1, 2. Mitä Jeesus teki vietettyään pesahia uskollisten apostoliensa kanssa vuonna 33?

VUODEN 33 nisankuun 14. päivän ilta on kulunut pitkälle. Jeesus ja hänen läheisimmät ystävänsä ovat viettäneet pesahia sen muistoksi, että Jumala vapautti heidän esi-isänsä Egyptin orjuudesta. Uskollisia opetuslapsia odottaa kuitenkin vielä suurempi vapautus, ”ikuinen vapautus”. Seuraavana päivänä (juutalaisen kalenterin mukaan nisanin 14. päivä) viholliset surmaisivat heidän synnittömän Johtajansa. Tämä kauhea teko koituisi kaikesta huolimatta siunaukseksi. Jeesuksen vuodatetun veren ansiosta ihmiskunta vapautuu synnistä ja kuolemasta. (Hepr. 9:12–14.)

² Jeesus halusi varmistaa, ettemme unohda tätä rakkaudellista järjestelyä, ja asetti siksi pesahin tilalle uuden vuotuisen juhlan. Taitettuaan happamattoman leivän ja ojentaessaan sen 11 uskolliselle apostolilleen hän sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” Hän menetteli samoin punaviinimaljan suhteen ja selitti heille: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luuk. 22:19, 20.)

3. a) Mikä suuri muutos tapahtui Jeesuksen kuoltua? b) Mitä meidän tulisi pohtia, kun tarkastelemme Jeesuksen rukousta?

³ Jumalan ja syntyperäisten israelilaisten välinen vanha lakiliitto oli tulossa loppuunsa. Sen tilalle asetettaisiin uusi liitto, jonka osapuolina olisivat Jehova ja Jeesuksen voidellut seuraajat. Jeesus oli syvästi kiinnostunut tämän uuden hengellisen kansan hyvinvoinnista. Luonnollinen Israel oli toivottoman jakautunut uskonnollisesti ja yhteiskunnallisesti ja tuotti siksi paljon häpeää Jumalan pyhälle nimelle (Joh. 7:45–49; Apt. 23:6–9). Jeesus sitä vastoin halusi seuraajiensa pysyvän täysin yksimielisinä, jotta he voisivat  työskennellä sopusointuisesti yhdessä ja tuottaa kunniaa Jumalan nimelle. Mitä Jeesus sen vuoksi tekee? Hän esittää yhden kauneimmista rukouksista, mitä on koskaan kirjoitettu muistiin. (Joh. 17:1–26; ks. kuva kirjoituksen alussa.) Meidän on mahdollista katsoa ajassa taaksepäin ja miettiä, miten Jumala on vastannut Jeesuksen rukoukseen. Meidän tulisi myös tutkia itseämme ja pohtia, toimimmeko tuon rukouksen mukaisesti.

4, 5. a) Mitä opimme Jeesuksen rukouksen alkusanoista? b) Miten Jehova vastasi pyyntöön, jonka Jeesus esitti oman tulevaisuutensa suhteen?

⁴ Jeesus puhuu myöhään yöhön saakka ja esittää opetuslapsilleen kallisarvoista tietoa Jumalasta. Sitten hän kohottaa katseensa kohti taivasta ja rukoilee: ”Isä, hetki on tullut; kirkasta poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut, sen mukaan kuin olet antanut hänelle vallan kaikkeen lihaan, jotta hän antaisi ikuisen elämän niiden koko joukolle, jotka olet hänelle antanut. – – Minä olen kirkastanut sinut maan päällä vietyäni päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni. Kirkasta siis nyt, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” (Joh. 17:1–5.)

⁵ Huomaa, mitkä asiat Jeesus asettaa tärkeimmälle sijalle rukouksensa alussa. Hän on kiinnostunut ennen kaikkea taivaallisen Isänsä kirkastamisesta, mikä on sopusoinnussa hänen mallirukouksensa ensimmäisen pyynnön kanssa: ”Isä, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Luuk. 11:2.) Seuraavaksi tärkeimpänä Jeesus pitää opetuslastensa tulevaisuutta. Hän toivoo voivansa ”antaa [heille] ikuisen elämän”. Sen jälkeen Jeesus esittää henkilökohtaisen pyynnön sanomalla: ”Kirkasta siis nyt, Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” Jehova palkitsee uskollisen Poikansa antamalla tälle jopa enemmän kuin tämä pyytää: Jeesus saa ”nimen, joka on oivallisempi kuin” enkelien nimi (Hepr. 1:4).

