Kuoliko Jeesus ristillä?

”RISTISTÄ on tullut keskeinen symboli kristinuskon piirissä”, sanotaan Otavan Suuressa Ensyklopediassa. Monien uskonnollisten maalausten ja muiden taideteosten aiheena on ristiinnaulittu Jeesus. Miksi risti on kristikunnassa yleinen symboli? Kuoliko Jeesus tosiaan ristillä?

Monet sanoisivat vastauksen löytyvän Raamatusta. Esimerkiksi vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan jotkut pilkkasivat teloitettua Jeesusta yllyttämällä häntä tulemaan ”alas ristiltä” (Matteus 27:40, 42). Rististä puhutaan monissa muissakin raamatunkäännöksissä. Vuoden 1938 kirkkoraamatussa sanotaan, että sotilaat pakottivat kyreneläisen Simonin ”kantamaan hänen [Jeesuksen] ristiänsä” (Markus 15:21). Näissä jakeissa ”ristiksi” käännetty kreikan sana on staurosʹ. Onko käännökselle hyvät perusteet? Mitä tuo alkukielinen sana merkitsee?

Oliko kyseessä risti?

Kreikan kielen tuntijan W. E. Vinen mukaan staurosʹ ”tarkoittaa ensi sijassa pystysuoraa paalua. Pahantekijät teloitettiin naulaamalla heidät sellaiseen. Sekä tuo substantiivi että verbi stauroō, kiinnittää paaluun, on – – erotettava kirkollisesta muodosta, jossa kaksi hirttä on ristissä.”

Erään Raamatun sanakirjan mukaan tuo kreikkalainen sana tarkoitti ”paalua, pystysuoraa salkoa tai riukua, johon voidaan ripustaa mitä tahansa tai jota voidaan käyttää ympäröitäessä maapalsta paaluaidalla”. Siinä jatketaan: ”Roomalaistenkin keskuudessa crux [lat. ’risti’] – – näyttää alun perin olleen pystysuora salko.” (The Imperial Bible-Dictionary.) Ei siksi olekaan yllättävää, että eräässä katolisessa tietosanakirjassa todetaan: ”Joka tapauksessa on varmaa, että risti oli alkuaan yksinkertainen pystysuora salko, jonka yläpää oli teroitettu.” (The Catholic Encyclopedia.)

Raamatunkirjoittajat käyttivät Jeesuksen teloitusvälineestä myös kreikkalaista sanaa ksyʹlon. Eräässä Raamatun sanakirjassa se määritellään ’puutavaraksi, puupaaluksi’ ja sen sanotaan tarkoittavan sanan staurosʹ tavoin ”yksinkertaisesti pystysuoraa paalua, johon roomalaiset naulitsivat ne, joista puhutaan ristiinnaulittuina” (A Critical Lexicon and Concordance to the English and Greek New Testament).

Sopusoinnussa tämän kanssa vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo Apostolien tekojen 5:30:ssä: ”Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun [ksyʹlon] ja surmasitte.” Toisissakin raamatunkäännöksissä ksyʹlon käännetään ”puuksi”, vaikka staurosʹ käännetään ”ristiksi”. Esimerkiksi Apostolien tekojen 13:29 kuuluu katolisessa  The Jerusalem Bible -käännöksessä: ”Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä kirjoituksissa oli ennustettu hänestä, he ottivat hänet alas puusta [ksyʹlon] ja hautasivat hänet.”

Edellä mainitussa Raamatun sanakirjassa todetaan kreikkalaisten sanojen staurosʹ ja ksyʹlon perusmerkityksen vuoksi: ”Kumpikaan sana ei vastaa nykykäsitystä rististä, joka on tullut meille tutuksi kuvista.” (Critical Lexicon and Concordance.) Toisin sanoen se teloitusväline, jota evankeliuminkirjoittajat kuvailivat sanalla staurosʹ, ei ollut se, mitä nykyään kutsutaan ristiksi. Siksi Raamatun Uuden maailman käännös käyttääkin sanaa ”kidutuspaalu” Matteuksen 27:40–42:ssa ja muissa jakeissa, joissa esiintyy sana staurosʹ. Vastaavasti juutalainen käännös Complete Jewish Bible käyttää ilmausta ”teloituspaalu”.

Ristin alkuperä

Jos kerran Raamattu ei sano, että Jeesus olisi teloitettu ristillä, miksi kaikki kirkkokunnat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun opetuksia – katolilaiset, protestantit ja ortodoksit – koristelevat rakennuksensa risteillä ja käyttävät ristiä uskonsa vertauskuvana? Miten siitä tuli suosittu symboli?

Ristiä eivät kunnioita ainoastaan kristikuntaan kuuluvat, jotka väittävät noudattavansa Raamatun ohjeita, vaan myös sellaiset, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa ja joiden palvonta juontuu varhaisemmilta ajoilta kuin ”kristillisten” kirkkojen. Lukuisissa uskonnollisissa hakuteoksissa myönnetään, että erimallisia ristejä käytettiin jo varhain ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi muinaisen Egyptin jumaluuksista kertovissa hieroglyfikirjoituksissa ja kuvissa esiintyy usein T-kirjaimen muotoinen risti, jonka päällä on silmukka. Sitä sanotaankin silmukka- tai kahvaristiksi, ja sen arvellaan olleen elämän symboli. Myöhemmin tätä ristityyppiä käytettiin runsaasti muun muassa koptilaisessa kirkossa.

