Palvelemme Jehovaa kaikella vakavuudella

”Mikä ansaitsee vakavaa huomiota, – – sitä kaikkea ajatelkaa jatkuvasti.” (FIL. 4:8)

1, 2. Mikä on saanut monet tässä maailmassa suhtautumaan elämään kevytmielisesti, ja mitä kysymyksiä tämä herättää?

ELÄMME yhtä ihmiskunnan historian vaikeimmista ja traagisimmista ajoista. Ilman vankkaa hengellistä pohjaa on lähes mahdotonta tulla toimeen näinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Tim. 3:1–5). Ne jotka turvautuvat vain omaan voimaansa, suoriutuvat hädin tuskin päivästä toiseen. Jottei elämä kävisi liian vakavaksi, monet heittäytyvät viihdemaailman tarjoamien huvitusten pyörteisiin.

² Kestääkseen elämän paineita ihmiset asettavat usein nautinnonhalun tyydyttämisen tärkeimmälle sijalle. Elleivät kristityt pidä varaansa, he saattavat helposti tempautua mukaan samanlaiseen elämäntapaan. Miten voimme välttää tämän ansan? Pitäisikö meidän karttaa kaikkea hauskanpitoa? Miten saamme elämän ilot ja velvollisuudet tasapainoon? Mitä Raamatun periaatteita meidän tulisi noudattaa, niin että suhtaudumme elämään järkevästi mutta emme tule liian vakavamielisiksi?

Vakavuus nautintoja rakastavassa maailmassa

3, 4. Miten Raamattu auttaa meitä näkemään, että on tärkeää suhtautua asioihin vakavasti?

³ On sanomattakin selvää, että tässä maailmassa pannaan aivan liian paljon painoa nautinnoille (2. Tim. 3:4). Tämä voi uhata meidän hengellisyyttämme (Sananl. 21:17). Apostoli Paavali lähettikin hyvällä syyllä Timoteukselle ja Titukselle kirjeitä, joissa on myös sopivaa vakavuutta koskevia neuvoja. Niiden noudattaminen auttaa meitä torjumaan maailmassa vallitsevan pinnallisen elämänkatsomuksen. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 2:1, 2 ja Tituksen kirjeen 2:2–8.)

⁴ Satoja vuosia aiemmin Salomo kirjoitti siitä, miten viisasta on aika ajoin mietiskellä elämän vakavia asioita sen sijaan, että keskittyisi aina hauskanpitoon (Saarn. 3:4; 7:2–4). Koska elämä on lyhyt, meidän täytyy ”ponnistella tarmokkaasti” voidaksemme pelastua (Luuk. 13:24). Näin ollen meidän on syytä ajatella jatkuvasti kaikkea sitä, mikä ”ansaitsee vakavaa huomiota” (Fil. 4:8, 9). Tämä vaatii kiinnittämään tarkkaa huomiota kristillisen elämän jokaiseen puoleen.

5. Mainitse yksi elämänalue, johon meidän tulisi suhtautua vakavasti.

⁵ Jehovaa ja Jeesusta jäljitellen kristityt suhtautuvat vakavasti esimerkiksi velvollisuuteensa tehdä ahkerasti työtä (Joh. 5:17). Heidän hyvää työmoraaliaan ja luotettavuuttaan kiitetäänkin usein. Erityisesti perheenpäät haluavat työskennellä uutterasti perheensä elättämiseksi. Huonekuntansa elatuksen laiminlyöminen on samaa kuin ”kieltäisi Jehovan” (1. Tim. 5:8, alav.).

Vakava mutta iloinen näkemys palvonnastamme

6. Mistä tiedämme, että meidän tulisi suhtautua Jehovan palvontaamme vakavasti?

⁶ Jehova ei ole koskaan suhtautunut tosi palvontaan kevyesti. Esimerkiksi kun Mooseksen lain alaisuudessa olevat israelilaiset  luopuivat Jehovan palvonnasta, he saivat ankaran rangaistuksen (Joos. 23:12, 13). Ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen seuraajien oli ponnisteltava tarmokkaasti pitääkseen tosi palvonnan puhtaana turmeltuneista opetuksista ja asenteista (2. Joh. 7–11; Ilm. 2:14–16). Myös nykyään elävät tosi kristityt suhtautuvat palvontaansa vakavasti (1. Tim. 6:20).

7. Miten Paavali valmistautui palvelukseensa?

⁷ Kenttäpalveluksemme tuottaa meille iloa. Säilyttääksemme tämän ilon meidän täytyy kuitenkin asennoitua palvelukseemme vakavasti ja valmistautua siihen huolellisesti. Paavali otti huomioon ihmiset, joita hän opetti. Hän kirjoitti: ”Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia. Mutta kaiken minä teen hyvän uutisen tähden päästäkseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” (1. Kor. 9:22, 23.) Ihmisten hengellinen auttaminen tuotti Paavalille mielihyvää, ja hän pohti vakavasti, miten huolehtia kuulijoidensa yksilöllisistä tarpeista. Näin hän saattoi rohkaista heitä ja kannustaa heitä palvomaan Jehovaa.

