”Rakastaako Jehova meitä intiaanejakin?”
Kirje Meksikosta
”Rakastaako Jehova meitä intiaanejakin?”
MELESIO, tepehuania puhuva mies, tuli toisinaan alas vuorilta etsimään työtä. Hän kävi kristillisissä kokouksissa ja otti raamatullista kirjallisuutta mukaan kotikyläänsä. Hän pyysi hartaasti, että joku tulisi käymään siellä ja kertoisi lisää Raamatusta.
Tepehuanit elävät lähes täysin erillään muusta maailmasta Pohjois-Meksikon vuorilla noin 240 kilometrin päässä lähimmästä Jehovan todistajien seurakunnasta. Meitä lähti pieni ryhmä käymään heidän luonaan.
Pakkasimme avopakettiautoon teltat ja makuupussit sekä tarpeeksi ruokaa ja polttoainetta kolmeksi päiväksi ja lähdimme matkaan aamuneljältä Durangon kaupungista. Ajoimme kahdeksan tuntia pölyistä vuoristotietä niin pitkälle kuin sitä riitti, kunnes saavuimme tepehuanien alueen reunalle. Allamme ammotti syvä rotko ja edessämme kohosi vuori.
Jätimme auton kylään, ja seuraavat kolme tuntia jatkoimme jalkapatikassa kantamuksinemme alas rotkoon. Leiriydyimme sinne ja keräsimme puita nuotioon pitääksemme villieläimet loitolla. Yön nukuimme kolmen tunnin vuoroissa, jottei tuli olisi päässyt sammumaan.
Varhain aamulla lähdimme kiipeämään vuoren rinnettä. Polkuja oli useita, ja eksyimme tuon tuosta. Yksi meistä osasi hieman tepehuania, joten puhuimme lyhyesti Raamatun sanomasta matkan varrella asuville. Yllätykseksemme meille kerrottiin, että määränpäässämme Los Arenalesissa asui ihmisiä, jotka sanoivat olevansa Jehovan todistajia ja pitivät siellä raamatullisia kokouksia. Tämä lisäsi innostustamme entisestään.
Jalat rakoilla saavuimme Los Arenalesiin, joka muodostuu siellä täällä olevista pahvikattoisista savitiilitaloista. Koulua ja sähköä ei kylässä ole, ja yhteydet ulkomaailmaan ovat lähes olemattomat. Ihmiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä, ja ravintona heillä on tuskin
muuta kuin maissitortilloja. Tapasimme solakan Melesion, joka oli suunniltaan ilosta meidän näkemisestämme. Hän kutsui meidät vaatimattomaan kotiinsa ja kertoi rukoilleensa joka päivä, että Jehova lähettäisi todistajansa opettamaan hänen perheelleen ja muille tepehuaneille Raamatun totuuksia, sillä hän ei osannut vastata kaikkiin heidän kysymyksiinsä.Tepehuanit harjoittavat šamanismia. Taikakaluina heillä on muun muassa kotkansulkia ja -luita, ja he palvovat luonnonvoimia ja pelkäävät šamaaneja, jotka käyttävät heitä hyväkseen. Melesio kertoi, että kun hän kaupungissa käydessään oppi Jehovan olevan tosi Jumala, hän hävitti kaikki väärään palvontaan liittyvät esineensä. Kylässä odotettiin, että jumalat rankaisisivat häntä kuolemalla, mutta kun mitään ei tapahtunut, ihmiset tajusivat, että Jehova oli heidän jumaliaan voimakkaampi. Niinpä he tulivat mukaan raamatuntutkisteluun, jota Melesio johti perheelleen meidän kirjallisuutemme avulla.
”Kehotin heitä heti alkajaisiksi polttamaan kaikki amulettinsa ja epäjumalansa”, sanoi Melesio. Monet voittivat taikauskoiset pelkonsa, ja tutkisteluun osallistuvien määrä kasvoi yli 80:een. Hämmästyneinä kuulemastamme päätimme pitää kokouksen tuona samana iltapäivänä. Jotkut lähtivät viemään sanaa ratsain niille, jotka kokoontuivat säännöllisesti Melesion luona. Keskellä viikkoakin paikalle tuli lyhyellä varoitusajalla jalkaisin tai aasilla 25 ihmistä.
Melesion toimiessa tulkkina vastasimme muun muassa seuraaviin Raamattua koskeviin kysymyksiin: ”Rakastaako Jehova meitä intiaanejakin?” ”Kuuleeko hän tepehuaniksi esitetyt rukoukset?” ”Kun Harmagedon tulee, muistaako Jehova meidät, vaikka asummekin kaukana kaupungista?” Olimme iloisia voidessamme Raamatun avulla vakuuttaa näille nöyrille ihmisille, että Jehova pitää huolen sävyisistä, puhuivatpa he mitä kieltä hyvänsä ja asuivatpa he kuinka syrjässä tahansa. He pyysivät meitä hartaasti lähettämään jonkun opettamaan heitä.
Kokouksen jälkeen jaoimme eväämme uusien ystäviemme kanssa. Oli jo ilta, ja ilma ylhäällä vuoristossa oli kirpeän kylmä, joten olimme kiitollisia siitä, että meille tarjottiin yösijaa keskeneräisestä rakennuksesta. Seuraavana aamuna meidät saatettiin oikoteitse autolle, ja lähdimme kohti Durangoa väsyneinä mutta onnellisina.
Oli suurenmoista tavata nämä vilpittömät ihmiset! Useimmat heistä eivät osaa lukea, kirjoittaa eivätkä puhua espanjaa, mutta he haluavat saada tietoa tosi Jumalasta ja palvoa häntä. Käyntimme jälkeen kylässä on käynyt kuusi muuta todistajaa, jotka ovat voineet viipyä siellä kolme viikkoa. He ovat auttaneet hengellisesti noin 45:tä kyläläistä, jotka tosissaan haluavat palvella Jehovaa ja jotka kaikki käyvät säännöllisesti kokouksissa.
Lopuksi vielä kiinnostava yksityiskohta: Los Arenalesin ainokaisessa puodissa ei enää myydä savukkeita, koska niin monet ovat Raamatun tutkimisen myötä lopettaneet tupakanpolton. Useat ovat lisäksi laillistaneet avioliittonsa.
[Kuva s. 24]
Melesio vaimonsa, neljän tyttärensä ja anoppinsa kanssa
[Kuvat s. 25]
Raamatuntutkistelu ja kristillinen kokous Los Arenalesissa
[Kuvan lähdemerkintä s. 25]
Servicio Postal Mexicano, Correos de Mexico