Elämää Raamatun aikoina: Muusikot ja soittimet

”Ylistäkää häntä [Jumalaa] torven toitotuksin. Ylistäkää häntä kielisoittimin ja harpuin. Ylistäkää häntä tamburiinein ja piiritanssein. Ylistäkää häntä jousin ja huiluin. Ylistäkää häntä sointuvin symbaalein. Ylistäkää häntä kalskahtelevin symbaalein.” (PSALMIT 150:3–5)

MUSIIKILLA ja muusikoilla on jo kauan ollut keskeinen asema Jehova Jumalan palvonnassa. Esimerkiksi sen jälkeen, kun Jehova oli ihmeen välityksellä johdattanut israelilaiset Punaisenmeren halki vapauteen, Mooseksen sisar Mirjam johti naiset voittolauluun ja tanssiin, joita he säestivät tamburiineilla. Tämä tapahtuma kertoo musiikin tärkeydestä israelilaisten keskuudessa: he olivat juuri paenneet Egyptin sotajoukkoa, mutta monilla naisilla oli soittimet aivan käden ulottuvilla. (2. Mooseksen kirja 15:20.) Sittemmin kuningas Daavid organisoi tuhansien muusikkojen joukon soittamaan palvontamenoissa tabernaakkelissa. Tämä järjestely jatkui hänen poikansa Salomon rakentamassa temppelissä (1. Aikakirja 23:5).

Mistä nuo soittimet rakennettiin, ja millaisia ne olivat? Millainen ääni niistä lähti, ja milloin niitä oli tapana soittaa?

Monenlaisia soittimia

Raamatussa mainitut soittimet valmistettiin jalopuusta, nahasta, metallista ja sarvista, ja toisinaan niihin upotettiin norsunluuta. Kielet tehtiin kasvikuiduista tai eläinten  suolista. Muinaisia soittimia ei juuri ole säilynyt nykyaikaan, mutta niistä on jäljellä kuvia.

Raamatun aikojen soittimet voidaan jakaa kolmeen perusryhmään: kielisoittimet, kuten harppu, lyyra (1) ja luuttu (2); puhaltimet, kuten torvi eli šofar (3), trumpetti (4) ja monien rakastama huilu (5); lyömäsoittimet, kuten tamburiini (6), helistin (7), symbaalit (8) ja tiu’ut (9). Näillä soittimilla säestettiin lauluja ja iloista tanssia, mutta ennen kaikkea niitä käytettiin palvonnassa, sillä musiikin ymmärrettiin olevan lahja Jumalalta (1. Samuelin kirja 18:6, 7; 1. Aikakirja 15:16). Tarkastellaanpa seuraavaksi lähemmin näitä soitinryhmiä.

Kielisoittimet Harppu ja lyyra olivat kevyitä, kannettavia soittimia, joissa oli puukehikkoon pingotetut kielet. Juuri kielisoittimen avulla Daavid tyynnytti ahdistunutta kuningas Saulia (1. Samuelin kirja 16:23). Nämä instrumentit kuuluivat orkesteriin, joka soitti Salomon temppelin vihkiäisissä ja muissa iloisissa juhlissa (2. Aikakirja 5:12; 9:11).

Luuttu oli samantyyppinen kuin harppu mutta erimuotoinen. Siinä oli usein vain muutama kieli kehikossa, jossa oli kaikupohja. Värähtelevistä kielistä syntyi luultavasti samanlainen ääni kuin nykypäivän akustisesta kitarasta. Kielet tehtiin kierretyistä kasvikuiduista tai eläinten suolista.

Puhaltimet Nämä soittimet mainitaan usein Raamatussa. Yksi vanhimmista puhaltimista on juutalaisten torvi, šofar. Tästä ontosta pässinsarvesta lähti kuuluva, läpitunkeva ääni, jonka johdolla koottiin sotajoukot taisteluun ja ohjattiin kansaa toimintaan (Tuomarit 3:27; 7:22).

Puhaltimiin kuului myös metallinen trumpetti. Kuolleenmeren kirjakääröistä löydetyn tekstin perusteella sillä voitiin soittaa yllättävän monenlaisia ääniä. Jehova käski Moosesta valmistamaan kaksi hopeatrumpettia käytettäväksi tabernaakkelin edustalla (4. Mooseksen kirja 10:2–7). Myöhemmin Salomon temppelin vihkiäisissä oli 120  trumpettia juhlistamassa tilaisuutta (2. Aikakirja 5:12, 13). Niitä oli eripituisia; eräs malli oli noin 90 senttimetriä pitkä suukappaleesta suppilomaiseen päähän.

Israelilaisten suosikkipuhaltimia oli huilu, jonka iloinen, miellyttävä sointi kohotti tunnelmaa perheen kokoontumisissa, juhlissa ja häissä (1. Kuninkaiden kirja 1:40; Jesaja 30:29). Sen herkän äänen saattoi kuulla myös hautajaisissa (Matteus 9:23; ks. sivu 14).

Lyömäsoittimet Israelilaiset käyttivät juhlissaan monenlaisia lyömäsoittimia, sillä niiden rytmikäs soitto oli omiaan herättämään voimakkaita tunteita. Tamburiinissa oli pyöreään puukehykseen pingotettu nahka. Kun muusikko tai tanssija löi sitä kädellään, ääni oli pehmeän rumpumainen, ja kun sitä heilutettiin ilmassa, sen reunaan kiinnitetyt tiu’ut helisivät rytmikkäästi.

Helistimessä oli kahva ja soikea metallikehys, jonka poikkipuihin oli pujotettu löysästi pieniä metallilevyjä. Kun sitä heilutettiin nopeasti edestakaisin, siitä lähti voimakas helinä.

Pronssisista symbaaleista lähti vielä metallisempi ääni. Niitä oli kahta kokoa. Suuremmassa mallissa kahta metallilautasta lyötiin voimakkaasti yhteen, kun taas pienemmässä mallissa metallilevyjä napsuteltiin kahden sormen välissä. Molemmista lähti kalskahtava ääni, jonka voimakkuus riippui levyjen koosta (Psalmit 150:5).

Malli nykyajalle

Nykyään Jehovan todistajat aloittavat ja päättävät uskonnolliset kokouksensa musiikilla ja laululla. Suuremmissa kokoontumisissa käytetään äänitettyä säestystä, ja orkesterissa soivat nykypäivän kieli-, puhallus- ja lyömäsoittimet.

Käyttämällä palvonnassaan musiikkia todistajat noudattavat muinaisten israelilaisten ja ensimmäisen vuosisadan kristittyjen antamaa mallia (Efesolaisille 5:19). Aivan kuten Raamatun aikojen Jumalan palvelijat hekin nauttivat runouden ja sävelten yhdistämisestä Jehovan ylistykseksi.

[Kuvat s. 23]

(Soittimet eri mittakaavassa)

(Ks. painettu julkaisu)