kreikankielisten juutalaisten: Kirjaim. ”hellenistien”. Tämä ilmaus tarkoittaa hyvin todennäköisesti sellaisia juutalaisia, jotka kommunikoivat mieluummin kreikaksi kuin hepreaksi. He olivat luultavasti tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia. Ap 6:1:ssä ilmaus viittaa kristittyihin, mutta tässä Ap 9:29:ssä tekstiyhteys osoittaa, että nämä kreikankieliset juutalaiset eivät olleet Kristuksen opetuslapsia. Ofelin kukkulalta Jerusalemista löytynyt Theodotoksen piirtokirjoitus vahvistaa, että kaupungissa kävi paljon kreikankielisiä juutalaisia. (Ks. Ap 6:1, tutkimisviite.)

kreikankieliset juutalaiset: Kirjaim. ”hellenistit”. Kreikan sanaa Hellēnistḗs ei käytetä kreikkalaisessa eikä myöskään hellenistisessä juutalaisessa kirjallisuudessa, mutta tekstiyhteys ja monet sanakirjat tukevat käännöstä ”kreikankieliset juutalaiset”. Kaikki Jerusalemissa olleet kristityt opetuslapset, kreikankieliset mukaan lukien, olivat tuolloin syntyperäisiä juutalaisia tai juutalaisuuteen kääntyneitä (Ap 10:28, 35, 44–48). Tässä mainitaan erikseen ”kreikankieliset juutalaiset” ja ”hepreankieliset juutalaiset” (kirjaim. ”heprealaiset”; monikko kreikan sanasta Ebraíos). ”Hellenistit” olivat siis juutalaisia, jotka kommunikoivat keskenään kreikaksi ja jotka olivat tulleet Jerusalemiin eri puolilta Rooman imperiumia, ehkä myös Dekapoliista. Sitä vastoin useimmat hepreankieliset juutalaiset olivat luultavasti juudealaisia ja galilealaisia. Näillä kahdella juutalaiskristittyjen ryhmällä oli todennäköisesti hieman erilainen kulttuuritausta. (Ks. Ap 9:29, tutkimisviite.)

hepreankielisistä juutalaisista: Kirjaim. ”heprealaisista”. Kreikan sana Ebraíos (yksikkö) tarkoittaa yleensä heprealaista eli israelilaista (2Ko 11:22; Fil 3:5). Tässä tekstiyhteydessä se tarkoittaa kuitenkin hepreankielisiä juutalaiskristittyjä erotukseksi kreikankielisistä juutalaiskristityistä. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja kreikankieliset juutalaiset, ja Joh 5:2, tutkimisviite.)

päivittäisessä ruoanjakelussa: Tai ”päivittäisessä palveluksessa”. Kreikan substantiivi diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta tässä se viittaa yhteen palveluksen osa-alueeseen: tarpeessa olevien seurakunnan veljien ja sisarten auttamiseen aineellisesti. (Ks. Ap 6:2, jossa samaan sanueeseen kuuluva verbi diakonéō on käännetty vastineella ”jakaa ruokaa”, ja tutkimisviite; ks. myös Lu 8:3, tutkimisviite.)

heidän palvelemiseensa: Tai ”heidän tukemiseensa”, ”heistä huolehtimiseen”. Kreikan sana diakonéō voi tarkoittaa sitä, että huolehtii toisten fyysisistä tarpeista esimerkiksi hankkimalla, valmistamalla ja tarjoilemalla heille ruokaa. Sitä käytetään tässä merkityksessä seuraavissa jakeissa: Lu 10:40 (”työt – – tehtäväkseni”), Lu 12:37 (”palvelee”), Lu 17:8 (”palvele”) ja Ap 6:2 (”jakaaksemme ruokaa”). Se voi kuitenkin tarkoittaa myös kaikkia muita samantapaisia henkilökohtaisia palveluksia. Tässä sillä kuvaillaan sitä, miten jakeissa 2 ja 3 mainitut naiset tukivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan ja auttoivat heitä näin hoitamaan Jumalalta saamansa tehtävän. Tällä tavalla nuo naiset tuottivat kunniaa Jumalalle, ja Jumala puolestaan osoitti arvostuksensa heitä kohtaan, kun hän sisällytti Raamattuun tulevien sukupolvien luettavaksi kertomuksen heidän huomaavaisuudestaan ja anteliaisuudestaan (San 19:17; Hpr 6:10). Samaa kreikan sanaa käytetään naisten toiminnasta Mt 27:55:ssä ja Mr 15:41:ssä. (Ks. Lu 22:26, tutkimisviite, jossa selitetään samaan sanueeseen kuuluvaa substantiivia diákonos.)

