• SYNTYMÄVUOSI: 1963

• KOTIMAA: BRITANNIA

• TAUSTA: TYÖSKENTELI ARVOSTETUISSA TEHTÄVISSÄ

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Synnyin Croydonissa Etelä-Lontoossa kuudentena perheemme yhdeksästä lapsesta. Vanhempani olivat kotoisin Saint Vincentin saarelta Karibianmereltä. Äiti kävi metodistikirkossa, mutta minua Jumala ei kiinnostanut lainkaan, vaikka tunsin pohjatonta tiedonjanoa. Kesälomilla hainkin usein kirjastosta pinon kirjoja ja luin niitä sitten läheisen järven rannalla.

Joitakin vuosia koulun jälkeen oivalsin, että halusin auttaa heikommassa asemassa olevia. Niinpä aloin työskennellä asunnottomien, vammaisten ja oppimisvaikeuksista kärsivien hyväksi, kunnes lähdin yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä. Sieltä valmistuttuani pääsin hämmästyttävän arvostettuihin tehtäviin kerta toisensa jälkeen ja aloin elää yhä ylellisemmin. Työskentelin itsenäisesti johdon konsulttina ja sosiaalialan tutkijana enkä tarvinnut työhöni muuta kuin kannettavan tietokoneen ja internetyhteyden. Lensin usein pariksi viikoksi ulkomaille, asuin lempihotellissani, nautin kauniista ympäristöstä ja kävin hemmotteluhoidoissa ja kuntosaleilla pitääkseni itseni kunnossa. Tunsin eläväni todellista elämää – mutta en koskaan unohtanut vähäosaisia.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Pohdin vuosia, miksi olemme olemassa ja mikä on elämän tarkoitus, mutta en koskaan etsinyt vastauksia Raamatusta. Eräänä päivänä vuonna 1999 nuorempi sisareni Margaret, josta oli tullut Jehovan todistaja, tuli käymään luonani todistajaystävänsä kanssa. Tämä osoitti henkilökohtaista kiinnostusta minua kohtaan, ja huomasin suostuvani siihen, että alkaisimme yhdessä tutkia Raamattua. Edistyin kuitenkin hyvin hitaasti, sillä urani ja elämäntyylini veivät suurimman osan ajastani.

Kesällä 2002 muutin Lounais-Englantiin ja jatkoin yliopisto-opintojani väitelläkseni sosiaalitieteiden tohtoriksi. Aloin myös käydä pienen poikani kanssa säännöllisesti kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa. Vaikka jatko-opiskelu oli hyvin antoisaa, juuri  Raamatun tutkiminen auttoi minua ymmärtämään paremmin elämän ongelmia ja niiden ratkaisua. Tajusin, että Matteuksen 6:24 piti paikkansa: emme voi palvella kahta isäntää. Oli valittava joko Jumala tai rikkaudet. Tiesin, että minun oli päätettävä, mikä minulle oli tärkeintä elämässä.

Olin edellisenä vuonna käynyt usein eräässä yksityiskodissa pidetyssä raamatuntutkistelussa, jossa ryhmä todistajia tutki kirjaa Onko Luojaa joka välittää sinusta? * Vakuutuin siitä, että vain Luojallamme Jehovalla on ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin. Yliopistossa kuitenkin opetettiin, että uskolla Luojaan ei ole mitään tekemistä elämän tarkoituksen kanssa. Olin närkästynyt. Kahden kuukauden kuluttua jätin yliopiston ja päätin käyttää enemmän aikaa hengellisiin asioihin.

Raamatunkohta, joka sai minut muuttamaan elämäntyyliäni, oli Sananlaskujen 3:5, 6: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” Tiedon hankkiminen rakkaudellisesta Jumalastamme toi paljon enemmän tyydytystä kuin mitkään rikkaudet tai jokin tohtorinarvo. Mitä enemmän opin Jehovan tarkoituksesta maan suhteen ja siitä, mikä osa Jeesuksella oli hänen uhratessaan elämänsä puolestamme, sitä enemmän halusin vihkiytyä Luojalle. Kävin kasteella huhtikuussa 2003, ja sen jälkeen yksinkertaistin vähitellen elämääni.

