Miksi on erittäin tärkeää pysyä valveilla?

”MIKÄ tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3.) Kuten Matteuksen 24. luvussa, Markuksen 13. luvussa ja Luukkaan 21. luvussa kerrotaan, Jeesus vastasi tähän opetuslastensa kysymykseen esittämällä tunnusmerkin, joka oli täysin selvä, yksityiskohtainen ja helposti tunnistettava. Sitten hän lisäsi: ”Pysykää siis valveilla.” (Matt. 24:42.)

Jos tunnusmerkin oli määrä olla aivan ilmeinen, niin miksi Jeesus lisäsi tämän kehotuksen? Mietitäänpä kahta mahdollisuutta. Ensinnäkin häiriötekijät voisivat saada jotkut sivuuttamaan tunnusmerkin, mikä johtaisi hengellisyyden ja valppauden menettämiseen. Toiseksi vaikka joku kristitty saattaisi olla selvillä tunnusmerkin yksityiskohdista, hän ei ehkä suoranaisesti tuntisi niiden vaikutusta lähiympäristössään. Hän saattaisi kuvitella, että ”suuri ahdistus”, johon Jeesuksen ennustus huipentuu, on toistaiseksi melko kaukana, joten ei ole vielä tarvetta pysyä valveilla (Matt. 24:21).

He ”eivät panneet merkille”

Jeesus muistutti seuraajiaan Nooan aikalaisista. Nooan saarnaamistyö, valtavan arkin rakentaminen ja tuon ajan väkivaltaisuus eivät voineet jäädä huomaamatta. Siitä huolimatta useimmat ”eivät panneet merkille”. (Matt. 24:37–39.) Samanlainen suhtautuminen varoituksiin on yleistä nykyään. Esimerkiksi nopeusrajoituskilvissä on täysin selvä viesti, mutta monet jättävät ne huomiotta. Viranomaisten on toisinaan rakennutettava tielle töyssyjä saadakseen autoilijat hidastamaan vauhtia. Vastaavasti joku kristitty saattaa olla selvillä viimeisten päivien tunnusmerkistä, mutta se ei ehkä näy hänen toiminnastaan. Arielle, länsiafrikkalainen nuori nainen, koki tämän omassa elämässään.

Arielle katseli mielellään televisiosta naisten käsipalloa. Kun hänen koulussaan muodostettiin joukkue, mahdollisuus päästä pelaamaan heikensi hänen valppauttaan hengellisten vaarojen suhteen. Hän lupautui maalivahdiksi. Mitä siitä seurasi? Hän selittää: ”Joillakin joukkuetovereillani oli poikaystäviä, jotka tupakoivat ja käyttivät huumeita. He tekivät erilaisuudestani pilaa, mutta ajattelin voivani selviytyä siitä. Yllättäen pelaaminen alkoi jäytää hengellisyyttäni. Käsipalloilu täytti mieleni ja sydämeni. Kokouksissa ajatukseni vaelsivat usein valtakunnansalista pelikentälle. Myös kristillinen persoonallisuuteni kärsi. Pelaamisen ilo vaihtui voitonhimoon. Mielessäni herännyt kilpailuhenki pani minut harjoittelemaan ankarasti. Stressi lisääntyi. Uhrasin käsipallon vuoksi jopa ystävyyssuhteita.

Tilanne huipentui, kun eräässä pelissä  vastapuolellemme annettiin rangaistusheitto. Olin valmiina puolustamaan maalia. Ennen kuin huomasinkaan, olin rukoillut, että Jehova auttaisi minua torjumaan heiton! Tämä tapaus sai minut tajuamaan, miten paljon hengellisyyteni oli kärsinyt. Miten sain sen elvytettyä?

Olin nähnyt videon Nuoret kysyvät: Miten käytän elämäni? * Päätin katsoa sen uudelleen ja tällä kertaa ottaa sen vakavasti. Itse asiassa olin samassa pulmallisessa tilanteessa kuin näytelmän nuori mies André. Panin erityisesti merkille, että seurakunnan vanhin oli neuvonut häntä lukemaan Filippiläiskirjeen 3:8:n ja miettimään sitä. Se riitti. Lähdin joukkueesta.

Muutos oli melkoinen! Kilpailuhenkeni ja siihen liittyvä stressi katosivat. Tunsin olevani onnellisempi ja lähempänä kristittyjä ystäviäni. Hengellisten toimien merkitys kasvoi. Pystyin jälleen keskittymään kokouksiin ja nauttimaan niistä. Edistyin myös kenttäpalveluksessa. Nyt toimin säännöllisesti osa-aikaisena tienraivaajana.”