jakaaksemme ruokaa: Tai ”palvellaksemme”. Kreikan verbi diakonéō viittaa tässä yhteen palveluksen osa-alueeseen: tarpeessa olevien seurakunnan veljien ja sisarten auttamiseen aineellisesti. (Ks. Ap 6:1, jossa samaan sanueeseen kuuluva substantiivi diakonía on käännetty vastineella ”ruoanjakelu”, ja tutkimisviite; ks. myös Lu 8:3, tutkimisviite.)

heprealainen: Tai ”hepreankielinen”. Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat sanoivat ”hepreaksi” juutalaisten kieltä (Joh 19:13, 17, 20; Ap 21:40; 22:2; Il 9:11; 16:16) ja sitä kieltä, jolla ylösnoussut, korotetun aseman saanut Jeesus puhui tarsolaiselle Saulille (Ap 26:14, 15). Ap 6:1:ssä mainitaan erikseen ”hepreankieliset juutalaiset” ja ”kreikankieliset juutalaiset”. Joidenkin tutkijoiden mukaan vastineena pitäisi näissä kohdissa käyttää ”heprean” sijasta ”arameaa”, mutta on hyviä perusteita ajatella, että kreikan sana tarkoittaa nimenomaan heprean kieltä. Kun Paavali puhui Jerusalemin asukkaille ”heprean kielellä”, hän kohdisti sanansa ihmisille, joille hepreankielisen Mooseksen lain tutkiminen oli elämän keskipiste. Lisäksi suurin osa lukuisista Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvista raamatullisista ja ei-raamatullisista katkelmista ja käsikirjoituksista on kirjoitettu hepreaksi, mikä osoittaa, että tuo kieli oli päivittäisessä käytössä. Joukossa on myös joitain arameankielisiä katkelmia, mistä voidaan päätellä, että molempia kieliä käytettiin. On siis erittäin epätodennäköistä, että raamatunkirjoittajat olisivat tarkoittaneet ”heprealla” aramean tai syyrian kieltä. (Ap 21:40; 22:2; vrt. Ap 26:14.) Heprealaisissa kirjoituksissa oli tehty ero ”aramean kielen” ja ”juutalaisten kielen” välillä (2Ku 18:26), ja kun ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Josefus kommentoi 2Ku 18:26:ta, hänkin mainitsi erikseen ”aramean” ja ”heprean” kielen (Jewish Antiquities, X, 8 [i, 2]). Arameassa ja hepreassa on hyvin samanlaisia sanoja, ja hepreassa on mahdollisesti aramealaisia lainasanoja. Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajilla ei kuitenkaan näytä olleen mitään syytä viitata sanalla ”heprea” aramean kieleen.

päivittäisessä ruoanjakelussa: Tai ”päivittäisessä palveluksessa”. Kreikan substantiivi diakonía käännetään usein vastineella ”palvelus”, mutta tässä se viittaa yhteen palveluksen osa-alueeseen: tarpeessa olevien seurakunnan veljien ja sisarten auttamiseen aineellisesti. (Ks. Ap 6:2, jossa samaan sanueeseen kuuluva verbi diakonéō on käännetty vastineella ”jakaa ruokaa”, ja tutkimisviite; ks. myös Lu 8:3, tutkimisviite.)