SAAMANI HYÖTY:

Ystävyyteni Jehovan kanssa on mittaamattoman arvokas. Hänen tuntemuksensa on tuonut minulle todellisen mielenrauhan ja onnellisuuden. Paljon iloa elämääni tuo myös toisten Jumalan tosi palvojien seura.

Tiedonjanoani tyydyttää runsain määrin se, mitä opin tutkimalla Raamattua ja käymällä kristillisissä kokouksissa. Minusta on hienoa kertoa uskostani toisille. Siitä on tullut päätyöni, jossa voin todella auttaa ihmisiä elämään parempaa elämää jo nyt ja saamaan suurenmoisen toivon elämästä uudessa maailmassa. Kesäkuusta 2008 lähtien olen tehnyt tätä työtä kokoaikaisesti ja olen onnellisempi ja tyytyväisempi kuin koskaan. Olen löytänyt todellisen elämän tarkoituksen ja olen siitä syvästi kiitollinen Jehovalle.

• SYNTYMÄVUOSI: 1973

• KOTIMAA: ITÄVALTA

• TAUSTA: UHKAPELURI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Vartuin Itävallassa pienessä Braunaun kaupungissa vauraalla seudulla, jossa rikollisuus oli harvinaista. Perheeni oli katolinen, ja sain sen mukaisen kasvatuksen.

Lapsuudessani tapahtui jotain sellaista, mikä vaikutti minuun voimakkaasti. Vuonna 1984, kun olin 11-vuotias,  pelasin jalkapalloa hyvän ystäväni kanssa. Myöhemmin samana päivänä hän sai surmansa auto-onnettomuudessa. Ystävän menettäminen järkytti minua syvästi. Vielä vuosia onnettomuuden jälkeen mietin, mitä meille tapahtuu, kun kuolemme.

Päästyäni koulusta tein töitä sähköasentajana. Minusta tuli uhkapeluri ja pelasin suurista summista, mutta silti minulla ei koskaan ollut rahahuolia. Lisäksi käytin paljon aikaa urheiluun ja innostuin heavy metal- ja punkmusiikista. Elämä oli pelkkää diskoissa käymistä ja juhlimista. Elin moraalittomasti ja etsin vain nautintoja, mutta kaikki tuntui täysin tyhjältä.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Vuonna 1995 ovelleni tuli iäkäs Jehovan todistaja ja tarjosi minulle kirjaa, jossa käsiteltiin Raamatun vastausta kysymykseen ”Mitä kuolemassa tapahtuu?” Nuoren ystäväni traaginen kuolema vaivasi minua edelleen, joten otin kirjan vastaan. Luin paitsi tuota aihetta käsittelevän luvun myös koko kirjan kannesta kanteen.

Sain lukemastani vastaukset kysymyksiin, joita minulla oli kuolemasta, mutta opin paljon muutakin. Koska minut oli kasvatettu katolisuuteen, uskoni keskittyi pääasiassa Jeesukseen. Raamatun huolellinen tutkiminen auttoi minua kuitenkin luomaan läheisen ystävyyssuhteen Jeesuksen Isään, Jehova Jumalaan. Oli upeaa saada tietää, että Jehova ei ole salainen ja etäinen vaan hän haluaa, että häntä etsivät oppivat tuntemaan hänet hyvin (Matteus 7:7–11). Opin myös, että Jehovalla on tunteita ja että hän pitää aina sanansa. Tämä sai minut kiinnostumaan Raamatun ennustuksista ja tutkimaan sitä, miten ne ovat täyttyneet. Se mitä sain selville, vahvisti uskoani Jumalaan.

