Jumalan sana varoittaa: ”Sydämestä lähtee pahoja järkeilyjä, murhia, aviorikoksia, haureudentekoja, varkauksia, vääriä todistuksia, rienauksia.” (Matt. 15:19.) Kuvaannollinen sydämemme voi pettää meidät ja saada meidät puolustelemaan Jumalan tahdon vastaista toimintatapaa. Saattaa käydä niin, että vasta toimittuamme epäviisaasti tajuamme, mitä oikeastaan on tapahtunut. Miten voimme tunnistaa sydämemme aikomukset, jottemme lähtisi väärälle tielle?

Lue Raamattua päivittäin ja mietiskele lukemaasi.

”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen”, kirjoitti apostoli Paavali. Raamatussa oleva Jumalan sanoma ”kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”. (Hepr. 4:12.) Se että näemme itsemme Jumalan sanan valossa, auttaa tosiaan suuresti sydämen aikomusten tunnistamisessa. Meidän on hyvin tärkeää lukea Raamattua päivittäin ja mietiskellä lukemaamme, koska näin voimme omaksua Jehovan ajatuksia ja näkemyksiä.

Raamatun neuvojen vastaanottaminen ja sen periaatteiden soveltaminen vaikuttaa omaantuntoomme, joka toimii sisäisenä todistajana (Room.  9:1). Kun kuuntelemme sen ääntä, emme puolustele väärää menettelyä. Lisäksi Raamatun sisältämät esimerkit ovat ”varoitukseksi meille” (1. Kor. 10:11). Se että otamme niistä opiksemme, voi varjella meitä harha-askeleilta. Mitä muuta meidän kaikkien on tarpeen tehdä?

Rukoile, että Jumala auttaisi sinua tunnistamaan sydämesi aikomukset.

Jehova on ”sydämen tutkija” (1. Aik. 29:17). Hän on ”suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken” (1. Joh. 3:20). Jumalaa ei voi pettää. Jos ilmaisemme rukouksessa avoimesti huolenaiheemme, tunteemme ja halumme, hän auttaa meitä havaitsemaan sydämemme aikomukset. Saatamme pyytää jopa sitä, että Jumala loisi meihin ”puhtaan sydämen” (Ps. 51:10). Pyrkiessämme tunnistamaan sydämemme taipumukset meidän ei siksi tulisi sivuuttaa mahdollisuutta rukoilla.

Ole tarkkaavainen kristillisissä kokouksissa.

Kokousohjelman tarkkaavainen seuraaminen auttaa tutkimaan rehellisesti sydäntämme eli sisäistä ihmistämme. Emme ehkä saa kaikissa kokouksissa uutta tietoa. Kun olemme läsnä, opimme kuitenkin ymmärtämään paremmin Raamatun periaatteita ja kuulemme arvokkaita muistutuksia, joiden avulla voimme eritellä sydämen aikomuksia. Myös veljien ja sisarten esittämillä vastauksilla on merkittävä osa sisäisen ihmisemme jalostamisessa (Sananl. 27:17). Se että eristäytyisimme emmekä nauttisi säännöllisesti kokouksissa saatavasta kristillisestä toveruudesta, voisi aiheuttaa meille vahinkoa. Silloin alkaisimme helposti ”etsiä omaa itsekästä haluamme”. (Sananl. 18:1.) Meidän on siis viisasta pohtia, onko tapanamme käydä kaikissa kokouksissa ja ammentaa niistä hyötyä (Hepr. 10:24, 25).

Petollinen sydämemme voi johtaa meitä harhaan monissa asioissa. Tarkastelemme niistä neljää: aineellisen tavoittelua, alkoholijuomien käyttöä, seuranvalintaa ja virkistäytymistä.

Aineellisen tavoittelu.

Luonnollisestikin haluamme tyydyttää fyysiset tarpeemme. Jeesus kuitenkin kertoi esimerkin siitä, miten vaarallista on pitää aineellista omaisuutta liian tärkeänä. Eräässä vertauksessaan hän kohdisti huomion rikkaaseen mieheen, jonka varastohuoneet olivat täynnä. Tällä ei siksi ollut paikkaa, mihin varastoida korjaamansa uusi hyvä sato. Mies aikoi purkaa varastohuoneensa ja rakentaa suuremmat. Hän järkeili: ”Kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni ja sanon sielulleni: ’Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.’ ” Mutta tämä rikas mies jätti huomiotta vääjäämättömän tosiasian: hänen elämänsä saattoi päättyä seuraavana yönä. (Luuk. 12:16–20.)

Ikääntyvät voisivat siinä määrin keskittyä luomaan taloudellista turvallisuutta vanhuuden päiviksi, että alkaisivat puolustella kokousiltojen käyttöä ylitöihin tai laiminlyödä kristillisiä velvollisuuksiaan. Tällaista taipumusta tulisi varmastikin varoa. Tai nuoret kristityt saattavat  tajuta, ettei ole parempaa uraa kuin kokoaikainen palvelus. Lykkäävätkö he kuitenkin tienraivauksen aloittamista järkeillen, että heidän tulisi ensin turvata taloutensa? Nyt on aika tehdä parhaamme ollaksemme rikkaita Jumalalle. Kuka tietää, olemmeko elossa huomenna?

