1. Miten voimme hyötyä kyvystä kuvitella asioita, joita emme ole nähneet? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

JUMALA on antanut meille kyvyn muodostaa mielikuvia asioista, joita emme ole nähneet. Sen ansiosta voimme tehdä järkeviä suunnitelmia ja odottaa innokkaasti tulevia tapahtumia. Jehova pystyy näkemään tulevaisuuteen, ja Raamatussa hän kertoo usein ennalta, mitä on odotettavissa. Kykymme kuvitella tulevia tapahtumia ja asioita, joita emme ole nähneet, auttaa meitä ilmaisemaan uskoa (2. Kor. 4:18).

2, 3. a) Miksi mielikuviemme tulisi perustua tosiasioihin? b) Mitä kysymyksiä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

² Mielikuvamme jostain sellaisesta, mitä emme ole koskaan nähneet, ei aina vastaa todellisuutta. Esimerkiksi pikkutyttö saattaa kuvitella ratsastavansa perhosen selässä, mutta se on pelkkää haaveilua. Toisaalta kun Hanna ajatteli aikaa, jolloin hän veisi poikansa Samuelin palvelemaan tabernaakkeliin, hän ei vain unelmoinut. Tämä mielikuva perustui siihen, mitä hän oli päättänyt tehdä, ja se auttoi häntä keskittymään tavoitteeseensa. (1. Sam. 1:22.) Jos näemme mielessämme Jumalan lupausten täyttymyksen, kuvittelemme jotain sellaista, mikä tulee varmasti tapahtumaan (2. Piet. 1:19–21).

 ³ Epäilemättä monet Raamatun aikoina eläneet uskon miehet ja naiset muodostivat mielikuvia siitä, mitä Jumala oli luvannut. Miten he hyötyivät tulevien siunausten kuvittelemisesta? Entä mitä hyötyä meille voi olla niiden suurenmoisten asioiden ajattelemisesta, jotka Jumala on luvannut tottelevaisille ihmisille?

4. Minkä perusteella Abel pystyi muodostamaan mielikuvia tulevaisuudesta?

⁴ ”Näkikö” ensimmäinen uskollinen ihminen Abel jotain, mitä Jehova oli luvannut? Hän tiesi, että Jehova oli sanonut käärmeelle: ”Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Se murskaa sinun pääsi, ja sinä murskaat sen kantapään.” (1. Moos. 3:14, 15.) Abelilla ei ollut ennakkotietoa siitä, miten näihin sanoihin sisältyvä Jumalan lupaus täyttyisi. Todennäköisesti hän kuitenkin ajatteli sitä paljon ja tajusi, että jonkun kantapää murskattaisiin, jotta ihmiskunta voitaisiin kohottaa täydelliseen tilaan, jossa Aadam ja Eeva olivat olleet ennen syntiinlankeemusta. Olipa Abelilla tulevaisuudesta millaisia mielikuvia hyvänsä, hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja siksi Jehova hyväksyi hänen uhrinsa. (Lue 1. Mooseksen kirjan 4:3–5; Heprealaiskirjeen 11:4.)

5. Miksi tulevaisuuden kuvitteleminen saattoi rohkaista Hanokia?

⁵ Myös Hanok ilmaisi uskoa, vaikka hän eli pahojen ihmisten keskellä, jotka puhuivat järkyttäviä asioita Jumalaa vastaan. Pyhän hengen vaikutuksesta hän profetoi, että Jehova tulisi ”pyhine myriadeineen panemaan täytäntöön tuomion kaikkia vastaan ja todistamaan kaikki jumalattomat syyllisiksi kaikkiin jumalattomiin tekoihinsa, joita he tekivät jumalattomaan tapaan, ja kaikkiin niihin järkyttäviin asioihin, joita jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet” (Juud. 14, 15). Uskon miehenä Hanok saattoi nähdä mielessään maailman, jossa kaikki palvelisivat Jehovaa. (Lue Heprealaiskirjeen 11:5, 6.)