heidän palvelemiseensa: Tai ”heidän tukemiseensa”, ”heistä huolehtimiseen”. Kreikan sana diakonéō voi tarkoittaa sitä, että huolehtii toisten fyysisistä tarpeista esimerkiksi hankkimalla, valmistamalla ja tarjoilemalla heille ruokaa. Sitä käytetään tässä merkityksessä seuraavissa jakeissa: Lu 10:40 (”työt – – tehtäväkseni”), Lu 12:37 (”palvelee”), Lu 17:8 (”palvele”) ja Ap 6:2 (”jakaaksemme ruokaa”). Se voi kuitenkin tarkoittaa myös kaikkia muita samantapaisia henkilökohtaisia palveluksia. Tässä sillä kuvaillaan sitä, miten jakeissa 2 ja 3 mainitut naiset tukivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan ja auttoivat heitä näin hoitamaan Jumalalta saamansa tehtävän. Tällä tavalla nuo naiset tuottivat kunniaa Jumalalle, ja Jumala puolestaan osoitti arvostuksensa heitä kohtaan, kun hän sisällytti Raamattuun tulevien sukupolvien luettavaksi kertomuksen heidän huomaavaisuudestaan ja anteliaisuudestaan (San 19:17; Hpr 6:10). Samaa kreikan sanaa käytetään naisten toiminnasta Mt 27:55:ssä ja Mr 15:41:ssä. (Ks. Lu 22:26, tutkimisviite, jossa selitetään samaan sanueeseen kuuluvaa substantiivia diákonos.)

oikein: Kirjaim. ”mieluista”. ”Jumalan sanan opettamisen” laiminlyöminen ei olisi ollut oikein Jumalan eikä apostolien silmissä (Ap 6:4).

jakaaksemme ruokaa: Tai ”palvellaksemme”. Kreikan verbi diakonéō viittaa tässä yhteen palveluksen osa-alueeseen: tarpeessa olevien seurakunnan veljien ja sisarten auttamiseen aineellisesti. (Ks. Ap 6:1, jossa samaan sanueeseen kuuluva substantiivi diakonía on käännetty vastineella ”ruoanjakelu”, ja tutkimisviite; ks. myös Lu 8:3, tutkimisviite.)

hyvämaineista miestä: Tai ”miestä, joista on hyvä todistus”. Kreikassa on tässä verbin martyréō (’todistaa’) passiivimuoto. Työhön tarvittiin päteviä miehiä, koska heidän täytyi paitsi jakaa ruokaa myös käsitellä rahaa, hankkia tarvikkeita ja pitää tästä kaikesta kirjaa. Näiden miesten piti olla täynnä henkeä ja viisautta, ts. antaa Jumalan hengen ja viisauden ohjata elämäänsä. Tilanne oli arkaluonteinen. Seurakunnassa oli jo vaikeuksia ja mielipide-eroja, joten tarvittiin kokeneita, arvostelukykyisiä miehiä, jotka osasivat toimia ymmärtäväisesti ja tahdikkaasti. Yksi heistä oli Stefanos, ja hänen puolustuspuheensa sanhedrinin edessä osoittaa, että hän oli pätevä tuohon tehtävään (Ap 7:2–53).

Jumalan sanan opettamiseen: Kirjaim. ”sanan palvelukseen”. Ap 6:1, 4:ssä käytetään samaa kreikan substantiivia diakonía ’palvelus’. Näissä jakeissa viitataan kahdenlaiseen palvelukseen: ruokatarvikkeiden tasapuoliseen jakamiseen niitä tarvitseville ja Jumalan sanaan perustuvan hengellisen ruoan antamiseen. Apostolit ymmärsivät, että heidän ei pitänyt käyttää aikaansa kirjaimellisen ruoan jakamiseen vaan ensisijaiseen palvelukseensa; heidän piti antaa seurakunnalle hengellistä ruokaa ja keskittyä siksi rukoilemiseen, tutkimiseen, opettamiseen ja paimentamiseen. He tiesivät, että tärkeä osa kristillistä palvelusta oli huolehtia seurakunnan köyhistä leskistä aineellisesti. Myöhemmin Jaakob kirjoittikin pyhän hengen ohjauksessa, että Jumalan palvojien täytyy ”huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa” (Ja 1:27). Apostolit ymmärsivät kuitenkin, että heidän ensisijainen tehtävänsä oli huolehtia kaikista opetuslapsista, myös leskistä, hengellisesti.