8. a) Miten meidän tulisi suhtautua ihmisiin, joita opetamme sananpalveluksessamme? b) Millä tavalla raamatuntutkistelun johtaminen voi lisätä palveluksesta saatavaa iloa?

⁸ Miten vakavasti Paavali suhtautui sananpalvelukseensa? Hän teki halukkaasti itsensä Jehovan ja niiden ”orjaksi”, jotka kuuntelisivat totuuden sanomaa (Room. 12:11; 1. Kor. 9:19). Kun opetamme toisille Jumalan sanaa – Raamatun kotitutkistelussa, kristillisessä kokouksessa tai perheen palvontaillan yhteydessä – tajuammeko vastuumme niitä kohtaan, joita opetamme? Säännöllisen raamatuntutkistelun johtaminen saattaa tuntua meistä liian suurelta taakalta. Yleensä tämä vaatiikin vähentämään aikaa omista pyrkimyksistämme ja käyttämään sitä toisten auttamiseen. Mutta se on sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa, joiden mukaan ”onnellisempaa on antaa kuin saada” (Apt. 20:35). Pelastuksen tien opettaminen toisille tuottaa meille enemmän onnellisuutta kuin mikään muu.

9, 10. a) Merkitseekö vakava suhtautuminen sitä, ettemme voi rentoutua toisten kanssa iloisissa merkeissä? Selitä. b) Mikä auttaa vanhinta olemaan rohkaiseva ja helposti lähestyttävä?

⁹ Vakava suhtautuminen ei tarkoita sitä, ettemme voisi rentoutua toisten kanssa iloisissa merkeissä. Täydellinen esimerkkimme Jeesus ei käyttänyt aikaa ainoastaan opettamiseen vaan myös rentoutumiseen ja hyvien ihmissuhteiden luomiseen (Luuk. 5:27–29; Joh. 12:1, 2). Vakava suhtautuminen ei tarkoita myöskään sitä, että meidän pitäisi aina olla totisia. Jos Jeesus olisi ollut luonteeltaan tiukka ja liian vakava, ihmisten ei varmasti olisi ollut helppo lähestyä häntä. Lapsetkin tunsivat olonsa mukavaksi hänen seurassaan. (Mark. 10:13–16.) Miten voimme jäljitellä Jeesuksen tasapainoisuutta?

¹⁰ Muuan veli sanoi eräästä vanhimmasta: ”Hän vaatii paljon itseltään mutta ei koskaan odota täydellisyyttä toisilta.” Voidaanko sinusta sanoa samoin? On kyllä sopivaa, että meillä on joitakin järkeviä odotuksia toisten suhteen. Esimerkiksi vanhemmat saavat myönteistä vastakaikua, kun he asettavat lapsilleen kohtuullisia tavoitteita ja auttavat heitä saavuttamaan ne. Samoin vanhimmat voivat kannustaa seurakunnan jäseniä kasvamaan hengellisesti ja antaa heille nimenomaisia ehdotuksia siitä, miten edistyä. Vanhin, jolla on tasapainoinen näkemys itsestään, huokuu lämpöä ja tuottaa virvoitusta toisille (Room. 12:3). Eräs sisar sanoi: ”Vanhimman ei ole mielestäni hyvä ottaa kaikkea leikin kannalta. Mutta jos hän on aina vakavan näköinen, häntä on vaikea lähestyä.” Erään toisen sisaren mielestä jotkut vanhimmat ”voivat näyttää pelottavilta, koska he ovat luonteeltaan kovin vakavia”. Vanhimmat eivät koskaan haluaisi himmentää sitä iloa, jota kaikkien uskovien tulisi tuntea palvoessaan Jehovaa, ”onnellista Jumalaa” (1. Tim. 1:11).

 Vastuun kantaminen seurakunnassa

11. Mitä seurakunnan vastuutehtävien tavoitteleminen merkitsee?

¹¹ Kun Paavali kannusti seurakuntaan kuuluvia miehiä pätevöitymään vastuullisempiin tehtäviin, hänen tarkoituksensa ei ollut rohkaista ketään tyydyttämään henkilökohtaista kunnianhimoa. Sen sijaan hän kirjoitti: ”Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” (1. Tim. 3:1, 4.) Kristittyjen miesten, jotka tavoittelevat vastuutehtäviä, on haluttava ponnistella veljiensä palvelemisessa tarvittavien hengellisten ominaisuuksien hankkimiseksi. Jos veli on ollut kastettuna vähintään vuoden ja täyttää kohtuullisessa määrin avustavien palvelijoiden pätevyysvaatimukset, jotka esitetään 1. Timoteuksen kirjeen 3:8–13:ssa, häntä voidaan suositella nimitettäväksi. Huomaa, että jakeessa 8 sanotaan nimenomaan: ”Avustavien palvelijoiden tulee samoin olla vakavia.”