Jos jokin häiriötekijä saa huomiosi kääntymään pois Jeesuksen esittämästä tunnusmerkistä, toimi Ariellen tavoin määrätietoisesti. Voisit kokeilla joitakin seuraavista ehdotuksista. Tarkastele Vartiotornin julkaisujen hakemistoa, jonka on sanottu olevan kartta kätkettyjen aarteiden luo. Sen avulla löydät terveitä neuvoja sekä kokemuksia siitä, miten toiset ovat selviytyneet kiusauksista. Valmistaudu hyvin seurakunnan kokouksiin ja tee muistiinpanoja hyötyäksesi niistä täysin. Jotkut ovat havainneet hyväksi istua salin etuosassa. Kun kuulijoilla on tilaisuus osallistua ohjelmaan, pyri vastaamaan heti alussa. Pysy myös hengellisesti valveilla vertaamalla ajankohtaisia uutistapahtumia tunnusmerkin piirteisiin ja muihin ”viimeisille päiville” ominaisiin seikkoihin (2. Tim. 3:1–5; 2. Piet. 3:3, 4; Ilm. 6:1–8).

”Osoittakaa tekin olevanne valmiit”

Viimeisten päivien tunnusmerkki on maailmanlaajuinen; se koskee ”koko asuttua maata” (Matt. 24:7, 14). Miljoonat ihmiset elävät alueilla, joita koettelevat ruttotaudit, nälänhätä, maanjäristykset ja muut ennustetut tapahtumat. Toisaalta monien muiden olot ovat suhteellisen rauhalliset. Jos et ole itse kokenut joitakin tunnusmerkin piirteitä, pitäisikö sinun päätellä, että suuri ahdistus on vielä kaukana? Se ei olisi viisasta.

Mieti esimerkiksi, mitä Jeesus ennusti ”ruttotaudeista ja nälänhädästä” (Luuk. 21:11). Ensinnäkään hän ei sanonut, että niitä esiintyisi kaikkialla samanaikaisesti ja yhtä suuressa määrin. Pikemminkin hän totesi, että niitä ilmenisi ”paikassa toisensa jälkeen”. Emme siis voi odottaa samoja asioita tapahtuvan joka paikassa yhtä aikaa. Toiseksi Jeesus pian nälänhädän mainitsemisen jälkeen varoitti, että joidenkuiden hänen seuraajistaan olisi varottava ylensyömistä. Hän sanoi: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä.” (Luuk. 21:34.) Näin ollen kaikkien kristittyjen ei pitäisi odottaa kokevansa jokaista  tunnusmerkin piirrettä. Jeesus sanoi: ”Kun näette näiden tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” (Luuk. 21:31.) Omassa elinympäristössämme vallitsevasta tilanteesta riippumatta nykyinen tiedonvälitys auttaa meitä näkemään kaikki tunnusmerkin piirteet.

Muista myös, että Jehova on jo asettanut sen ”päivän ja hetken”, jona suuri ahdistus alkaa (Matt. 24:36). Maailman tapahtumien kulku ei muuta tuota päivää.

Jeesus kehotti kaikkia kristittyjä: ”Osoittakaa tekin olevanne valmiit.” (Matt. 24:44.) Meidän tulee olla valmiita aina. Emme tietenkään voi osallistua teokraattisiin toimiin kaiken aikaa. Kukaan meistä ei myöskään tiedä, mitä olemme tekemässä sillä hetkellä, kun suuri ahdistus alkaa. Jotkut voivat olla ansiotyössä tai hoitamassa kotiaskareita. (Matt. 24:40, 41.) Miten siis voimme osoittaa olevamme valmiit?

Emmanuel, Victorine ja heidän kuusi tytärtään asuvat Afrikassa sellaisella alueella, missä he eivät koe kaikkien tunnusmerkkiin liittyvien tapahtumien vaikutusta kovin voimakkaasti. Säilyttääkseen valppautensa he päättivät keskustella hengellisistä asioista joka päivä. Emmanuel selittää: ”Oli vaikea löytää aikaa, joka olisi sopinut kaikille. Lopulta valitsimme aamukuutta seuraavan puolituntisen. Keskusteltuamme päivän tekstistä valmistaudumme muutamaan kappaleeseen julkaisusta, jota tutkitaan seurakunnassa kyseisellä viikolla.” Onko tämä ohjelma auttanut heitä pysymään valveilla? Kyllä on. Emmanuel toimii seurakunnassa vanhimmiston koordinaattorina. Victorine palvelee usein osa-aikaisena tienraivaajana ja on auttanut monia omaksumaan totuuden. Kaikki heidän tyttärensä edistyvät hyvää vauhtia hengellisesti.

Jeesus kehottaa: ”Tähyilkää, pysykää hereillä.” (Mark. 13:33.) Älä anna häiriötekijöiden heikentää hengellistä valppauttasi. Pane sen sijaan Ariellen tavoin merkille hyvät ohjeet, joita on julkaisuissamme ja joita saamme seurakunnan kokouksissa. Ja yritä Emmanuelin perhettä jäljitellen tehdä joka päivä jotakin osoittaaksesi olevasi valmis ja pysyäksesi valveilla.

[Alaviite]

[Kuva s. 4]

Päivittäiset hengelliset keskustelut auttavat Emmanuelia ja hänen perhettään ”olemaan valmiit”.