Pisidian Antiokiaan: Kaupunki Rooman Galatian-provinssissa. Se sijaitsi Frygian ja Pisidian rajalla, joten historian saatossa sen katsottiin kuuluvan joskus toiseen näistä alueista ja joskus toiseen. Kaupungin rauniot ovat lähellä Yalvaçia nykyisen Turkin alueella. Pisidian Antiokiaan viitataan tässä ja Ap 14:19, 21:ssä. Matka Pergen kaupungista Välimeren rannikon tuntumasta Pisidian Antiokiaan oli hankala ja vaarallinen: Antiokia sijaitsi noin 1 100 m merenpinnan yläpuolella (ks. liite B13), ja vuoristosolissa väijyi ryöstäjiä. Pisidian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Syyrian Antiokiaan (Ap 6:5; 11:19; 13:1; 14:26; 15:22; 18:22). Useimmissa Apostolien tekojen kohdissa ”Antiokia” tarkoittaa Syyrian Antiokiaa.

kutsuttiin Jumalan ohjauksessa: Useimmissa raamatunkäännöksissä lukee tässä pelkästään ”kutsuttiin”. Tässä kohdassa ei kuitenkaan käytetä niitä kreikan verbejä, jotka tavallisesti käännetään vastineella ”kutsua” (Mt 1:16; 2:23; Mr 11:17; Lu 1:32; Ap 1:12, 19), vaan verbiä khrēmatízō. Se esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yhdeksän kertaa, ja useimmiten se viittaa selvästi johonkin, mikä on lähtöisin Jumalalta. (Mt 2:12, 22; Lu 2:26; Ap 10:22; 11:26; Ro 7:3; Hpr 8:5; 11:7; 12:25.) Esimerkiksi Ap 10:22:ssa sen rinnalla on ilmaus ”pyhän enkelin välityksellä” ja Mt 2:12, 22:ssa se liittyy Jumalan antamiin uniin. Ro 11:4:ssä on samaan sanueeseen kuuluva substantiivi khrēmatismós, jonka vastineena useimmat sanakirjat ja raamatunkäännökset käyttävät sellaisia ilmauksia kuin ”Jumalan julistus” ja ”Jumalan vastaus”. On mahdollista, että Saul ja Barnabas olivat ensimmäisiä, jotka Jehovan ohjauksessa käyttivät nimitystä ”kristityt”. Jotkut arvelevat, että Antiokian ei-juutalaiset käyttivät sitä pilkkanimenä, mutta koska tässä on kreikan verbi khrēmatízō, on selvää, että nimityksen takana oli Jumala. Lisäksi on hyvin epätodennäköistä, että juutalaiset olisivat sanoneet Jeesuksen seuraajia ”kristityiksi” (juontuu kreikasta) tai ”messianisteiksi” (juontuu hepreasta). He olivat hylänneet Jeesuksen Messiaana eli Kristuksena, joten tuskin he olisivat kutsuneet hänen seuraajiaan ”kristityiksi” ja näin tunnustaneet epäsuorasti, että Jeesus oli Voideltu eli Kristus.

kristityiksi: Kreikan sana Khristianós, joka merkitsee ’Kristuksen seuraajaa’, esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kolme kertaa (Ap 11:26; 26:28; 1Pi 4:16). Se on johdettu ’Kristusta’ eli ’Voideltua’ merkitsevästä sanasta Khristós. Kristityt seuraavat Kristusta eli Jehovan voideltua siten, että he toimivat hänen esimerkkinsä ja opetustensa mukaan (Lu 2:26; 4:18). Nimitys ”kristityt” annettiin ”Jumalan ohjauksessa” mahdollisesti jo vuonna 44, jonka tapahtumia tässä raamatunkohdassa kuvaillaan. Sen käyttö ilmeisesti yleistyi, sillä kun Paavali oli kuningas Herodes Agrippa II:n edessä noin vuonna 58, Agrippa tiesi, keitä kristityt olivat (Ap 26:28). Historioitsija Tacitus osoittaa, että vuoden 64 paikkeilla tuo nimitys oli Roomassa yleisesti tunnettu kansan keskuudessa. Lisäksi kun Pietari jolloinkin vuosina 62–64 kirjoitti ensimmäisen kirjeensä kristityille, jotka asuivat eri puolilla Rooman imperiumia, nimitys ”kristityt” oli nähtävästi laajalti käytössä ja se erotti Kristuksen seuraajat selvästi muista ihmisistä (1Pi 1:1, 2; 4:16). Tämän Jumalan antaman nimityksen ansiosta Jeesuksen opetuslapsia ei enää voitu luulla juutalaisuuden lahkoksi.

