ME KAIKKI olemme nähneet ihmisten vihastuvan, ja epäilemättä itsekin olemme joskus menettäneet malttimme. Kenties pidämme suuttumusta kielteisenä tunteena, joka täytyy tukahduttaa. Meistä saattaa kuitenkin usein tuntua siltä, että meillä on suuttumiseen hyvä syy – varsinkin jos koemme jonkun loukanneen oikeustajuamme. Amerikan psykologiyhdistyksen (American Psychological Association) julkaisemassa artikkelissa jopa todetaan, että ”suuttumus on täysin normaali ja yleensä terveellinen inhimillinen tunne”.

Tällainen näkemys voi kuulostaa uskottavalta myös sen vuoksi, mitä apostoli Paavali kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa. Hän myönsi, että ihmiset voivat joskus vihastua, kun hän sanoi: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” (Efesolaisille 4:26.) Pitäisikö meidän näin ollen purkaa suuttumustamme vai tehdä parhaamme hillitäksemme sitä?

Kun Paavali antoi vihastumiseen liittyvän neuvon, hänellä oli ilmeisesti mielessään psalmistan sanat: ”Kiihtykää, mutta älkää tehkö syntiä.” (Psalmit 4:4.) Mutta mikä oli Paavalin kehotuksen tarkoitus? Hän jatkoi myöhemmin: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.” (Efesolaisille 4:31.) Tosiasiassa Paavali kannusti kristittyjä hillitsemään suuttumuksensa. Amerikan psykologiyhdistyksen artikkelissa lisätäänkin kiinnostavasti: ”Tutkimuksissa on ilmennyt, että suuttumuksen päästäminen valloilleen todellisuudessa voimistaa suuttumusta ja aggressiota eikä millään tavalla auta – – korjaamaan tilannetta.”

Miten siis voimme pitää suuttumuksen ja kaikki sen huonot vaikutukset ”kaukana” meistä? Muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo kirjoitti: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa, ja hänen on kaunista sivuuttaa rikkomus.” (Sananlaskut 19:11.) Miten ”ihmisen ymmärtäväisyys” auttaa, jos hänen tunteensa alkavat kiehua?

Ymmärtäväisyys merkitsee kykyä tajuta tilanne. Ymmärtäväinen ihminen näkee pintaa syvemmälle. Miten tämä ominaisuus auttaa, kun tunnemme itsemme loukkaantuneeksi tai ärsyyntyneeksi?

Saatamme hyvinkin tuohtua jonkin näkemämme vääryyden vuoksi. Jos kuitenkin annamme tunteillemme vallan ja reagoimme voimakkaasti, aiheutamme ehkä lopulta vahinkoa joko itsellemme tai jollekulle toiselle. Aivan kuten hallitsematon tuli voi polttaa talon maan tasalle, vihanpurkaus voi pilata maineemme ja suhteemme toisiin, jopa Jumalaan. Kun siis tunnemme suuttumuksen kuohahtavan sisällämme, meidän kannattaa pysähtyä miettimään tilannetta. Paremman kokonaiskuvan saaminen varmasti auttaa meitä hallitsemaan tunteitamme.

Kuningas Daavid, Salomon isä, välttyi täpärästi aiheuttamasta itselleen verivelkaa Nabal-nimisen miehen tapauksessa, koska häntä autettiin saamaan tilanteesta parempi käsitys. Daavid ja hänen miehensä suojelivat Nabalin lampaita Juudan erämaassa. Kun lampaiden keritsemisaika koitti, Daavid pyysi Nabalilta elintarvikkeita. Nabal vastasi: ”Onko minun otettava leipäni ja veteni ja teuraslihani, jonka olen teurastanut keritsijöitäni varten, ja annettava se miehille, joista en edes tiedä, mistä he ovat?” Mikä loukkaus! Kun Daavid kuuli nuo sanat, hän lähti noin 400 miehen kanssa surmaamaan Nabalia ja hänen huonekuntansa miehiä. (1. Samuelin kirja 25:4–13.)

Nabalin vaimo Abigail sai tietää tapahtuneesta ja meni tapaamaan Daavidia. Kohdatessaan Daavidin ja hänen miehensä Abigail lankesi hänen jalkoihinsa ja sanoi: ”Annathan orjattaresi puhua korviesi kuullen, ja kuuntele orjattaresi sanoja.” Sitten hän selitti Daavidille, miten mieletön Nabal oli, ja kiinnitti Daavidin huomion siihen, että kostaminen ja veren vuodattaminen saisivat tämän katumaan jälkeenpäin. (1. Samuelin kirja 25:24–31.)

Abigailin sanat antoivat Daavidille ymmärtäväisyyttä, mikä auttoi laukaisemaan kireän tilanteen. Ensinnäkin Daavid tajusi, että Nabal oli kelvoton mies. Toiseksi hän ymmärsi, että jos hän kostaisi, hän voisi joutua verivelkaan. Daavidin tavoin sinuakin voi raivostuttaa jokin asia. Mitä sinun pitäisi silloin tehdä? ”Laske kymmeneen, vedä syvään henkeä”, ehdotetaan eräässä mielenterveyttä käsittelevässä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisussa. Pysähdy siis miettimään, mikä ongelman aiheutti ja millaisia seurauksia toiminnastasi saattaisi koitua. Anna ymmärtäväisyyden hillitä suuttumuksesi – ja jopa karkottaa se. (1. Samuelin kirja 25:32–35.)

Monet ovat tällä tavoin saaneet apua suuttumuksensa hillitsemiseen. Sebastian kertoo, että ollessaan 23-vuotiaana vankilassa Puolassa hän oppi säilyttämään malttinsa ja hallitsemaan voimakkaita tunteita Raamatun tutkimisen avulla. ”Ensin mietin ongelmaa”, hän sanoo. ”Sitten yritän soveltaa Raamatun neuvoja. Olen huomannut, että Raamattu on paras opaskirja.”

Setsuo on käyttänyt samantapaista menetelmää. Hän kertoo: ”Minulla oli työpaikalla tapana huutaa toisille ärsyyntyessäni heihin. Nyt kun olen tutkinut Raamattua, huutamisen sijasta kysyn itseltäni: ’Kuka tässä oikein on syypää? Eikö ongelma johdukin minusta?’ ” Miettimällä näitä kysymyksiä hän on kyennyt hillitsemään suuttumuksensa ja hallitsemaan sisällään kuohuvia tunteita.

Suuttumuksen tunne voi olla hyvin voimakas, mutta Jumalan Sanan neuvot ovat vielä voimakkaampia. Kun sovellat Raamatun viisaita neuvoja ja rukoilet Jumalalta apua, sinäkin voit antaa ymmärtäväisyyden hillitä suuttumuksesi.