Jehovan sydämen mukainen mies

MITÄ sinulle tulee mieleen Daavidista, josta kerrotaan Raamatussa? Näetkö hänet kukistamassa filistealaisen jättiläisen Goljatin tai pakenemassa erämaassa vihamielistä kuningas Saulia? Muistatko heti synnin, jonka hän teki Batseban kanssa, ja siitä koituneet vaikeudet? Vai ajatteletko runoja, joita hän kirjoitti Jumalan hengen vaikutuksen alaisena ja jotka on talletettu Raamattuun Psalmien kirjaan?

Daavidilla oli monia erikoistehtäviä Jehovan palveluksessa, ja hänen elämänsä oli täynnä voittoja mutta toisaalta myös murhenäytelmiä. Kaikkein vetoavinta hänessä on kuitenkin se, mitä profeetta Samuel sanoi viitatessaan häneen: hän oli ”Jehovan – – sydämen mukainen mies” (1. Samuelin kirja 13:14).

Samuelin ennustus täyttyi Daavidin ollessa vielä nuori poika. Eikö olisikin hienoa, jos meitä kuvailtaisiin Jehovan sydämen mukaisiksi? Mitä sellaista voimme oppia Daavidin elämästä ja erityisesti hänen nuoruusvuosistaan, mikä auttaa meitä kasvamaan samanlaiseksi ihmiseksi?

Elämää kotona ja paimenessa

Daavidin isä Iisai, joka oli Ruutin ja Boasin pojanpoika, oli kaikesta päättäen antaumuksellinen mies. Hän opetti Mooseksen lakia Daavidille sekä tämän seitsemälle veljelle ja kahdelle sisarelle pienestä pitäen. Eräässä  psalmissa Daavid kutsuu itseään ”[Jehovan] orjattaren pojaksi” (Psalmit 86:16). Jotkut ovat tehneet tästä sellaisen päätelmän, että Daavidin äiti, jonka nimeä Raamattu ei kerro, olisi hänkin rakentanut poikansa hengellisyyttä. Eräs tutkija sanoo: ”Todennäköisesti juuri äidiltään hän kuuli ensimmäisen kerran siitä, miten ihmeellisillä tavoilla Jumala oli ollut tekemisissä kansansa kanssa.” Tähän opetukseen sisältyi myös kertomus Ruutista ja Boasista.

Kun Daavid ilmaantuu Raamatun kertomukseen, hän on nuori paimenpoika, jonka tehtävänä on pitää huolta isänsä lampaista. Tässä työssä hän todennäköisesti vietti pitkiä päiviä ja öitä yksin laidunmailla. Miltä tuo ympäristö näytti?

Perhe asui Betlehemissä, joka sijaitsi eräällä Juudan vuorimaan harjanteella. Kiviset pellot tuon pikkukaupungin ympärillä tuottivat runsaita satoja, ja loivemmilla rinteillä ja laaksossa oli hedelmä- ja viinitarhoja sekä oliivilehtoja. Viljelemättömiä ylempiä rinteitä käytettiin Daavidin päivinä luultavasti laitumina. Kauempana siinsi Juudan erämaa.

Daavidin työ ei ollut täysin vaaratonta. Juuri noilla kukkuloilla hän kohtasi sekä leijonan että karhun, jotka yrittivät viedä laumasta lampaita. * Tuo rohkea nuori poika lähti saalistajien perään, tappoi ne ja pelasti lampaat niiden kidasta. (1. Samuelin kirja 17:34–36.) Ehkä juuri tänä aikana hän kehittyi taitavaksi lingon käyttäjäksi. Betlehemin läheltä alkoi Benjaminin heimon alue, ja sen ampujat osasivat lingota kiviä ”hiuskarvalleen ja hairahtumatta”. Daavidin linko oli aivan yhtä tarkka. (Tuomarit 20:14–16; 1. Samuelin kirja 17:49.)