6. Mitä apostolien piti tehdä saadakseen ikuisen elämän, ja mistä tiedämme heidän onnistuneen siinä?

⁶ Rukouksessaan Jeesus ilmaisee myös, mitä meidän – syntisten ihmisten – täytyy tehdä saadaksemme ikuisen elämän lahjan. (Lue Johanneksen 17:3.) Hän sanoo, että meidän on hankittava jatkuvasti Jumalan ja Kristuksen tuntemusta. Yksi tapa hankkia sitä on käyttää silmiämme ja korviamme oppiaksemme heistä enemmän. Jumalan tuntemuksemme kasvaa myös, kun sovellamme hänestä oppimiamme asioita omaan elämäämme ja saamme siitä iloa. Apostolit olivat jo tehneet näin, sillä Jeesus totesi jatkaessaan rukoustaan: ”Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle, ja he ovat ottaneet ne vastaan.” (Joh. 17:8.) Saadakseen ikuisen elämän heidän piti kuitenkin mietiskellä edelleen Jumalan sanoja ja soveltaa niitä jokapäiväiseen elämäänsä. Onnistuivatko uskolliset apostolit tekemään näin maallisen elämänsä loppuun saakka? Kyllä onnistuivat. Tiedämme tämän siitä, että heidän kaikkien nimet on kirjoitettu lähtemättömästi taivaallisen Uuden Jerusalemin 12 peruskiveen (Ilm. 21:14).

7. Mitä Jumalan ”tunteminen” merkitsee, ja miksi se on hyvin tärkeää?

⁷ Kreikan kielen tutkijoiden mukaan vastineella ”hankkia tuntemusta” käännetty kreikan ilmaus voidaan kääntää myös ”tuntea jatkuvasti”. Nämä kaksi merkitystä täydentävät toisiaan ja ovat kumpikin tärkeitä. Uuden maailman käännöksessä esitetään Johanneksen 17:3:n alaviitteessä lisäksi vaihtoehtoinen käännös: ”että he tuntevat sinut”. Tuntemuksen hankkiminen on siis jatkuva  prosessi, joka johtaa siihen, että ihmisellä on lopulta ilo ja kunnia ”tuntea” Jumala. Kaikkeuden suurimman Persoonan tuntemiseen sisältyy kuitenkin paljon enemmän kuin jonkinlainen mielikuva Jumalan ominaisuuksista ja tarkoituksesta. Jehovan tunteminen edellyttää sitä, että ihmisellä on läheinen rakkauden side Häneen ja uskonveljiin. Raamatussa sanotaan: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa.” (1. Joh. 4:8.) Tunteaksemme Jumalan meidän täytyy myös totella häntä. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 2:3–5.) Miten suuri etuoikeus onkaan lukeutua niiden joukkoon, jotka tuntevat Jehovan! Tämä kallisarvoinen suhde voidaan kuitenkin menettää, kuten kävi Juudas Iskariotille. Tehkäämme kovasti työtä säilyttääksemme sen. Silloin meille lopulta annetaan ikuisen elämän suurenmoinen lahja (Matt. 24:13).

8, 9. a) Mitä Jeesus piti merkittävimpänä asiana palvellessaan maan päällä? b) Minkä uskonnollisen perinteen hän hylkäsi?

⁸ Kukapa voisi epäillä Jeesuksen syvää rakkautta tuolloin läsnä olleisiin apostoleihinsa samoin kuin tuleviin opetuslapsiinsa! Tuo rakkaus käy täysin selväksi Johanneksen 17. lukuun kirjoitetusta Jeesuksen rukouksesta. (Joh. 17:20.) Emme kuitenkaan saa unohtaa, että kaikkein merkittävin asia Jeesukselle ei ole meidän pelastuksemme. Maanpäällisen palveluksensa alusta loppuun saakka hän piti tärkeimpänä Isänsä nimen pyhittämistä ja kunniaan saattamista. Esimerkiksi kun Jeesus ilmoitti tehtävämääräyksestään Nasaretin synagogassa, hän luki Jesajan kirjakääröstä: ”Jehovan henkeä on minun päälläni, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista köyhille.” Lukiessaan tätä tehtävämääräystä Jeesus epäilemättä lausui Jumalan nimen selvästi. (Luuk. 4:16–21.)