Tietoteoksen The Catholic Encyclopedia mukaan ”ristin alkumuoto oli ilmeisesti niin sanottu gammadion (crux gammata), jonka orientalistit ja esihistoriallisen arkeologian opiskelijat tuntevat paremmin sen sanskritinkielisellä nimellä svastika [hakaristi]”. Tätä merkkiä käyttivät laajalti Intian hindut samoin kuin buddhalaiset kaikkialla Aasiassa, ja sen voi yhä nähdä noilla alueilla erilaisissa koristeissa ja ornamenteissa.

Aivan tarkkaan ei tiedetä, milloin risti omaksuttiin ”kristilliseksi” symboliksi. Edellä mainittu tutkija W. E. Vine sanoo: ”200-luvun puoliväliin mennessä kirkot olivat joko hylänneet eräät kristillisen uskon opit tai omaksuneet niiden  irvikuvat. Tämän luopiokirkollisen pappisjärjestelmän arvonannon lisäämiseksi pakanoita otettiin kirkkoon siitä riippumatta, olivatko he uskosta uudestisyntyneitä, ja heidän sallittiin suurimmaksi osaksi pitää pakanalliset merkkinsä ja vertauskuvansa.” (Expository Dictionary of New Testament Words.) Näihin merkkeihin kuului myös risti.

Toiset kirjoittajat viittaavat näkyyn, jonka aurinkoa palvova Konstantinus väitti saaneensa sotaretkellä vuonna 312 ja jossa risti loisti auringossa ja siinä näkyivät sanat in hoc vinces (lat.), ’tällä voitat’. Jonkin ajan kuluttua hänen armeijansa sotamerkkejä, kilpiä ja muita varusteita koristi ”kristillinen” merkki (ks. oheinen kuva). Konstantinuksen väitetään kääntyneen kristityksi, vaikka hänet kastettiin vasta 25 vuotta myöhemmin kuolinvuoteellaan. Hänen vaikuttimensa on kyseenalaistettu. ”Vaikuttaa siltä, että hän yritti muuttaa kristillisyyden joksikin sellaiseksi, minkä hän uskoi alamaistensa todennäköisimmin hyväksyvän katolisena [yleisenä] uskontona, sen sijaan että olisi itse muuttunut Jeesus Nasaretilaisen opetusten mukaiseksi”, sanotaan ristiä käsittelevässä kirjassa The Non-Christian Cross.

Sittemmin käyttöön on otettu monenmallisia ristejä. Erään hakuteoksen mukaan esimerkiksi Antoniuksen risti on ”ison T-kirjaimen muotoinen ja sen ajatellaan juontuvan [babylonialaista] Tammus-jumalaa symboloivasta tau-kirjaimesta”. Andreaksen risti taas on X-kirjaimen muotoinen, ja tutussa latinalaisessa ristissä pystyhirren poikkipuuta on laskettu hieman alaspäin. Tätä muotoa ”pidetään perinteisesti ristinä, jollaisella Herramme kuoli”. (The Illustrated Bible Dictionary.)

Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen näkemys

Raamattu osoittaa, että ensimmäisellä vuosisadalla monista Jeesuksen kuulijoista tuli uskovia ja he tunnustivat hänen uhrikuolemansa lunastusarvon. Sen jälkeen kun apostoli Paavali oli saarnannut Korintin juutalaisille ja todistanut, että Jeesus on Kristus, ”Crispuksesta, synagogan esimiehestä, tuli Herraan uskova ja samoin koko hänen huonekunnastaan. Ja monet niistä korinttilaisista, jotka kuulivat, alkoivat uskoa, ja heidät kastettiin.” (Apostolien teot 18:5–8.) Paavali ei opettanut uskonveljiään käyttämään palvonnassa uskonnollisia symboleja tai kuvia, vaan neuvoi heitä ”pakenemaan epäjumalanpalvelusta” ja kaikkia muita pakanallisesta palvonnasta peräisin olevia tapoja (1. Korinttilaisille 10:14).

Tutkijat eivät ole löytäneet mitään todisteita siitä, että varhaiskristityt olisivat käyttäneet ristiä. Ristin historiaa käsittelevässä kirjassa lainataan 1600-luvun lopulla elänyttä kirjoittajaa, joka kysyi: ”Voiko siunattua Jeesusta miellyttää se, että hänen opetuslapsensa riemuitsevat sen välineen kuvasta, jolla hänen kuolemanrangaistuksensa pantiin toimeen ja jolla hän [yleisen käsityksen mukaan] tyynesti ja viattomasti kärsi, häpeästä välittämättä?” (History of the Cross.) Miten vastaisit tähän?

Jumalan hyväksymässä palvonnassa ei tarvita esineitä eikä kuvia. ”Miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?” kysyi Paavali (2. Korinttilaisille 6:14–16). Raamatussa ei missään kohti anneta ymmärtää, että kristityn tulisi palvonnassaan käyttää esinettä, joka muistuttaisi Jeesuksen teloittamisessa käytettyä välinettä. (Vrt. Matteus 15:3; Markus 7:13.)

Mikä sitten on tosi kristittyjen tuntomerkki? Ei risti eikä mikään muukaan symboli, vaan rakkaus. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35.)

[Huomioteksti s. 19]

Se teloitusväline, jota evankeliuminkirjoittajat kuvailivat, ei ollut se, mitä nykyään kutsutaan ristiksi.

[Kuva s. 18]

1600-luvulta oleva piirros teloituksesta, jossa välineenä oli staurosʹ (Lipsius, De Cruce)

[Kuva s. 19]

Egyptiläinen seinämaalaus, jossa silmukkaristi, elämän symboli (n. 1300-luvulta eaa.)

[Lähdemerkintä]

© DeA Picture Library/Art Resource, NY

[Kuva s. 19]

Hakaristi hindulaisessa temppelissä Laxmi Narayanissa

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Kirjasta The Cross in Tradition, History, and Art (1897)