Puu ”jonka lehvistö ei lakastu”

OLETKO joskus katsellut maisemaa, joka on kauttaaltaan rehevien, vihreiden puiden peitossa? Tällainen näkymä epäilemättä miellyttää silmää. Jos näet jollakin alueella paljon suuria ja tuuheita puita, ajatteletko, että siellä kärsitään kuivuudesta? Päinvastoin tiedät, että siellä täytyy olla runsaasti vettä, joka pitää puut elossa ja terveinä.

Raamattu vertaa osuvasti hengellisesti terveitä ihmisiä suuriin, reheviin puihin. Huomaa esimerkiksi ensimmäisen psalmin kolmessa ensimmäisessä jakeessa olevat kauniit sanat:

”Onnellinen on se mies, joka ei ole vaeltanut jumalattomien neuvon mukaan eikä seisonut syntisten teillä eikä istunut pilkkaajien istuimella, vaan iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivin ja öin. Ja hänestä on tuleva kuin vesivirtojen varrelle istutettu puu, joka antaa oman hedelmänsä ajallaan ja jonka lehvistö ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.”

Samantapainen ajatus on Jeremian 17:7, 8:ssa, jossa sanotaan: ”Siunattu on se voimakas mies, joka panee luottamuksensa Jehovaan ja jonka turva Jehovasta on tullut. Ja hänestä on tuleva kuin vesien partaalle istutettu puu, joka työntää juurensa suoraan vesiväylän ääreen; eikä hän näe kuumuuden tulevan, vaan hänen lehvistönsä on osoittautuva reheväksi. Kuivanakaan vuonna hän ei huolestu eikä lakkaa tuottamasta hedelmää.”

Molemmissa kohdissa puilla kuvataan sitä, millainen tulee ihmisestä, joka toimii oikein, iloitsee Jumalan laeista ja luottaa täysin häneen. Tämä saa meidät pohtimaan, millä tavoilla tällainen ihminen on hengellisessä merkityksessä kuin rehevä puu. Tarkastellaanpa näitä jakeita lähemmin.

Istutettu ”vesivirtojen varrelle”

Raamatussa sanotaan, että nämä puut on istutettu ”vesivirtojen varrelle” tai ”vesien partaalle”, ei vain yhden puron tai virran varrelle. Samanlaista kielikuvaa käytetään Jesajan 44:3, 4:ssä, jossa Jehova Jumala kertoi, miten hän huolehtisi Babylonin vankeudesta palaavista katuvista juutalaisista. Jehova sanoi profeetta Jesajan välityksellä: ”Minä vuodatan vettä janoiselle ja solisevia virtoja kuivaan paikkaan. – – Ja he varmasti versovat kuin vihreän ruohon seassa, kuin poppelit vesiojien varrella.” Tämän kohdan mukaan ne, jotka saavat Jumalan siunauksen, kasvavat kuin rehevät poppelit ”virtojen” ja ”vesiojien” äärellä.

Vielä nykyäänkin joillakin viljelyalueilla voi nähdä vesiojia ja virtoja, jotka saavat alkunsa suuresta vesilähteestä, esimerkiksi syvästä kaivosta, joesta, järvestä tai padosta. Ne kuuluvat yleensä peltoja tai istutuksia varten tehtyyn kastelujärjestelmään. Joskus vesiuomia johdetaan hedelmätarhaan. Joissakin tapauksissa virta saattaa olla merkkinä maatilojen  rajalla ja kastella toisella puolella levittäytyviä peltoja ja toisella puolella kohoavia tuuheita puita.

Miten tällaisten virtojen varrelle istutetut puut menestyvät? Psalmissa 1:3 puhutaan puusta, ”joka antaa oman hedelmänsä ajallaan”. Raamatun maissa on viikuna-, granaattiomena- ja omenapuita sekä taatelipalmuja ja oliivipuita. Viikunapuu voi kasvaa noin yhdeksän metrin korkuiseksi, ja sillä on laaja oksisto. Vaikka useimmat muut hedelmäpuut eivät kasva kovin korkeiksi, ne voivat olla reheviä ja terveitä ja tuottaa paljon hedelmää oikeaan aikaan.

Syyriassa ja Palestiinassa kasvoi ennen muinoin jokien ja virtojen varsilla suuria poppeleita. Kun Raamatussa mainitaan poppelit, ne yhdistetään yleensä vesiväyliin tai ”purolaaksoihin”. (3. Mooseksen kirja 23:40.) Runsasvetisissä paikoissa kasvoi myös pajuja, jotka kuuluvat poppelien kanssa samaan heimoon (Hesekiel 17:5). Tällaiset suuret, tuuheat puut välittävät hyvin ajatuksen, joka sekä psalmistalla että Jeremialla oli mielessään: ne jotka pyrkivät noudattamaan Jumalan lakia ja luottavat häneen täysin, pysyvät hengellisesti terveinä ja menestyvät kaikissa toimissaan. Emmekö haluakin elämältämme juuri tätä – menestystä?

Jehovan laista iloitseminen

Nykyään ihmiset yrittävät saavuttaa menestystä monin keinoin. He uppoutuvat hankkeisiin, jotka voisivat tuoda heille mainetta ja rikkautta mutta jotka aivan liian usein ovat hataralla pohjalla ja johtavat pettymykseen. Miten sitten elämästä voi saada todellista tyydytystä ja kestävää onnellisuutta? Jeesus vastasi tähän kysymykseen, kun hän sanoi vuorisaarnassaan: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matteus 5:3.) Todellinen onnellisuus ei siis tule siitä, että omistamme paljon aineellista, vaan siitä, että tunnustamme hengellisen tarpeemme ja tyydytämme sen. Näin meistä voi tulla hengellisesti terveitä, kuin reheviä puita, jotka antavat hedelmänsä oikeaan aikaan. Mitä meidän on tehtävä, jotta kukoistaisimme hengellisesti?

Psalmistan mukaan meidän pitää ensinnäkin karttaa joitakin asioita. Hän mainitsi ”jumalattomien neuvon”, ”syntisten tiet” ja ”pilkkaajien istuimen”. Ollaksemme onnellisia meidän täytyy pysyä erossa niistä, jotka pilkkaavat Jumalan lakeja tai jättävät ne kokonaan huomiotta.

Toiseksi meidän tulisi iloita Jehovan laista. Jos saamme iloa jostakin, emmekö haluakin uppoutua siihen aina kun suinkin mahdollista? Jumalan laista iloitseminen merkitsee näin ollen sitä, että arvostaa syvästi hänen Sanaansa, haluaa saada siitä lisää tietoa ja oppia ymmärtämään sitä paremmin.

Kolmanneksi meidän on luettava Jumalan sanaa ”hiljaisella äänellä päivin ja öin”. Tämä tarkoittaa sitä, että luemme Raamattua säännöllisesti ja mietiskelemme lukemaamme. Meidän tulisi suhtautua Jumalan sanaan samoin kuin psalmista, joka lauloi: ”Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Se on kiinnostukseni kohde kaiken päivää.” (Psalmit 119:97.)

Kun hankimme täsmällistä tietoa ja ymmärrystä Jehova Jumalasta ja opettelemme luottamaan täysin häneen ja hänen lupauksiinsa, meistä varmasti tulee hengellisesti terveitä. Silloin olemme kuin onnellinen mies, josta psalmista sanoi: ”Kaikki, mitä hän tekee, menestyy.”