Stefanoksen, – – Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaan ja Nikolaoksen: Kaikki nämä seitsemän nimeä ovat kreikkalaisia. On siis mahdollista, että hallintoelimenä toimivat apostolit valitsivat Jerusalemin seurakunnan pätevien miesten joukosta nimenomaan kreikankielisiä juutalaisia tai juutalaiskäännynnäisiä. Ainoastaan Nikolaosta sanotaan Antiokiasta olevaksi käännynnäiseksi, joten hän oli ehkä ryhmän ainoa ei-juutalainen. Muiden miesten kreikkalaiset nimet olivat yleisiä myös syntyperäisten juutalaisten keskuudessa. Valitsemalla juuri nämä miehet apostolit nähtävästi ottivat huomioon kreikankielisten juutalaisten tunteet. (Ap 6:1–6.)

Antiokiasta: Tämä on ensimmäinen kerta, kun Antiokia mainitaan Raamatussa. Kaupunki sijaitsi noin 500 km Jerusalemista pohjoiseen. Siitä tuli Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki vuonna 64 eaa., ja ensimmäisellä vuosisadalla jaa. se oli Rooman imperiumin kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen. Syyrian Antiokia oli kuuluisa kauneudestaan, ja se oli merkittävä poliittinen, kaupallinen ja kulttuurikeskus, mutta myös sen moraalinen rappio oli yleisesti tiedossa. Kaupungissa oli suurehko juutalaisväestö, ja tiettävästi he käännyttivät juutalaisuuteen monia kreikankielisiä asukkaita. Yksi näistä käännynnäisistä oli Nikolaos, josta tuli myöhemmin kristitty. Barnabas ja apostoli Paavali asuivat Antiokiassa vuoden ja opettivat ihmisiä, ja sieltä Paavali lähti lähetysmatkoilleen. Juuri Antiokiassa Kristuksen seuraajia ”kutsuttiin Jumalan ohjauksessa ensimmäisen kerran kristityiksi” (ks. Ap 11:26, tutkimisviitteet). Syyrian Antiokiaa ei pidä sekoittaa Ap 13:14:ssä mainittuun Pisidian Antiokiaan. (Ks. Ap 13:14, tutkimisviite, ja liite B13.)

apostolit laittoivat kätensä heidän päälleen: Raamatun heprealaisista kirjoituksista käy ilmi, että kädet voitiin laittaa ihmisen tai eläimen päälle eri syistä (1Mo 48:14; 3Mo 16:21; 24:14). Tavallisesti tällä eleellä osoitettiin, että tunnustettiin jonkun erityisasema tai joku nimitettiin erityistehtävään (4Mo 8:10). Esimerkiksi Mooses laski kätensä Joosuan päälle ja tunnusti näin hänet seuraajakseen. Sen jälkeen Joosua oli ”täynnä viisauden henkeä” ja hän pystyi johtamaan Israelia. (5Mo 34:9.) Ap 6:6:n mukaan apostolit laittoivat kätensä niiden miesten päälle, jotka he nimittivät vastuutehtäviin. Apostolit tekivät niin vasta rukoiltuaan asian johdosta, mikä osoittaa, että he halusivat Jumalan ohjaavan heitä. Myöhemmin seurakunnan vanhimmat laittoivat kätensä Timoteuksen päälle, kun he nimittivät hänet erityiseen palvelustehtävään (1Ti 4:14). Timoteuskin sai valtuudet nimittää toisia eri tehtäviin ja laittaa kätensä heidän päälleen, mutta hän teki niin vasta punnittuaan huolellisesti heidän pätevyyttään (1Ti 5:22).