Hyvin käytettyä aikaa

Paimentaminen oli enimmäkseen rauhallista, yksinäistä työtä, mutta Daavid ei päästänyt itseään pitkästymään. Päinvastoin  levollinen ympäristö tarjosi hänelle paljon mahdollisuuksia mietiskellä. Tuntuisi todennäköiseltä, että jotkin Daavidin psalmien ajatukset juontavat juurensa hänen nuoruudestaan. Pohdiskeliko hän yksinäisinä hetkinään ihmisen paikkaa maailmankaikkeudessa ja taivaiden ihmeitä – aurinkoa, kuuta ja tähtiä, Jehovan ”sormien tekoja”? Miettikö hän Betlehemiä ympäröivillä pelloilla maan tuottoisuutta tai tarkkailiko hän pienkarjaa, härkiä, lintuja ja ”kedon eläimiä”? (Psalmit 8:3–9; 19:1–6.)

Daavidin omat kokemukset paimentamisesta saivat hänet epäilemättä ymmärtämään syvällisemmin Jehovan hellää kiintymystä uskollisia palvelijoitaan kohtaan. Hän lauloi: ”Jehova on minun Paimeneni. Ei minulta mitään puutu. Vehreille laitumille hän panee minut lepäämään, runsasvetisille lepopaikoille hän minut ohjaa. Vaikka vaellan syvän varjon laaksossa, en pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun keppisi ja sauvasi lohduttavat minua.” (Psalmit 23:1, 2, 4.)

Mitä voimme oppia tästä kaikesta? Yksi syy siihen, että Daavidilla oli läheinen suhde Jehovaan ja häntä voitiin sanoa ”Jehovan sydämen mukaiseksi mieheksi”, oli se, että hän oli mietiskellyt syvällisesti ja vakavasti Jehovan töitä ja omaa suhdettaan Jumalaan. Voidaanko meistä sanoa samaa?

Oletko joskus pohtinut yksityiskohtaisesti jotain Luojan kätten työtä, niin että se on saanut sinut ylistämään ja kirkastamaan häntä? Onko sydämesi täyttynyt rakkaudesta Jehovaa kohtaan, kun olet nähnyt hänen ominaisuuksiensa heijastuvan hänen kanssakäymisestään ihmisten kanssa? Jotta voisit tuntea tällaista arvostusta, sinun täytyy rukoilla Jehovaa ja varata rauhallista aikaa Jumalan sanan ja hänen luomakuntansa eri piirteiden mietiskelyyn. Silloin voit oppia tuntemaan hänet läheisesti ja rakastamaan häntä. Se on mahdollista niin nuorille kuin vanhoillekin. Daavidilla oli läheinen suhde Jehovaan todennäköisesti jo aivan nuoresta pitäen. Mistä tiedämme sen?

Daavid voidellaan

Kun kuningas Saul osoittautui epäsopivaksi johtamaan Jumalan kansaa, Jehova sanoi profeetta Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia, vaikka minä olen hylännyt hänet olemasta Israelin kuninkaana? Täytä sarvesi öljyllä ja mene. Minä lähetän sinut betlehemiläisen Iisain luo, sillä olen katsonut hänen poikiensa joukosta itselleni kuninkaan.” (1. Samuelin kirja 16:1.)

Saavuttuaan Betlehemiin profeetta pyysi Iisaita kutsumaan paikalle poikansa. Kenet heistä Samuelin oli määrä voidella kuninkaaksi? Nähdessään komean Eliabin, esikoisen,  hän uskoi tämän olevan valittu, mutta Jehova sanoi: ”Älä katso hänen ulkonäköään äläkä hänen vartensa pituutta, sillä olen hylännyt hänet. Sillä ei Jumala näe niin kuin ihminen näkee: ihminenhän näkee sen, mikä näkyy silmille, mutta Jehova näkee, millainen sydän on.” Samalla tavoin Jehova hylkäsi Abinadabin, Samman ja neljä muuta veljeä, kunnes ”lopulta Samuel sanoi Iisaille: ’Tässäkö ovat kaikki pojat?’ Tähän hän sanoi: ’Nuorin on vielä jäljellä, ja katso, hän on laiduntamassa lampaita.’ ” (1. Samuelin kirja 16:7, 11.)