⁹ Jo kauan ennen kuin Jeesus tuli maan päälle, uskonnolliset johtajat olivat juutalaisen perinteen mukaisesti opettaneet ihmisiä karttamaan Jumalan nimen lausumista. Varmasti Jeesus tuomitsi jyrkästi tällaisen epäraamatullisen perinteen. Hän sanoi vastustajilleen: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan; jos joku muu saapuisi omassa nimessään, hänet te ottaisitte  vastaan.” (Joh. 5:43.) Sitten muutamaa päivää ennen kuolemaansa Jeesus ilmaisi elämänsä päätavoitteen, kun hän rukoili: ”Isä, kirkasta nimesi.” (Joh. 12:28.) Ei siis ole ihme, että Jeesus korostaa Isänsä nimen tärkeyttä läpi koko rukouksensa.

10, 11. a) Mitä sisältyi siihen, että Jeesus teki Isänsä nimen tunnetuksi? b) Minkä tavoitteen saavuttamiseksi Jeesuksen opetuslasten tulisi työskennellä?

¹⁰ Jeesus sanoo rukouksessaan: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi. En myöskään ole enää maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä olen tulossa sinun luoksesi. Pyhä Isä, valvo heitä oman nimesi takia, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin mekin.” (Joh. 17:6, 11.)

¹¹ Jeesus ei tehnyt Isänsä nimeä tunnetuksi opetuslapsilleen ainoastaan lausumalla tuota nimeä ääneen. Hän opetti heille myös, mitä Jumalan nimi edusti: Jehovan suurenmoisia ominaisuuksia ja hänen rakkaudellista tapaansa kohdella palvelijoitaan (2. Moos. 34:5–7). Kirkastettu Jeesus auttaa nykyään taivaasta käsin opetuslapsiaan tekemään Jehovan nimeä edelleen tunnetuksi kautta maailman. Hänen tavoitteensa on koota yhä enemmän opetuslapsia ennen nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän loppua. Sitten Jehova pelastaa uskolliset todistajansa ja tekee näin itselleen todella suurenmoisen nimen (Hes. 36:23).

12. Mitkä kolme seikkaa auttavat meitä menestymään elämää pelastavassa työssämme?

¹² Maan päällä ollessaan Jeesus teki kovasti työtä auttaakseen opetuslapsiaan voittamaan heikkoutensa. Tämä oli välttämätöntä, jotta Jeesuksen aloittama työ saataisiin päätökseen. Jeesus rukoilee: ”Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, minäkin olen lähettänyt heidät maailmaan.” Jeesus korostaa kolmea tärkeää seikkaa, jotka auttaisivat heitä menestymään tässä elämää pelastavassa työssä. Ensiksi hän rukoilee, että hänen opetuslapsensa pysyisivät erossa Saatanan epäpyhästä maailmasta. Toiseksi hän rukoilee, että he noudattaisivat Jumalan sanan totuutta ja olisivat näin ollen pyhiä. Kolmanneksi Jeesus anoo toistuvasti, että hänen opetuslapsiaan yhdistäisi sama rakkauden side kuin vallitsee hänen ja hänen Isänsä välillä. Tämä edellyttää itsetutkistelua. Meidän kaikkien tulisi pohtia, toimimmeko näiden Jeesuksen kolmen pyynnön mukaisesti. Jeesus sanoo optimistisesti, että mikäli hänen opetuslapsensa toimisivat näin, ”maailma uskoisi, että sinä olet lähettänyt minut”. (Lue Johanneksen 17:15–21.)

