joh 14:26). Kreikan kieliopin mukaan ”auttajaan” täytyy kuitenkin viitata maskuliinimuotoisilla pronomineilla, koska sana ”auttaja” on maskuliinisukuinen (Joh 16:7, 8, 13, 14). Toisaalta kun kreikassa on ”henkeä” vastaava neutrisukuinen sana (pneúma), käytetään neutrimuotoisia pronomineja (ks. Joh 14:17, tutkimisviitteet).
hengen: Tai ”aktiivisen voiman”. Kreikan sana pneúma on neutrisukuinen, ja siksi siihen viitataan neutrimuotoisilla pronomineilla. Sillä on monia eri merkityksiä. Kaikki merkitykset liittyvät sellaiseen, mikä on ihmissilmälle näkymätöntä ja mikä todistaa jonkin voiman vaikutuksesta. (Ks. sanasto.) Tässä tekstiyhteydessä ”henki” tarkoittaa Jumalan pyhää henkeä, jota jakeessa sanotaan totuuden hengeksi. Samaa ilmausta käytetään Joh 15:26:ssa ja 16:13:ssa, jossa Jeesus selittää, että ”auttaja” (Joh 16:7) eli ”totuuden henki” ”opastaa” opetuslapset ”koko totuuteen”.
näe – – sitä. Te tunnette sen: Pronomineja ”sitä” ja ”sen” vastaa tässä kreikan neutrimuotoinen pronomini autó. Se viittaa henkeä tarkoittavaan kreikan sanaan (pneúma), joka on neutrisukuinen (ks. Joh 14:16, tutkimisviite).
yksin: Tai ”orvoiksi”. Sanaa ”orpo” vastaavaa kreikan sanaa orfanós käytetään Ja 1:27:ssä kirjaimellisesti lapsesta, jolla ei ole vanhempia. Tässä sitä käytetään kuvaannollisesti ihmisestä, joka jää ilman ystävän, huoltajan tai isännän tukea ja suojelua. Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että hän ei hylkää heitä eikä jätä heitä ilman apua ja suojelua.
Juudas, ei Iskariot: Tarkoittaa apostoli Juudasta, jota sanottiin myös Taddeukseksi. (Ks. Mt 10:3, tutkimisviite.)
Taddeus: Lu 6:16:ssa ja Ap 1:13:ssa olevissa apostolien luetteloissa ei ole nimeä Taddeus, vaan niissä lukee ”Jaakobin poika Juudas”. Tästä voidaan päätellä, että Taddeus on sama apostoli, jota Johannes kuvailee sanoilla ”Juudas, ei Iskariot” (Joh 14:22). Nimeä Taddeus käytetään joskus ehkä siksi, ettei tämä Juudas sekoittuisi Juudas Iskariotiin, petturiin.
asumme: Ks. Joh 14:2, tutkimisviite.
asuinpaikkaa: Tai ”asuntoa”. Kreikan sana monḗ esiintyy vain tässä ja Joh 14:23:ssa, jossa se on käännetty vastineella ”asua”. Maallisessa kirjallisuudessa sanaa käytettiin joskus matkan varrella olevista pysähdys- tai levähdyspaikoista, mutta useimpien tutkijoiden mielestä Jeesus lupasi tässä tekstiyhteydessä pysyvän asuinpaikan Isänsä talossa taivaassa, minne hän oli menossa. Voidakseen valmistaa paikan opetuslapsilleen Jeesuksen piti mennä Jumalan eteen ja viedä kuvaannollisesti mukanaan oma kallisarvoinen verensä (Hpr 9:12, 24–28). Vasta sen jälkeen ihmiset voisivat mennä taivaaseen (Fil 3:20, 21).