6. Mitä Nooa saattoi pitää mielessään vedenpaisumuksen jälkeen?

⁶ Uskonsa ansiosta Nooa säilyi elossa vedenpaisumuksesta (Hepr. 11:7). Sen jälkeen usko sai hänet uhraamaan eläinuhreja (1. Moos. 8:20). Nooa säilytti uskonsa ja toivonsa myös sinä vedenpaisumuksen jälkeisenä synkkänä aikana, jolloin Nimrod toimi Jehovaa vastaan (1. Moos. 10:8–12). Epäilemättä Nooa uskoi Abelin tavoin, että ihmiskunta lopulta vapautuisi synnin ja kuoleman orjuudesta. Hyvin todennäköisesti hänestä oli rohkaisevaa ajatella sitä, että ihmiskunta vapautettaisiin sortavasta hallinnosta. Myös me voimme ”nähdä” tuon suurenmoisen ajan – ja se on hyvin lähellä! (Room. 6:23.)

7. Millaisen tulevaisuuden Abraham, Iisak ja Jaakob pystyivät ”näkemään”?

⁷ Abraham, Iisak ja Jaakob pystyivät näkemään mielessään suurenmoisen tulevaisuuden, koska Jumala oli luvannut, että heidän siemenensä välityksellä ”kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä” (1. Moos. 22:18; 26:4; 28:14). Noiden patriarkkojen jälkeläiset tulisivat lukuisiksi ja asuisivat maassa, jonka Jumala oli heille luvannut (1. Moos. 15:5–7). Uskon välityksellä nuo jumalaapelkäävät miehet jo ”näkivät”, miten heidän jälkeläisensä asuisivat tuossa maassa.  Aina syntiinlankeemuksesta lähtien Jehova on vakuuttanut uskollisille palvelijoilleen, että Aadamin menettämät siunaukset saadaan joskus takaisin.

8. Mikä auttoi Abrahamia ilmaisemaan huomattavaa uskoa?

⁸ Todennäköisesti Abraham pystyi muodostamaan mielikuvan siitä, mitä Jumala oli luvannut, ja se auttoi häntä ilmaisemaan uskoa huomattavilla tavoilla. Raamattu osoittaa, että vaikka Abraham ja muut Jumalan uskolliset palvelijat ”eivät saaneet lupausten täyttymystä” elinaikanaan, ”he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi”. (Lue Heprealaiskirjeen 11:8–13.) Abrahamilla oli niin paljon todisteita toivonsa varmuudesta, että hän pystyi ikään kuin näkemään sen, mikä ei vielä ollut näkyvissä.

9. Miten usko Jumalan lupauksiin hyödytti Abrahamia?

⁹ Usko Jumalan lupauksiin vahvisti Abrahamin päätöstä tehdä hänen tahtonsa. Uskon vaikutuksesta hän lähti Urista ja kieltäytyi asettumasta pysyvästi mihinkään Kanaanin kaupunkiin. Koska niiden hallitsijat olivat jumalattomia, ne olivat huteralla pohjalla samoin kuin Urin kaupunki (Joos. 24:2). Pitkän elämänsä loppuun saakka Abraham ”odotti kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala” (Hepr. 11:10). Abraham ”näki” jo itsensä Jehovan hallitsemassa pysyvässä asuinpaikassa. Abel, Hanok, Nooa, Abraham ja muut heidän kaltaisensa uskoivat kuolleiden ylösnousemukseen ja odottivat saavansa elää maan päällä Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Juuri tämä hallitus on ”kaupunki, jolla on todelliset perustukset”. Tällaisten siunausten miettiminen lujitti heidän uskoaan Jehovaan. (Lue Heprealaiskirjeen 11:15, 16.)

10. Miten Saaran näkemys tulevaisuudesta saattoi hyödyttää häntä?

¹⁰ Abrahamin vaimo Saara ilmaisi vankkumatonta uskoa Jehovan lupauksiin. Vaikka hän oli 90-vuotias ja lapseton, hän odotti saavansa jälkeläisen ja pystyi jo ikään kuin näkemään sille tulevat siunaukset (Hepr. 11:11, 12). Mikä antoi hänelle tällaisen varmuuden? Jehova oli sanonut hänestä Abrahamille: ”Minä olen siunaava häntä ja myös annan sinulle hänestä pojan; niin, olen siunaava häntä, ja hänestä on tuleva kansakuntia; hänestä tulee kansojen kuninkaita.” (1. Moos. 17:16.) Sen jälkeen kun Saara oli synnyttänyt Iisakin, hänellä oli hyvät perusteet nähdä mielessään, miten muutkin Jumalan Abrahamille esittämät lupaukset toteutuisivat. Myös me voimme vahvistaa uskoamme muodostamalla rakentavia mielikuvia asioista, jotka Jumala on luvannut ja jotka tulevat varmasti tapahtumaan.