Alkoholijuomien käyttö.

”Älä ryhdy olemaan paljon viiniä juovien joukossa”, varoitetaan Sananlaskujen 23:20:ssä. Jos joku himoitsee alkoholijuomia, hän saattaisi puolustella niiden säännöllistä nauttimista. Ehkä hän sanoo, että hän juo rentoutuakseen, ei humaltuakseen. Jos tarvitsemme alkoholia rentoutuaksemme, meidän on kenties aika arvioida rehellisesti sydämemme taipumuksia.

Seuranvalinta.

Emme tietenkään voi välttyä olemasta jonkin verran tekemisissä ei-uskovien kanssa esimerkiksi koulussa, työssä ja sananpalveluksessa. On kuitenkin aivan eri asia viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa ja jopa luoda heihin läheisiä ystävyyssuhteita. Puolustelemmeko tällaista seuranpitoa sanomalla, että heillä on monia hyviä ominaisuuksia? Raamattu varoittaa: ”Älkää eksykö. Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Kor. 15:33.) Samoin kuin pieni määrä saastetta voi pilata puhtaan veden, ystävyys niihin, jotka eivät harjoita jumalista antaumusta, voi turmella hengellisyytemme ja saada meidät omaksumaan maailman näkemyksiä ja sen huonoja pukeutumis-, puhe- ja käytöstapoja.

Virkistäytyminen.

Nykytekniikka tuo ulottuvillemme kaikenlaista viihdettä, mutta suuri osa siitä on kyseenalaista tai sopimatonta kristitylle. ”Minkäänlaista epäpuhtautta – – älköön edes mainittako teidän keskuudessanne”, kirjoitti Paavali (Ef. 5:3). Mitä jos sydämemme tuntee halua katsella tai kuunnella jotain epäpuhdasta? Saattaisimme järkeillä, että jokaisen täytyy joskus rentoutua tai virkistäytyä ja on kunkin henkilökohtainen asia, miten se tapahtuu. Meidän on kuitenkin viisasta Paavalin neuvon mukaisesti sulkea silmämme ja korvamme kaikelta epäpuhtaudelta.

Jos petollinen sydän on johtanut meitä harhaan ja meille on tullut tavaksi puolustella väärää käytöstä, voimme tehdä muutoksia (Ef. 4:22–24). Ajatellaanpa kahta esimerkkiä nykyajalta.

Miguelin * täytyi tarkistaa näkemystään aineellisesta. Hän toteaa: ”Vaimoni, poikani ja minä olemme maasta, jossa uusimpien ja parhaiden teknisten laitteiden ja mukavuuksien hankkimista pidetään hyvin tärkeänä. Yhdessä vaiheessa yritin saada maailmasta irti kaiken mahdollisen ja ajattelin, että onnistuisin siinä lankeamatta materialismiin. Pian tajusin, että aineellisen tavoittelu oli loputon tie. Kerroin näkemyksistäni ja sydämeni aikomuksista Jehovalle rukouksessa. Ilmaisin hänelle, että perheemme halusi palvella häntä täysin. Pystyimme tekemään päätöksen yksinkertaistaa elämäämme ja muuttaa tarvealueelle. Pian meidän oli mahdollista toimia tienraivaajina. Olemme nähneet, ettemme tarvitse paljon aineellista voidaksemme viettää täysipainoista ja onnellista elämää.”

Rehellinen itsetutkistelu auttoi Leetä pääsemään eroon huonosta seurasta. Hän sanoo: ”Olin työni vuoksi säännöllisesti tekemisissä ulkomaisten tavarantoimittajien kanssa. Vaikka tiesin, että noissa tapaamisissa juotiin liikaa, minusta oli jännittävää käydä niissä. Usein olin lähellä humaltumista, mutta jälkeenpäin minua kadutti. Minun oli arvioitava sydäntäni rehellisesti. Jumalan sanan neuvot ja vanhinten ehdotukset auttoivat minua ymmärtämään, että etsin todellisuudessa sellaisten ihmisten seuraa, jotka eivät rakasta Jehovaa. Nyt hoidan liikeasiani mieluiten puhelimitse ja pidän yhteyteni tavarantoimittajiin mahdollisimman vähäisinä.”

Meidän on oltava rehellisiä itsellemme ja tunnistettava sydämemme aikomukset. Samalla on tarpeen etsiä Jehovan apua rukouksessa muistaen, että ”hän tuntee sydämen salaisuudet” (Ps. 44:21). Jumala on antanut Sanansa, joka voi toimia meille peilinä (Jaak. 1:22–25). Arvokkaita ovat myös ne muistutukset ja neuvot, joita saamme kristillisten julkaisujen ja kokoustemme välityksellä. Näiden järjestelyjen avulla voimme varjella sydäntämme ja kulkea edelleen vanhurskauden polkuja.