auttajan: Tai ”lohduttajan”, ”rohkaisijan”, ”puolestapuhujan”. Sanalla ”auttaja” käännetty kreikan sana (paráklētos) kuvaa Raamatussa sekä pyhän hengen (Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7) että Jeesuksen (1Jo 2:1) toimintaa. Se voidaan kääntää kirjaimellisesti ”vierelle kutsuttu”, ts. kutsuttu antamaan apua. Puhuessaan pyhästä hengestä, elottomasta voimasta, auttajana Jeesus sanoi, että se ”opettaa”, ”todistaa”, ”antaa – – todisteen”, ”opastaa”, ”puhuu” ja ”kuulee” (Joh 14:26; 15:26; 16:7–13). Hän käytti personifikaatiota, kielikuvaa, jossa jokin eloton tai persoonaton esitetään elollisena. Raamatussa personoidaan myös esimerkiksi viisaus, kuolema, synti ja ansaitsematon hyvyys, jotka eivät selvästikään ole persoonia (San 8:1; Ro 5:14, 17, 21; 6:12; 7:8–11). Jumalan henki mainitaan usein persoonattomien voimien tai asioiden rinnalla, ja sekin osoittaa, että pyhä henki ei ole persoona (Mt 3:11; Ap 6:3, 5; 13:52; 2Ko 6:4–8; Ef 5:18). Joidenkin mielestä pyhä henki on persoona sillä perusteella, että kreikassa tähän ”auttajaan” viitataan maskuliinimuotoisilla pronomineilla (Joh 14:26). Kreikan kieliopin mukaan ”auttajaan” täytyy kuitenkin viitata maskuliinimuotoisilla pronomineilla, koska sana ”auttaja” on maskuliinisukuinen (Joh 16:7, 8, 13, 14). Toisaalta kun kreikassa on ”henkeä” vastaava neutrisukuinen sana (pneúma), käytetään neutrimuotoisia pronomineja (ks. Joh 14:17, tutkimisviitteet).
auttaja: Tai ”lohduttaja”, ”rohkaisija”, ”puolestapuhuja”. (Ks. Joh 14:16, tutkimisviite.)
sillä Isä on minua suurempi: Jeesus toi monissa tilanteissa esiin Isänsä suuruuden, vallan ja korkean aseman (Mt 4:9, 10; 20:23; Lu 22:41, 42; Joh 5:19; 8:42; 13:16). Apostolit osoittivat, että Isä oli eri persoona ja hänellä oli korkeampi asema kuin Jeesuksella vielä senkin jälkeen kun Jeesus oli noussut taivaaseen (1Ko 11:3; 15:20, 24–28; 1Pi 1:3; 1Jo 2:1; 4:9, 10). Sanalla ”suurempi” käännetty kreikan sana (meízōn) on ”suurta” vastaavan kreikan sanan (mégas) komparatiivimuoto. Sitä käytetään monissa tekstiyhteyksissä, kun sanotaan, että joku tai jokin on jotain toista suurempi (Mt 18:1; 23:17; Mr 9:34; 12:31; Lu 22:24; Joh 13:16; 1Ko 13:13).
maailman hallitsija: Samanlainen ilmaus esiintyy Joh 12:31; 16:11:ssä, ja se viittaa Saatanaan eli Paholaiseen. Tässä tekstiyhteydessä sana ”maailma” (kreik. kósmos) tarkoittaa ihmisyhteiskuntaa, joka on vieraantunut Jumalasta ja jonka käytös on ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa. Tämä maailma ei ole lähtöisin Jumalasta, vaan se on ”paholaisen vallassa” (1Jo 5:19). Saatana ja ”taivaalliset pahat henkivoimat” ovat ”tämän pimeyden [näkymättömiä] maailmanhallitsijoita [kreik. sanan kosmokrátōr taivutusmuoto]” (Ef 6:11, 12).
eikä hänellä ole mitään otetta minuun: Tai ”eikä hänellä ole mitään valtaa minuun”. Kirjaim. ”minussa hänellä ei ole mitään”. Jeesuksella ei ollut mitään puutteita eikä vääriä haluja, joita Saatana olisi voinut hyödyntää saadakseen hänet luopumaan Jumalan palvelemisesta. Kreikan ilmaus, joka on käännetty sanoilla ”eikä hänellä ole mitään otetta minuun”, voi kuvastaa heprean idiomia, jota käytettiin oikeudellisissa yhteyksissä ja joka merkitsee ’hän ei voi vaatia minulta mitään’. Sitä vastoin Juudakseen Paholainen pystyi menemään ja saamaan hänestä otteen (Joh 13:27).