Miksi Jumala soti kanaanilaisia vastaan?

”Hävittäkää – – niiden asukkaat, heettiläiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, teidän Jumalanne, on teitä käskenyt.” (5. MOOSEKSEN KIRJA 20:17, KIRKKORAAMATTU 1992)

”Säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa.” (ROOMALAISILLE 12:18)

VAIKUTTAVATKO nämä raamatunkohdat sinusta ristiriitaisilta? Monien on vaikea sovittaa yhteen Jumalan käskyä tuhota kanaanilaiset * ja Raamatun kehotusta säilyttää rauha kaikkien kanssa (Jesaja 2:4; 2. Korinttilaisille 13:11). Heistä näiden ohjeiden välillä on moraalinen ristiriita.

Jos voisit keskustella tästä aiheesta Jumalan kanssa, mitä kysyisit häneltä? Seuraavassa esitetään viisi yleistä kysymystä ja Raamatun vastaukset niihin.

1. Miksi kanaanilaiset häädettiin? Eräässä mielessä kanaanilaiset asuivat luvatta maassa, joka ei kuulunut heille. Suunnilleen 400 vuotta aiemmin Jumala oli nimittäin luvannut uskolliselle Abrahamille, että hänen jälkeläisensä saisivat omistaa Kanaanin maan (1. Mooseksen kirja 15:18). Jumala täytti tämän lupauksen, kun hän sai aikaan sen, että Abrahamista polveutuva Israelin kansa otti tuon alueen haltuunsa. Voitaisiin tietysti väittää, että kanaanilaisilla oli oikeus tuohon maahan, koska he jo asuivat siellä. Varmasti Jumalalla kaikkeuden suvereenina Hallitsijana on kuitenkin viime kädessä oikeus päättää, kuka asuu missäkin (Apostolien teot 17:26; 1. Korinttilaisille 10:26).

2. Miksi Jumala ei sallinut kanaanilaisten asua yhdessä israelilaisten kanssa? Jumala sanoi kanaanilaisista: ”Heidän ei pidä asua maassasi, etteivät he saattaisi sinua tekemään syntiä minua vastaan. Mikäli palvelisit heidän jumaliaan, se tulisi sinulle ansaksi.” (2. Mooseksen kirja 23:33.) Myöhemmin profeetta Mooses sanoi israelilaisille: ”Näiden kansakuntien jumalattomuuden takia Jehova, sinun Jumalasi, ajaa heidät pois edestäsi.” (5. Mooseksen kirja 9:5.) Kuinka jumalattomia ja pahoja nuo kansakunnat olivat?

Moraalittomuus, pakanallinen palvonta ja lapsiuhrit olivat yleisiä Kanaanissa. Raamatunhistorioitsija Henry H. Halley huomauttaa, että tuolla alueella kaivauksia suorittaneet arkeologit ”löysivät suuren määrän ruukkuja, jotka sisälsivät Baalille [huomattavalle kanaanilaisten jumalalle] uhrattujen lasten jäännöksiä. Koko alue osoittautui vastasyntyneiden pikkulasten hautausmaaksi. – – Kanaanilaiset palvoivat antautumalla moraalittomiin nautintoihin jumaliensa edessä – mikä heillä oli uskonnollinen rituaali – ja sitten murhaamalla esikoislapsensa uhriksi näille samoille jumalille. Näyttää siltä, että Kanaanin maa oli  suuressa määrin tullut eräänlaiseksi Sodomaksi ja Gomorraksi kansallisessa mitassa. – – Arkeologit, jotka suorittavat kaivauksia kanaanilaisten kaupunkien raunioilla, ihmettelevät, ettei Jumala tuhonnut niitä aikaisemmin.”

3. Eikö tuohon aikaan ollut muitakin pahoja ihmisiä? Miksi vain kanaanilaiset tuomittiin? Jumala on monta kertaa langettanut valikoivasti kuolemantuomioita syntisille. Kun ”maa tuli täyteen väkivaltaa” Nooan aikana, Jumala aiheutti vedenpaisumuksen, joka pyyhki pois kaikki ihmiset Nooan perhettä lukuun ottamatta (1. Mooseksen kirja 6:11; 2. Pietarin kirje 2:5). Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran kaupungit, kun niiden asukkaiden synti tuli ”hyvin raskaaksi” (1. Mooseksen kirja 18:20; 2. Pietarin kirje 2:6). Hän julisti tuomion myös Assyrian pääkaupungille Ninivelle, ”verenvuodatuksen kaupungille”, mutta säästi sen, kun sen asukkaat katuivat pahoja teitään (Nahum 3:1; Joona 1:1, 2; 3:2, 5–10). Kanaanilaiset Jumala taas tuhosi suojellakseen Israelin kansaa, johon Messiaan oli määrä aikanaan syntyä (Psalmit 132:11, 12).

4. Eikö kanaanilaisten tuhoaminen ollut ristiriidassa Jumalan rakkauden kanssa? Päällisin puolin kanaanilaisten tuhoaminen voi näyttää olevan ristiriidassa Jumalan rakkauden kanssa (1. Johanneksen kirje 4:8). Kun asiaa tarkastellaan lähemmin, Jumalan rakkaus käy kuitenkin selvästi ilmi.

Jumala tiesi kauan etukäteen, että Kanaanin asukkaat olivat kulkemassa väärään suuntaan. Hän ei kuitenkaan tuhonnut heitä heti, vaan antoi kärsivällisesti kulua 400 vuotta, kunnes heidän erheensä ”tuli täyteen” (1. Mooseksen kirja 15:16).