11, 12. Miten Mooses oppi rakastamaan Jehovaa?

¹¹ Myös Mooses uskoi Jehovaan ja oppi rakastamaan häntä syvästi. Eläessään nuorena miehenä Egyptin faraon hovissa hän olisi helposti voinut alkaa rakastaa valtaa ja rikkauksia. Ilmeisesti Mooses sai kuitenkin vanhemmiltaan tietoa Jehovasta ja hänen tarkoituksestaan vapauttaa heprealaiset orjuudesta ja antaa heille Luvattu maa (1. Moos. 13:14, 15; 2. Moos. 2:5–10). Jos Mooses ajatteli usein heidän edessään olevia siunauksia, se epäilemättä sai hänet rakastamaan Jehovaa enemmän kuin huomattavaa asemaa.

¹² Raamatussa sanotaan: ”Uskon vaikutuksesta kieltäytyi Mooses täysikasvuiseksi tultuaan siitä, että häntä kutsuttaisiin faraon tyttären pojaksi, ja valitsi  ennemmin osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa kuin synnistä saatavan tilapäisen nautinnon, koska hän piti Kristuksen saamaa häväistystä suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita, sillä hän katsoi kiinteästi kohti palkanmaksua.” (Hepr. 11:24–26.)

13. Miten Mooses hyötyi siitä, että hän ajatteli syvällisesti Jumalan lupauksia?

¹³ Kun Mooses ajatteli syvällisesti, mitä Jehova oli luvannut tehdä israelilaisten hyväksi, hänen uskonsa ja rakkautensa kasvoivat. Toisten jumalaapelkäävien ihmisten tavoin hän pystyi todennäköisesti näkemään mielessään ajan, jolloin Jehova vapauttaisi ihmiskunnan kuolemasta (Job 14:14, 15; Hepr. 11:17–19). Ei ihme, että Mooses alkoi rakastaa Jumalaa, joka tunsi sääliä heprealaisia ja koko ihmiskuntaa kohtaan. Usko ja rakkaus kantoivat häntä läpi elämän. (5. Moos. 6:4, 5.) Silloinkin kun farao uhkasi Mooseksen henkeä, usko, rakkaus Jumalaan ja todennäköisesti myös mielikuvat valoisasta tulevaisuudesta auttoivat tätä kohtaamaan tuon uhan rohkein mielin (2. Moos. 10:28, 29).

14. Millainen ajattelu on vailla pohjaa?

¹⁴ Monilla on epärealistisia mielikuvia tulevaisuudesta. Vaikka ihmiselämä on nykyään täynnä ”vaivaa ja vahingollista”, jotkut vähävaraiset unelmoivat, että heistä tulee suunnattoman rikkaita eikä heidän tarvitse murehtia mistään (Ps. 90:10). He kuvittelevat saavansa viettää huoletonta elämää ihmishallinnon alaisuudessa, kun taas Raamatun mukaan Jumalan valtakunta on ihmiskunnan ainoa todellinen toivo (Dan. 2:44). Monet otaksuvat, ettei Jumala tuhoa tätä pahaa asiainjärjestelmää, mutta Raamattu maalaa asioista aivan erilaisen kuvan (Sef. 1:18; 1. Joh. 2:15–17). Niiden ihmisten toiveet, jotka sivuuttavat tulevaisuutta koskevan Jehovan tarkoituksen, ovat täysin vailla pohjaa.

15. a) Mitä hyötyä kristityille on siitä, että he kuvittelevat toivonsa toteutumista? b) Mitä sinä odotat ajalta, jolloin Jumala täyttää lupauksensa?