Havaitsin nopeasti, että Jehovan todistajat olivat ainoita tuntemiani ihmisiä, jotka halusivat aidosti auttaa toisia ymmärtämään Raamattua. Panin merkille, että heidän julkaisuissaan mainittiin raamatunkohtia, ja etsin ne omasta katolisesta Raamatustani. Tutkiessani näin yhä selvemmin, että olin löytänyt totuuden.

Raamatun tutkiminen sai minut ymmärtämään, että Jehova odotti minun elävän hänen normiensa mukaan. Opin Efesolaiskirjeen 4:22–24:stä, että minun piti panna pois ”vanha persoonallisuuteni”, jota ”entinen käytöstapani” muovasi, ja ”pukea ylleni uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan”. Niinpä luovuin moraalittomasta elämäntavastani. Ymmärsin myös, että minun oli jätettävä uhkapelit, sillä ne ruokkivat materialismia ja ahneutta (1. Korinttilaisille 6:9, 10). Tiesin muutosten edellyttävän sitä, että lakkaisin tapaamasta entisiä ystäviäni ja etsisin tilalle sellaisia, jotka elävät Raamatun periaatteiden mukaan.

Se ei ollut helppoa, mutta aloin käydä todistajien kokouksissa valtakunnansalissa ja sain sieltä uusia ystäviä. Jatkoin myös Raamatun huolellista tutkimista itsekseni. Tämä kaikki muutti musiikkimakuani ja tavoitteitani ja sai minut siistimään ulkoasuani. Vuonna 1995 kävin kasteella ja minusta tuli Jehovan todistaja.

 SAAMANI HYÖTY:

Näkemykseni rahasta ja omaisuudesta on nyt tasapainoinen. Ennen tulistuin helposti, mutta nyt olen rauhallisempi. En myöskään ole enää liian huolissani tulevaisuudesta.

Minusta on mahtavaa kuulua Jehovaa palvelevien ihmisten kansainväliseen joukkoon. Monet heistä kamppailevat erilaisten ongelmien kanssa mutta palvelevat silti uskollisesti Jumalaa. Saan syvää iloa siitä, etten enää käytä kaikkea aikaa ja energiaa omien halujeni tyydyttämiseen vaan Jehovan palvelemiseen ja hyvän tekemiseen toisille.

• SYNTYMÄVUOSI: 1963

• KOTIMAA: ENGLANTI

• TAUSTA: PETTYI ELÄMÄÄN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Olen syntynyt Englannissa, mutta ollessani seitsenvuotias perheemme muutti Australiaan ja asettui siellä turistien suosimaan Gold Coastin kaupunkiin Queenslandin rannikolle. Emme olleet rikkaita, mutta meillä oli aina se, mitä tarvitsimme.

Aineellisesta hyvinvoinnista huolimatta en ollut onnellinen, vaan petyin elämään. Isä oli kova juomaan, ja koska hän lisäksi kohteli äitiä huonosti, en ollut erityisen kiintynyt häneen. Opin ymmärtämään hänen käytöstään vasta myöhemmin, kun sain tietää, mitä hän oli kokenut sotilaana Malaijassa.

Aloin juoda humalahakuisesti koulun yläluokilla. 16-vuotiaana lopetin koulunkäynnin ja liityin merivoimiin. Aloin kokeilla huumeita ja tulin riippuvaiseksi tupakasta. Alkoholikin hallitsi elämääni yhä enemmän, sillä viikonloppujen lisäksi join myös kaikkina arkipäivinä.

Noin kaksikymmenvuotiaana aloin epäillä Jumalan olemassaoloa. Mietin, miksi hän salli ihmisten kärsivän ja kuolevan, jos hän kerran oli olemassa. Kirjoitin jopa runoja, joissa syytin häntä kaikesta pahuudesta.