Kun kanaanilaisten synti kasvoi niin suureksi, että toivoa parannuksesta ei enää ollut, Jehova teki heistä lopun. Hän ei silti teloittanut valikoimatta kaikkia kanaanilaisia, sillä joidenkin heistä oli mahdollista parantaa tapansa. Armoa osoitettiin niille, jotka halusivat muuttua, kuten Rahabille ja gibeonilaisille. (Joosua 9:3–11, 16–27; Heprealaisille 11:31.)

5. Miten rakkauden Jumala voi tuhota ketään ihmistä? Tämä on ymmärrettävä kysymys, sillä ihmiselämän tuhoaminen ei ole miellyttävä ajatus. Todellisuudessa kuitenkin juuri rakkaus sai Jumalan ryhtymään voimakkaisiin toimiin pahoja vastaan. Valaistaanpa asiaa. Jos potilaan raajaan tulee kuolio, lääkäreillä  ei usein ole muita vaihtoehtoja kuin amputoida se. Harva lääkäri nauttisi tällaisen toimenpiteen suorittamisesta, mutta hyvä lääkäri tietää, että kuolion leviäminen olisi vielä huonompi vaihtoehto. Koska lääkäri välittää potilaastaan, hän tekee tämän epämiellyttävän toimenpiteen potilaan parhaaksi.

Samoin Jehovakaan ei nauttinut kanaanilaisten tuhoamisesta. Hän itse sanoo: ”Minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta.” (Hesekiel 33:11.) Toisaalta hänen tarkoituksensa oli, että Israel tuottaisi Messiaan, joka avaisi tien pelastukseen kaikille häneen uskoville (Johannes 3:16). Siksi Jumala ei kerta kaikkiaan voinut antaa kanaanilaisten inhottavien tapojen tarttua israelilaisiin. Niinpä hän antoi käskyn, että kanaanilaiset piti karsia pois maasta. Näin tehdessään Jumala osoitti huomattavaa rakkautta, joka sai hänet suorittamaan tämän epämiellyttävän tehtävän kaikkien uskollisten palvojiensa hyödyksi.

Mitä hyötyä meille?

Onko kertomuksella kanaanilaisten tuhosta merkitystä meille nykyään? Kyllä on, sillä Roomalaiskirjeen 15:4:ssä sanotaan: ”Kaikki, mikä ennen kirjoitettiin, kirjoitettiin meille opetukseksi, jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo.” Mitä Kanaanin tapahtumat opettavat meille, ja millaista toivoa ne antavat?

Voimme oppia paljon näistä kertomuksista. Jumala esimerkiksi säästi armollisesti Rahabin ja gibeonilaiset, kun he kääntyivät hänen puoleensa uskossa. Tämä muistuttaa meitä siitä, että kuka tahansa, joka todella haluaa, voi miellyttää Jumalaa taustastaan ja menneistä synneistään huolimatta (Apostolien teot 17:30).

Kertomukset Kanaanin tuhosta antavat meille lisäksi toivoa, sillä niistä saamme esimakua siitä, mitä Jumala tulee tekemään lähitulevaisuudessa. Ne lujittavat uskoamme siihen, että hän ei salli pahan tehdä loppua hyvästä. Raamatussa vakuutetaan, että pian hän tuhoaa kaikki pahat ja auttaa kaikkia häntä rakastavia pääsemään vanhurskaaseen uuteen maailmaan. (2. Pietarin kirje 2:9; Ilmestys 21:3, 4.) Silloin täyttyvät seuraavat lohduttavat sanat: ”Pane toivosi Jehovaan ja noudata hänen tietään, niin hän korottaa sinut ottamaan maan haltuusi. Kun jumalattomat karsitaan pois, sinä näet sen.” (Psalmit 37:34.)

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 14]

Hyväksyykö Raamattu ihmisten sodankäynnin?

Antaako se, että Jumala käski israelilaisia tuhoamaan kanaanilaiset, oikeutuksen nykyajan sodankäynnille? Ei anna. Syitä on ainakin kolme:

▪ Millään nykyisellä kansalla ei ole Jumalan erityissuosiota. Kun israelilaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan Messiaana, heillä ei enää ollut valtuutusta toimia Jumalan edustajina missään tehtävässä – ei myöskään panna toimeen tuomioita (Matteus 21:42, 43). Niinpä Jehova alkoi suhtautua heihin samoin kuin muihinkin kansoihin (3. Mooseksen kirja 18:24–28). Siitä lähtien mikään kansa maan päällä ei ole voinut oikeutetusti väittää Jumalan tukevan sen sodankäyntiä.

▪ Jehova ei enää käske palvojiaan asumaan tietyssä maassa tai tietyllä maantieteellisellä alueella. Sen sijaan hänen palvelijoitaan on maailman ”kaikissa kansakunnissa ja heimoissa” (Ilmestys 7:9; Apostolien teot 10:34, 35).

▪ Jeesus osoitti selvästi, että hänen seuraajansa eivät osallistuisi sodankäyntiin. Kun Jeesus varoitti, että Jerusalemia vastaan hyökättäisiin, hän ei neuvonut opetuslapsiaan taistelemaan vaan pakenemaan, ja niin he tekivätkin (Matteus 24:15, 16). Tosi kristityt eivät tartu aseisiin, vaan he luottavat täysin Jumalan valtakuntaan, joka poistaa pian kaiken pahuuden maan päältä (Daniel 2:44; Johannes 18:36).

[Kuva s. 15]

Rahabin esimerkki osoittaa, että kaikki, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, voivat onnistua siinä.