Nooa ja vedenpaisumus – ei tarua vaan totta

KAIPAATKO parempaa maailmaa, jossa ihmiset eläisivät rauhassa keskenään ja jossa ei olisi sotaa, rikollisuutta eikä sortoa? Jos kaipaat, sinua voi rohkaista eräs historiallinen kertomus, joka saattaa olla sinulle hyvinkin tuttu. Se kertoo hyvästä miehestä nimeltä Nooa ja hänen rakentamastaan arkista, jonka suojissa hän ja hänen perheensä pelastuivat maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta. Sen sijaan pahat saivat surmansa.

Harva kertomus tunnetaan yhtä laajalti kuin kertomus Nooan ajan tapahtumista. Se esitetään Raamatussa 1. Mooseksen kirjan luvuissa 6–9, mutta oma versionsa on myös Koraanissa ja lukemattomien kansojen legendoissa kautta maailman. Onko vedenpaisumus todella tapahtunut, vai onko kyseessä vain vertauskuvallinen tarina ihmisten kannustamiseksi toimimaan oikein? Teologit ja tutkijat ovat kiistelleet tästä vuosisatoja. Raamattu, Jumalan sana, ei kuitenkaan jätä sijaa epäilyksille: vedenpaisumuskertomus ei ole tarua vaan totista totta. Seuraavassa joitakin perusteita.

1. Mooseksen kirjassa kerrotaan täsmällisesti, minä vuonna, missä kuussa ja minä päivänä vedenpaisumus alkoi, mihin ja milloin arkki pysähtyi ja koska maa oli täysin kuiva. Myös arkista mainitaan tarkkoja yksityiskohtia: miten tilat oli järjestetty, mitkä olivat sen mitat ja mitä materiaaleja sen rakentamiseen käytettiin. Sitä vastoin taruissa asioita kuvaillaan yleensä ylimalkaisesti.

Kahdessa Raamatun sukuluettelossa osoitetaan, että Nooa oli todellinen ihminen (1. Aikakirja 1:4; Luukas 3:36). Sekä Esra että Luukas, jotka kokosivat nämä luettelot, tekivät huolellista tutkimustyötä. Luukas seurasi Jeesuksen Kristuksen polveutumista Nooaan saakka.

Profeetat Jesaja ja Hesekiel sekä apostolit Paavali ja Pietari viittasivat Nooaan tai vedenpaisumukseen (Jesaja 54:9; Hesekiel 14:14, 20; Heprealaisille 11:7; 1. Pietarin kirje 3:19, 20; 2. Pietarin kirje 2:5).

Jeesus Kristus mainitsi vedenpaisumuksen sanoessaan: ”Niin kuin tapahtui Nooan päivinä, niin tulee olemaan myös Ihmisen Pojan päivinä: ihmiset söivät, he joivat, miehiä meni naimisiin, naisia naitettiin aina siihen päivään saakka, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki.” (Luukas 17:26, 27.) Ellei vedenpaisumusta olisi tapahtunut, ”Ihmisen Pojan päiviä” koskevilla Jeesuksen sanoilla ei olisi merkitystä.

Apostoli Pietari ennusti, että tulisi ”pilkkaajia”, jotka ivaisivat sitä, mitä Raamatussa sanotaan. Hän kirjoitti: ”Heidän toiveensa mukaan heiltä jää huomaamatta se, että – – silloinen [Nooan ajan] maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” Jääkö tämä tosiasia huomaamatta meiltä? Sen ei missään tapauksessa pitäisi jäädä. Pietari jatkoi: ”Nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään.” (2. Pietarin kirje 3:3–7.)

Jälleen kerran Jumala tuhoaa pahat, ja jälleen ihmisiä tulee säilymään elossa. Jos jäljittelemme Nooaa, voimme olla niiden vanhurskaiden joukossa, jotka pelastuvat parempaan maailmaan.