¹⁵ Toisaalta meille kristityille on rohkaisevaa kuvitella, miten toivomme – onpa se taivaallinen tai maallinen – tulee toteutumaan. Voitko nähdä itsesi nauttimassa siitä, mitä Jumala on luvannut? Saat varmasti paljon iloa miettiessäsi, mitä voit tehdä, kun hän täyttää lupauksensa. Ehkä jo ”näet” itsesi elämässä ikuisesti ja muuttamassa maapalloa paratiisiksi yhdessä toisten kanssa. Naapurisi rakastavat Jehovaa, kuten sinäkin. Olet terve ja energinen, ja elämänasenteesi on valoisa. Ne jotka valvovat ennallistustyötä, tekevät elämästä nautittavaa, sillä he välittävät sinusta aidosti. Käytät lahjojasi ja kykyjäsi mielihyvin, koska kaikki, mitä teet, hyödyttää toisia ja tuo kunniaa Jumalalle. Saat esimerkiksi opettaa kuolleista herätettyjä tuntemaan Jehovan (Joh. 17:3; Apt. 24:15). Nämä mielikuvat eivät ole pelkkää haaveilua vaan perustuvat tulevaisuutta koskeviin Raamatun totuuksiin (Jes. 11:9; 25:8; 33:24; 35:5–7; 65:22).

16, 17. Miksi meidän on hyödyllistä puhua toivostamme?

¹⁶ Jos keskustelemme toisten kristittyjen kanssa siitä, mitä haluaisimme tehdä, kun Jehova täyttää lupauksensa, mielikuvamme tulevaisuudesta kirkastuu. Vaikkei kukaan meistä voi olla varma, millaisissa oloissa hän elää uudessa maailmassa, niin puhumalla erilaisista mahdollisuuksista rohkaisemme toisiamme ja ilmaisemme uskomme Jumalan lupauksiin. Kun apostoli Paavali  vieraili veljiensä luona Roomassa, he varmasti arvostivat saamaansa ”keskinäistä rohkaisua”, ja niin arvostamme mekin näinä levottomina aikoina (Room. 1:11, 12).

¹⁷ Jos luomme katseemme tulevaisuuteen, meidän on myös helpompi pitää loitolla nykyisistä vaikeuksista johtuvat kielteiset ajatukset. Apostoli Pietarilla saattoi olla tällaisia ajatuksia, kun hän sanoi Jeesukselle: ”Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua; mitä oikeastaan tulee meidän osaksemme?” Jeesus auttoi Pietaria ja muita paikalla olevia kuvittelemaan tulevaisuutta, kun hän vastasi: ”Totisesti minä sanon teille: Siinä uudelleen luomisessa, jolloin Ihmisen Poika istuu loistoisalle valtaistuimelleen, tulette tekin, te jotka olette seuranneet minua, istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka on jättänyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai lapsia tai peltoja minun nimeni tähden, tulee saamaan monta kertaa enemmän ja perimään ikuisen elämän.” (Matt. 19:27–29.) Pietari ja muut opetuslapset saattoivat siis miettiä osaansa Valtakunnassa, joka tulisi hallitsemaan koko maata ja tuomaan suuria siunauksia tottelevaiselle ihmiskunnalle.

18. Miten hyödymme siitä, että ajattelemme Jumalan lupausten täyttymistä?

¹⁸ Maan päällä elävät Jehovan palvelijat ovat kautta aikojen ajatelleet hänen lupaustensa täyttymistä, ja siitä on ollut heille hyötyä. Abel tiesi Jumalan tarkoituksesta niin paljon, että hän kykeni näkemään mielessään paremman tulevaisuuden, osoittamaan uskoa ja omaksumaan varman toivon. Abraham pystyi ilmaisemaan uskoa huomattavilla tavoilla, koska hän ”näki” ajan, jolloin ”siementä” koskevat Jumalan lupaukset täyttyisivät (1. Moos. 3:15). Mooses ”katsoi kiinteästi kohti palkanmaksua”, ja se auttoi häntä osoittamaan uskoa ja kasvamaan rakkaudessa Jehovaa kohtaan (Hepr. 11:26). Myös meidän uskomme ja rakkautemme Jumalaan voi kasvaa, jos käytämme kykyämme kuvitella hänen lupaustensa täyttymistä. Seuraavassa kirjoituksessa kerrotaan, miten voimme parhaiten käyttää tätä Jumalalta saamaamme lahjaa.