Hajusteyliherkkyys vaikeuttaa siitä kärsivien elämää, sillä he todennäköisesti altistuvat hajusteille päivittäin ollessaan tekemisissä tuntemattomien kanssa. Jotkut ovat kuitenkin tiedustelleet, voitaisiinko veljiä ja sisaria pyytää olemaan käyttämättä haju- ja partavesiä seurakunnan kokouksissa ja konventeissa.

Kukaan kristitty ei varmasti halua tieten tahtoen vaikeuttaa jonkun toisen kokouksissa ja konventeissa käymistä. Me kaikki tarvitsemme niissä saatavaa rohkaisua (Hepr. 10:24, 25). Siksi niiden, joita vaikea hajusteyliherkkyys estää käymästä kokouksissa, voisi olla hyvä keskustella asiasta vanhinten kanssa. Vaikka ei ole raamatullista eikä sopivaa laatia kokouksissa kävijöille sääntöjä hajusteiden käytöstä, vanhimmat voivat ehkä ottaa aiheen esiin auttaakseen seurakuntalaisia ymmärtämään tätä ongelmaa. Tilanteen mukaan vanhimmat voivat päättää tarkastella aiemmin julkaistua aineistoa paikallisia tarpeita käsittelevässä palveluskokouksen ohjelmanosassa tai esittää asiasta tahdikkaan ilmoituksen. * Tällaisia ilmoituksia ei voida kuitenkaan esittää alinomaa. Kokouksissamme käy aina vastakiinnostuneita ja vierailijoita, jotka eivät tiedä ongelmasta. Heidän ei kuitenkaan tulisi tuntea oloaan epämukavaksi sen vuoksi, että he ehkä käyttävät kohtuullisesti hajusteita. Haluamme, että kaikki tuntevat olevansa tervetulleita.

Vanhimmisto voi ehkä tarvittaessa järjestää valtakunnansalille erillisen tilan hajusteyliherkkiä varten. Käytettävissä saattaa olla esimerkiksi neuvotteluhuone, jossa on mahdollista kuunnella ohjelmaa. Ellei toimivaa ratkaisua löydy ja jotkut saavat edelleen vakavia oireita, voidaan ehkä järjestää niin, että kokousohjelmat äänitetään heille tai välitetään heille kotiin puhelimitse, samaan tapaan kuin niille, jotka eivät pysty liikkumaan kotinsa ulkopuolella.

Valtakunnan Palveluksemme on viime vuosina kannustanut veljiä ja sisaria osoittamaan erityistä huomaavaisuutta tässä asiassa, kun he tulevat aluekonventteihin. Useimmat niistä pidetään suljetuissa tiloissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, ja siksi läsnäolijoita on pyydetty rajoittamaan voimakkaiden hajusteiden käyttöä. Tämä on erityisen tärkeää juuri aluekonventeissa, koska niihin ei yleensä ole mahdollista järjestää tuoksuttomia tiloja. Tätä ohjetta ei kuitenkaan ole tarkoitettu seurakunnan kokouksia koskevaksi yleissäännöksi, eikä sitä tule tulkita sellaiseksi.

Tässä asiainjärjestelmässä me kaikki joudumme kärsimään perityn epätäydellisyyden seurauksista. Arvostamme epäilemättä suuresti sitä, mitä toiset tekevät lievittääkseen kärsimyksiämme. Se että jätämme käyttämättä haju- tai partavettä helpottaaksemme jonkun veljen tai sisaren kokouksissakäyntiä, saattaa olla suuri uhraus. Rakkaus voi saada meidät kuitenkin toimimaan niin.

Raamatunlukijat muistavat Pontius Pilatuksen hänen osastaan Jeesuksen oikeudenkäynnissä ja teloittamisessa (Matt. 27:1, 2, 24–26). Hänen nimensä esiintyy kuitenkin useita kertoja myös muissa tuon ajan historiallisissa teksteissä. Hakuteoksen The Anchor Bible Dictionary mukaan maallinen historia kertoo hänestä ”laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin kenestäkään muusta Juudean roomalaisesta käskynhaltijasta”.

Useimmin Pilatuksen mainitsee nimeltä juutalainen historioitsija Josefus. Hän merkitsi muistiin kolme tapausta, joissa Pilatus kohtasi vastoinkäymisiä toimiessaan Juudean käskynhaltijana. Neljännestä tapauksesta kertoo juutalainen historioitsija Filon. Roomalainen Tacitus, joka kirjoitti Rooman keisareita käsitteleviä historiateoksia, vahvisti sen, että Pontius Pilatus määräsi Jeesuksen teloitettavaksi Tiberiuksen hallituskaudella.

Vuonna 1961 arkeologit löysivät Kesareassa Israelissa sijaitsevasta muinaisesta roomalaisesta teatterista kivilaatan, joka oli otettu uuteen käyttöön mutta jossa oli selvästi Pilatuksen nimi latinaksi. Kiveen kaiverrettu teksti (oheisessa kuvassa) on katkonainen, mutta sen ajatellaan alun perin kuuluneen seuraavasti: ”Pontius Pilatus, Juudean prefekti, on omistanut kunnianarvoisille jumalille (tämän) Tiberieumin.” Kyseinen rakennus oli todennäköisesti Rooman keisari Tiberiuksen kunniaksi pystytetty temppeli.

Vartiotornissa 15.7.2002 Lukijoiden kysymyksiä -palstalla sanottiin, että sisaren tulee peittää päänsä, jos hän johtaa raamatuntutkistelua miespuolisen julistajan läsnäollessa, onpa tämä kastettu tai ei. Asian lähempi tarkastelu osoittaa, että tähän ohjeeseen on paikallaan tehdä muutos.

Jos sisar johtaa vakiintunutta raamatuntutkistelua ja hänen mukanaan oleva veli on kastettu, hän haluaa varmastikin käyttää päänpeitettä. Näin hän osoittaa kunnioitusta kristillisen seurakunnan johtoasemaa koskevaa Jehovan järjestelyä kohtaan, sillä hän huolehtii tehtävästä, jonka hoitaisi tavallisesti joku veli. (1. Kor. 11:5, 6, 10.) Vaihtoehtoisesti hän voisi pyytää veljeä johtamaan tutkistelua, jos tämä pystyy siihen ja on siihen pätevä.

Toisaalta jos sisaren mukana vakiintuneessa raamatuntutkistelussa on kastamaton miespuolinen julistaja, joka ei ole hänen aviomiehensä, hänellä ei ole raamatullista velvollisuutta käyttää päänpeitettä. Joidenkin sisarten omatunto voi kuitenkin vaatia heitä peittämään päänsä myös tällaisessa tilanteessa.