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

Vapautettujen synagogasta: Rooman vallan aikaan vapaaksi päästettyä orjaa sanottiin ”vapautetuksi”. Vapautettujen synagogaan kuuluneiden arvellaan olleen juutalaisia, jotka roomalaiset olivat ottaneet vangiksi ja myöhemmin vapauttaneet. Toisen käsityksen mukaan he olivat vapautettuja orjia, jotka olivat kääntyneet juutalaisuuteen.

Aasiasta: Ks. sanasto.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

vanhimpia: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.

Nasaretilainen: Kuvaileva nimitys, jota käytettiin Jeesuksesta ja myöhemmin hänen seuraajistaan (Ap 24:5). ”Jeesus” oli tavallinen nimi juutalaisten keskuudessa, ja siksi henkilöllisyyttä yleensä tarkennettiin. Raamatun aikoina oli tapana yhdistää ihmisiin heidän kotipaikkansa nimi (2Sa 3:2, 3; 17:27; 23:25–39; Na 1:1; Ap 13:1; 21:29). Jeesus kasvoi Nasaretissa Galileassa, joten oli luontevaa yhdistää häneen tuon kaupungin nimi. Häntä sanottiin ”Nasaretilaiseksi” monissa eri tilanteissa (Mr 1:23, 24; 10:46, 47; 14:66–69; 16:5, 6; Lu 24:13–19; Joh 18:1–7). Hän hyväksyi tuon nimityksen ja käytti sitä itsekin (Joh 18:5–8; Ap 22:6–8). Pilatus kirjoitti kidutuspaalun kilpeen hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi tekstin ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh 19:19, 20). Vuoden 33 helluntaista lähtien apostolit ja muut käyttivät Jeesuksesta usein nimitystä ”Nasaretilainen” tai sanoivat hänen olevan ”Nasaretista” (Ap 2:22; 3:6; 4:10; 6:14; 10:38; 26:9). (Ks. myös Mt 2:23, tutkimisviite.)

Nasaretilainen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.

enkelin kasvoilta: ”Enkeliä” vastaavat heprean ja kreikan sanat merkitsevät molemmat ’sanansaattajaa’, ’viestinviejää’ (ks. Joh 1:51, tutkimisviite). Koska enkelit välittävät Jumalan sanomia, he voivat luottaa hänen tukeensa, ja siksi heillä on kaikki syyt olla pelottomia ja tyyniä. Stefanoksenkin kasvot näyttivät Jumalan sanansaattajan kasvoilta. Niillä ei näkynyt häivähdystäkään syyllisyydestä, vaan hän oli tyyni ja hänestä huokui luottamus Jehovan, ”kirkkauden Jumalan”, tukeen (Ap 7:2).

enkelien: Tai ”sanansaattajien”, ”viestinviejien”. Kreikan sana ángelos ja vastaava heprean sana malʼákh esiintyvät Raamatussa lähes 400 kertaa. Molempien sanojen perusmerkitys on ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’. Kun tarkoitetaan henkiolentoa, joka välittää sanomia, nuo sanat käännetään vastineella ”enkeli”, mutta kun tarkoitetaan selvästi ihmistä, käytetään vastinetta ”viestinviejä” tai ”sanansaattaja”. Tavallisesti tekstiyhteys osoittaa, kumpaa tarkoitetaan, mutta kun molemmat ovat mahdollisia, alaviitteessä on usein vaihtoehtoinen käännös. (1Mo 16:7; 32:3; Job 4:18, alav.; 33:23, alav.; Sr 5:6, alav.; Jes 63:9, alav.; Mt 1:20; Il 22:8; ks. sanasto.) Runsaasti kuvakieltä sisältävässä Ilmestyskirjassa enkelit voivat joissain kohdissa tarkoittaa ihmisiä (Il 2:1, 8, 12, 18; 3:1, 7, 14).