13. Miten Jeesuksen rukoukseen vastattiin ensimmäisellä vuosisadalla?

¹³ Apostolien tekojen kirja, joka Raamatussa seuraa neljää evankeliumia, osoittaa Jehovan vastanneen Jeesuksen rukoukseen. Koska varhaiskristityt koostuivat juutalaisista ja ei-juutalaisista, rikkaista ja köyhistä, orjista ja orjanomistajista, heidän keskuuteensa olisi voinut syntyä pahoja jakaumia! Heistä tuli kuitenkin niin yksimielisiä, että heitä voitiin verrata ihmisruumiiseen, jonka pää on Jeesus (Ef. 4:15, 16). Tämä oli suurenmoinen saavutus keskellä Saatanan jakautunutta maailmaa. Kaikki kunnia tästä kuuluu Jehovalle, joka teki sen mahdolliseksi voimakkaan pyhän henkensä välityksellä (1. Kor. 3:5–7).

14. Miten Jeesuksen rukoukseen on vastattu nykyään?

¹⁴ Valitettavasti tämä suurenmoinen yksimielisyys ei jatkunut apostolien kuoltua. Sen sijaan alkoi ennustettu suuri luopumus, jonka seurauksena kristikunta on jakautunut lukuisiksi lahkoiksi (Apt. 20:29, 30). Vuonna 1919 Jeesus kuitenkin vapautti voidellut seuraajansa  väärän uskonnon vankeudesta ja kokosi heidät yhteen ”täydellisellä yhdyssiteellä” (Kol. 3:14). Millainen vaikutus heidän saarnaamistyöllään on ollut? Yli seitsemän miljoonaa ”muuta lammasta”, jotka tulevat ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä”, on saatettu yhteen yksimieliseen laumaan Jumalan voideltujen kanssa (Joh. 10:16; Ilm. 7:9). Se on vaikuttava vastaus siihen Jeesuksen rukoukseen, ”että maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua” (Joh. 17:23).

15. Mitä Jeesus pyysi voideltujen opetuslastensa puolesta?

¹⁵ Aiemmin samana nisankuun 14. päivän iltana Jeesus oli antanut apostoleilleen ”kirkkauden” eli osoittanut heille kunniaa tekemällä heidän kanssaan liiton siitä, että he tulisivat hallitsemaan hänen kanssaan hänen Valtakunnassaan (Luuk. 22:28–30; Joh. 17:22). Niinpä Jeesus rukoilee nyt kaikkien niiden puolesta, joista tulisi hänen voideltuja seuraajiaan: ”Isä, siitä, mitä olet antanut minulle, toivon, että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen, nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista.” (Joh. 17:24.) Jeesuksen muut lampaat eivät ole tämän johdosta kateellisia vaan iloisia. Se on lisätodiste siitä, että kaikkien nykyään maan päällä elävien tosi kristittyjen keskuudessa vallitsee yksimielisyys.

16, 17. a) Mitä Jeesus ilmaisi rukouksen lopussa päättäneensä? b) Mitä meidän tulisi päättää tehdä?

¹⁶ Uskonnollisten johtajien valheiden vuoksi useimmat ihmiset maailmassa jättävät huomiotta selvät todisteet siitä, että Jehovalla on yksimielinen kansa, joka todella tuntee hänet. Tilanne oli samanlainen Jeesuksen päivinä. Siksi hän esittää lopuksi nämä ihastuttavat sanat: ”Vanhurskas Isä, maailma ei tosin ole tullut tuntemaan sinua, mutta minä olen tullut tuntemaan sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet lähettänyt minut. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja olen tekevä sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” (Joh. 17:25, 26.)

¹⁷ Kukapa voisi kieltää, että Jeesus on toiminut rukouksensa mukaisesti? Seurakunnan Päänä hän auttaa meitä edelleen tekemään tunnetuksi Isänsä nimeä ja tarkoitusta. Alistukaamme hänen johtoonsa noudattamalla innokkaasti hänen käskyään saarnata ja tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20; Apt. 10:42). Työskennelkäämme kovasti, jotta voisimme säilyttää kallisarvoisen ykseytemme. Näin toimimme sopusoinnussa Jeesuksen rukouksen kanssa, tuotamme kunniaa Jehovan nimelle ja saamme ikuisen onnellisuuden.