Jumala lupasi uskolliselle Abrahamille, että ennustettu ”siemen” olisi yksi hänen jälkeläisistään ja että tuon ”siemenen” välityksellä ”kaikki maan kansakunnat” saisivat siunauksia (1. Mooseksen kirja 22:18). Aikanaan Abrahamin pojanpoika Jaakob muutti Egyptiin, missä hänen perheestään sai alkunsa muinainen Israelin kansakunta.

Myöhemmin Egyptin tyrannimainen farao piti israelilaisia orjina, kunnes Jumala lähetti profeetta Mooseksen, joka johti heidät vapauteen jakamalla ihmeen välityksellä Punaisenmeren vedet. Sen jälkeen Jumala antoi Israelin kansalle lakeja, muun muassa kymmenen käskyä, opastamaan ja suojelemaan heitä. Noissa laeissa kuvailtiin yksityiskohtaisesti, millaisia uhreja tarvittiin syntien anteeksi saamiseksi. Jumala henkeytti Mooseksen kertomaan israelilaisille, että hän lähettäisi heille profeetan, joka olisi luvattu ”siemen”.

Yli neljäsataa vuotta myöhemmin Jumala ilmoitti kuningas Daavidille, että Eedenissä luvattu ”siemen” tulisi hallitsemaan valtakuntaa, joka kestäisi ikuisesti. Hän olisi Messias, Jumalan nimittämä Vapauttaja, joka pelastaisi ihmiskunnan ja muuttaisi maan jälleen paratiisiksi.

Daavidin ja muiden profeettojen kautta Jumala paljasti vähitellen lisää yksityiskohtia Messiaasta. He kertoivat ennalta, että hän olisi nöyrä ja huomaavainen ja että hänen hallitessaan ei kärsittäisi nälkää eikä silloin olisi enää epäoikeudenmukaisuutta eikä sotia. Kaikki ihmiset eläisivät rauhassa toistensa ja jopa eläinten kanssa. Poissa olisivat myös sairaudet, kärsimykset ja kuolema, jotka eivät koskaan kuuluneet Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen, ja kuolleet saisivat jälleen elää maan päällä.

Jumala ilmoitti profeetta Miikan välityksellä, että Messias syntyisi Betlehemissä, ja profeetta Danielin välityksellä, että hänet myöhemmin surmattaisiin. Jumala kuitenkin herättäisi Messiaan kuolleista ja asettaisi hänet Kuninkaaksi taivaaseen. Daniel näki ennalta myös sen, että Messiaan valtakunta korvaisi lopulta pysyvästi kaikki muut hallitusvallat. Ilmaantuiko tämä Messias, niin kuin oli ennustettu?

(1. Mooseksen kirja, luvut 22–50; 2. ja 5. Mooseksen kirja; 2. Samuelin kirja; Psalmit; Jesaja; Daniel; Miika; Sakarja 9:9.)