Lähdin merivoimista 23-vuotiaana, ja sen jälkeen tein erilaisia töitä ja kiertelin vuoden maailmaa, mutta mikään ei tuonut helpotusta toivottomuuden tunteeseeni. Minua ei huvittanut asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita tai saavuttaa elämässäni yhtään mitään. Oma koti, turvallinen työpaikka tai eteneminen jollain uralla tuntui täysin hyödyttömältä. Sain ”lohtua” vain juomisesta ja musiikista.

Muistan tarkalleen sen päivän, jolloin halusin enemmän kuin koskaan ymmärtää elämän tarkoituksen. Olin Puolassa kiertämässä Auschwitzin keskitysleiriä. Olin lukenut siellä tehdyistä hirmuteoista, mutta kun seisoin parakkien keskellä itse ja näin,  miten valtava leiri oli, sisälläni myllersi. En voinut käsittää, miten ihmiset saattoivat olla niin julmia toisilleen. Kävelin pitkin leiriä kyyneleet silmissä ja hoin mielessäni kysymystä ”miksi?”

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Palattuani Australiaan vuonna 1993 aloin lukea Raamattua löytääkseni sieltä vastauksia. Pian ovelleni tuli kaksi Jehovan todistajaa, jotka kutsuivat minut läheisellä stadionilla pidettävään konventtiin. Päätin mennä katsomaan, millaista siellä oli.

Olin ollut samalla stadionilla pari kuukautta aiemmin katsomassa erästä ottelua, mutta konventti oli jotain täysin erilaista. Todistajat olivat kohteliaita ja hyvin pukeutuneita, ja heidän lapsensa käyttäytyivät kauniisti. Tauolla tein ällistyttävän havainnon: sadat todistajat ruokailivat pelikentällä, mutta kun he palasivat seuraamaan ohjelmaa, kentällä ei ollut roskan roskaa! Nämä ihmiset näyttivät tyytyväisiltä ja levollisilta; heillä oli se rauha, jota niin syvästi kaipasin. En muista päivän puheista mitään, mutta todistajien käytös teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Samana iltana mieleeni muistui serkkuni, joka luki Raamattua ja tutki eri uskontoja. Hän oli joskus sanonut, että Jeesuksen mukaan tosi uskonnon voisi tunnistaa sen hedelmästä (Matteus 7:15–20). Päätin ottaa selvää, miksi todistajat olivat niin erilaisia kuin muut, ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin pientä optimismia ja toivoa.

Seuraavalla viikolla todistajat palasivat ja tarjoutuivat tutkimaan kanssani Raamattua. Se sopi minulle, ja lisäksi aloin käydä heidän kanssaan kristillisissä kokouksissa.

Raamatun tutkiminen muutti täysin käsitykseni Jumalasta. Opin, ettei hän ole syypää pahuuteen eikä kärsimyksiin ja että hän itsekin tuntee niiden johdosta mielipahaa (1. Mooseksen kirja 6:6; Psalmit 78:40, 41). Päätin lujasti yrittää elää niin, etten koskaan pahoittaisi Jehovan mieltä vaan voisin ilahduttaa hänen sydämensä (Sananlaskut 27:11). Lopetin juopottelun ja tupakoinnin ja lakkasin elämästä moraalittomasti. Maaliskuussa 1994 minut kastettiin Jehovan todistajaksi.

SAAMANI HYÖTY:

Olen aidosti onnellinen ja tyytyväinen elämääni. En enää yritä ratkoa ongelmiani alkoholin avulla, vaan heitän taakkani Jehovalle (Psalmit 55:22).

Olen ollut nyt kymmenen vuotta naimisissa suurenmoisen todistajan Karenin kanssa, ja minulla on ihastuttava ottotytär Nella. Käytämme kaikki kolme mielellämme aikaa kristillisessä palveluksessa opettaen toisille totuutta Jumalasta. Elämälläni on vihdoinkin tarkoitus.