Iisai tuntuu vastauksellaan antaneen ymmärtää, ettei Samuelin etsimä henkilö voinut mitenkään olla Daavid, joka perheen nuorimpana ja vähämerkityksisimpänä kaitsi lampaita. Mutta juuri hänet Jumala oli valinnut. Jehova näkee sydämen, ja ilmeisesti hän näki tuossa nuoressa jotain hyvin arvokasta. Kun Iisai lähetti hakemaan Daavidia, Jehova sanoi Samuelille: ”Nouse, voitele hänet, sillä tämä se on!” Ja niin ”Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Ja Jehovan henki alkoi vaikuttaa Daavidissa siitä päivästä lähtien.” (1. Samuelin kirja 16:12, 13.)

Kertomuksessa ei mainita Daavidin ikää. Jonkin ajan kuluttua kolme vanhinta veljeä Eliab, Abinadab ja Samma palvelivat kuitenkin Saulin armeijassa. Loput viisi olivat ehkä vielä liian nuoria tuohon palvelukseen, joten he saattoivat kaikki olla alle 20-vuotiaita, mikä oli Israelissa armeijaan liittymisen ikäraja. (4. Mooseksen kirja 1:3; 1. Samuelin kirja 17:13.) Joka tapauksessa Daavid oli hyvin nuori, kun Jehova valitsi hänet, mutta vaikuttaa siltä, että hän oli jo tuolloin erittäin hengellismielinen. Hänellä näyttää olleen läheinen suhde Jehovaan, koska hän oli pohdiskellut kaikkea sitä, mitä hän tiesi tästä.

Nuoria tulisi nykyäänkin kannustaa samaan. Vanhemmat, kehotatteko lapsianne mietiskelemään hengellisiä asioita, kasvattamaan arvostusta Jumalan luomakuntaa kohtaan ja ottamaan selvää siitä, mitä Raamattu sanoo Luojasta? (5. Mooseksen kirja 6:4–9.) Entä te nuoret, teettekö näin oma-aloitteisesti? Raamattuun perustuvat julkaisut, kuten Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet, * on suunniteltu auttamaan teitä tässä.

Taitava harpunsoittaja

Aivan kuten monien Daavidin psalmien sanat kertovat jotain niistä ajoista, jolloin hän oli paimenena, epäilemättä siitä kertoisi myös niiden sävel. Noiden pyhien laulujen alkuperäiset sävelmät eivät tietenkään ole säilyneet meidän ajallemme, mutta tiedämme säveltäjän olleen hyvin lahjakas muusikko. Daavidhan kutsuttiin laitumilta kuningas Saulin palvelukseen juuri siksi, että hän oli taitava harpunsoittaja (1. Samuelin kirja 16:18–23). *

Daavid oli oppinut soittamaan harppua todennäköisesti paimenessa ollessaan, ja varmastikin hän jo tuolloin nuorena lauloi sydämestään ylistyslauluja Jumalalleen. Jehova valitsi hänet nimenomaan sen perusteella, että hän oli antaumuksellinen ja hengellinen nuori.

Daavidin myöhemmät vaiheet ovatkin jo toinen tarina. Se henki, joka oli hänelle ominainen läpi elämän, heijastuu sanoista, jotka saattavat hyvinkin juontaa juurensa hänen varhaisvuosiensa kokemuksista Betlehemiä ympäröivillä kedoilla. Kuvittele Daavidia laulamassa Jehovalle: ”Olen muistellut muinaisia päiviä, olen mietiskellyt kaikkea toimintaasi, halukkaasti annoin ajatusteni askarrella sinun kättesi teoissa.” (Psalmit 143:5.) Tästä ja monista muista Daavidin psalmeista huokuva lämpö innostaa kaikkia, jotka haluavat olla Jehovan sydämen mukaisia ihmisiä.

[Alaviitteet]