”MIKSI minä? Miksi Jumala antoi tämän tapahtua minulle?” Nämä kysymykset vaivasivat 24-vuotiaan brasilialaisen Sidnein mieltä. Vesiliukumäessä sattuneen onnettomuuden vuoksi hän joutui pysyvästi pyörätuoliin.

Kärsimykset, jotka johtuvat onnettomuudesta, sairaudesta, läheisen ihmisen kuolemasta, luonnononnettomuudesta tai sodasta, voivat helposti saada ihmisen pettymään Jumalaan. Tämä ei ole mitenkään uutta. Patriarkka Jobia kohtasi muinoin onnettomuus toisensa perään. Hän syytti virheellisesti Jumalaa sanoen: ”Minä huudan sinulta apua, mutta sinä et vastaa minulle; olen seisahtunut voidaksesi tarkata minua. Sinä muutut julmaksi minua kohtaan, kätesi koko väkevyydellä sinä haudot vihamielisyyttä minua vastaan.” (Job 30:20, 21.)

Job ei tiennyt, mistä hänen vaikeutensa olivat lähtöisin ja miksi niiden sallittiin kohdata häntä. Onneksi Raamattu auttaa meitä ymmärtämään, miksi tällaisia asioita tapahtuu ja miten meidän tulisi suhtautua niihin.

Raamatussa sanotaan Jumalasta: ”Täydellistä on hänen työnsä, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeutta. Uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta, vanhurskas ja oikeamielinen hän on.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Olisiko johdonmukaista tai edes järkevää ajatella, että vanhurskas ja oikeamielinen Jumala tarkoitti ihmisten kärsivän tai että hän käyttäisi onnettomuuksia rangaistakseen tai jalostaakseen heitä?

Päinvastoin Raamattu sanoo: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaakobin kirje 1:13.) Todellisuudessa Raamattu osoittaa, että Jumala antoi ihmiskunnalle täydellisen alun. Hän antoi ensimmäisille ihmisille Aadamille ja Eevalle kauniin kodin, kaikki elämän välttämättömyydet ja mielekästä työtä. Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja alistakaa se valtaanne.” Aadamilla ja Eevalla ei varmasti ollut mitään syytä olla pettyneitä Jumalaan. (1. Mooseksen kirja 1:28.)

Nykyiset olosuhteet ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin täydelliset. Kautta historian ihmiskunta on ollut syvässä ahdingossa. Seuraavat sanat ovat osoittautuneet tosiksi: ”Koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka.” (Roomalaisille 8:22.) Mitä oikein tapahtui?

Voidaksemme ymmärtää, mistä kärsimykset johtuvat, meidän on palattava aikaan, jolloin ne alkoivat. Kapinallinen enkeli, jota alettiin myöhemmin kutsua Saatana Panettelijaksi, sai Aadamin ja Eevan hylkäämään Jumalan oikeaa ja väärää koskevat normit. Niitä edusti heille annettu käsky olla syömättä ”hyvän ja pahan tiedon puusta”. Panettelija sanoi Eevalle, että vaikka he olisivat tottelemattomia Jumalalle, he eivät kuolisi, ja syytti näin Jumalaa valehtelijaksi. Hän esitti myös syytöksen, jonka mukaan Jumala pidätti alamaisiltaan oikeuden päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. (1. Mooseksen kirja 2:17; 3:1–6.) Saatana vihjasi, että ihmisten olisi parempi olla riippumattomia Jumalan hallitusvallasta. Tämä kaikki herätti ratkaisevan tärkeän kysymyksen: oliko Jumala pätevä hallitsemaan?

Panettelija herätti toisenkin kiistakysymyksen. Hän väitti, että ihmiset palvelevat Jumalaa itsekkäistä vaikuttimista. Panettelija sanoi uskollisesta Jobista Jumalalle: ”Etkö ole itse pannut suoja-aidan hänen ja hänen talonsa sekä kaiken hänellä olevan ympärille? – – Mutta ojennapa vaihteeksi kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on, ja katso, eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi.” (Job 1:10, 11.) Vaikka Saatanan sanat koskivat Jobia, hän antoi ymmärtää, että kaikki ihmiset palvelevat Jumalaa itsekkäistä syistä.

Mikä olisi paras tapa ratkaista lopullisesti nämä tärkeät kiistakysymykset? Äärettömän viisaalla Jumalalla oli ongelmaan paras mahdollinen ratkaisu – ratkaisu, joka ei tuota pettymystä (Roomalaisille 11:33). Hän päätti sallia ihmisten hallita jonkin aikaa  itse itseään ja antaa lopputuloksen todistaa, kenen hallinto on ylivertainen.

Nykyiset onnettomat olosuhteet maapallolla osoittavat selvästi, että ihmishallinto on täysin epäonnistunut. Maalliset hallitukset eivät ole ainoastaan epäonnistuneet rauhan, turvallisuuden ja onnellisuuden aikaansaamisessa; ne ovat saattaneet maapallon tuhon partaalle. Tämä vahvistaa todeksi Raamatun esittämän perustotuuden: ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Vain Jumalan hallitsemistapa voi taata ihmiskunnalle pysyvän rauhan, onnellisuuden ja hyvinvoinnin. Se on Jumalan tarkoitus! (Jesaja 45:18.)

Miten Jumala saattaa ihmiskunnan tilan sopusointuun tarkoituksensa kanssa? Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Määräaikanaan Jumala poistaa Valtakuntansa välityksellä kaikki kärsimysten syyt (Daniel 2:44). Köyhyys, sairaudet ja kuolema ovat silloin menneisyyttä. Raamatussa kerrotaan, että Jumala ”vapauttaa köyhän, joka huutaa apua”. (Psalmit 72:12–14.) Jesajan 33:24:ssä esitetään lupaus: ”Yksikään siellä asuva ei sano: ’Minä olen sairas.’ ” Jeesus sanoi jopa Jumalan muistissa olevista kuolleista: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat – – tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Miten sydäntä lämmittäviä lupauksia!

Noin 17 vuotta onnettomuuden jälkeen kirjoituksen alussa mainittu Sidnei sanoi: ”En koskaan syyttänyt Jehova Jumalaa onnettomuudesta, mutta täytyy myöntää, että aluksi olin pettynyt häneen. On päiviä, jolloin olen aivan maassa ja itken ajatellessani fyysistä vammaisuuttani. Raamattu on kuitenkin auttanut minua ymmärtämään, ettei onnettomuus ollut rangaistus Jumalalta. Kuten Raamatussa sanotaan, aika ja sattuma kohtaavat meitä kaikkia. Jehovan rukoileminen ja tilanteeseeni sopivien raamatunkohtien lukeminen ovat vahvistaneet minua hengellisesti ja auttaneet olemaan positiivisella mielellä.” (Saarnaaja 9:11; Psalmit 145:18; 2. Korinttilaisille 4:8, 9, 16.)

Kun pidämme mielessä sen, miksi Jumala on sallinut kärsimyksiä ja miten niistä koitunut vahinko tehdään pian tyhjäksi, voimme voittaa mitkä tahansa pettymyksen tunteet, joita meillä saattaa olla Jumalaa kohtaan. Olemme varmoja siitä, että Jumala on ”niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä”. Kukaan, joka perustaa uskonsa häneen ja hänen Poikaansa, ei tule pettymään. (Heprealaisille 11:6; Roomalaisille 10:11.)