12, 13. Kuvaile tapoja, joilla nuoret veljet voivat tavoitella vastuuta.

¹² Oletko sinä nuori kastettu veli, joka suhtautuu Jehovan palvontaan vakavasti? Sinun on mahdollista tavoitella vastuuta monin eri tavoin. Voit esimerkiksi edistyä sananpalveluksessa. Teetkö mielelläsi kenttätyötä eri-ikäisten ystävien kanssa? Pyritkö löytämään jonkun, jonka kanssa voisit tutkia Raamattua? Kun johdat raamatuntutkistelua seurakunnan kokouksissa annettujen ehdotusten mukaisesti, opetuskykysi paranee. Opit myös osoittamaan empatiaa tuota henkilöä kohtaan, joka hankkii tietoa Jehovan teistä. Sitä mukaa kuin oppilaasi alkaa nähdä tarpeelliseksi tehdä muutoksia, opit auttamaan häntä kärsivällisesti ja tahdikkaasti Raamatun periaatteiden soveltamisessa.

¹³ Te nuoret veljet voitte tarjoutua auttamaan seurakunnan vanhempia veljiä tehtävissä, joissa teitä katsotaan sopivaksi käyttää. Voitte myös osoittaa olevanne kiinnostuneita valtakunnansalin kunnosta ja tehdä osanne, jotta se pysyisi siistinä ja puhtaana. Kun tarjoatte mahdollisuuksienne mukaan apua, altis asenteenne osoittaa teidän suhtautuvan palvelukseenne vakavasti. Voitte Timoteuksen tavoin oppia ”todella huolehtimaan” seurakunnan tarpeista. (Lue Filippiläiskirjeen 2:19–22.)

14. Miten voidaan koetella, ovatko nuoret veljet soveliaita palvelustehtäviin seurakunnassa?

¹⁴ Vanhimmat, järjestäkää työtä nuorille veljille, jotka pyrkivät ”pakenemaan – – nuoruudelle ominaisia haluja” ja osoittamaan ”vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa” ja muita hyviä ominaisuuksia (2. Tim. 2:22). Antamalla heille tehtäviä seurakunnassa voidaan koetella, ovatko he soveliaita kantamaan vastuuta, ja näin heidän ”edistymisensä on ilmeinen kaikille” (1. Tim. 3:10; 4:15).

Sopiva vakavuus seurakunnassa ja perheessä

15. Miten voimme 1. Timoteuksen kirjeen 5:1, 2:n mukaisesti osoittaa vakavuutta suhtautumisessa toisiin?

¹⁵ Oikeanlaiseen vakavuuteen sisältyy veljiemme ja sisartemme arvostaminen. Paavali korosti toisten kunnioittamisen merkitystä, kun hän neuvoi Timoteusta. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 5:1, 2.) Tämä on erityisen tärkeää oltaessa tekemisissä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa.  Meidän kannattaa jäljitellä Jobia, joka antoi asianmukaisen arvon naisille, varsinkin aviopuolisolleen. Hän piti huolen siitä, ettei tuijottanut himokkaasti ketään toista naista. (Job 31:1.) Vakava suhtautuminen veljiimme ja sisariimme estää meitä flirttailemasta heidän kanssaan tai tekemästä mitään sellaista, mikä saisi heidät tuntemaan olonsa epämukavaksi seurassamme. Arvon antaminen toisille on erityisen tärkeää silloin, kun seurustellaan avioliittotarkoituksessa. Vakavasti suhtautuva kristitty ei koskaan leikittelisi vastakkaista sukupuolta olevan tunteilla (Sananl. 12:22).

16. Millainen näkemys joillakuilla maailmassa on aviomiehen ja isän roolista, mutta millaiseksi Raamattu kuvailee sen?

¹⁶ Meidän on tärkeää säilyttää vakava näkemys myös Jumalan antamasta osastamme perheessä. Saatanan maailma pilkkaa aviomiehen ja isän roolia. Viihdeteollisuus alentaa mielellään perheenpään ivailun ja halveksinnan kohteeksi. Raamatussa annetaan kuitenkin aviomiehelle suuri vastuu ”vaimonsa päänä” (Ef. 5:23; 1. Kor. 11:3).

17. Miten osallistuminen perheen yhteiseen palvontaan voi osoittaa, että suhtaudumme velvollisuuksiimme vakavasti?

¹⁷ Aviomies saattaa huolehtia perheestään aineellisesti. Mutta ellei hän anna hengellistä ohjausta, hän ilmaisee olevansa vailla ymmärtäväisyyttä ja viisautta (5. Moos. 6:6, 7). Niinpä 1. Timoteuksen kirjeen 3:4:ssä sanotaan, että jos perheenpää tavoittelee lisätehtäviä seurakunnassa, hänen täytyy olla ”mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella”. Perheenpää voi siis kysyä itseltään: varaanko säännöllisesti aikaa yhteiseen palvontaan perheeni kanssa? Jotkut kristityt vaimot joutuvat melkeinpä anelemaan miestään ottamaan hengellisen johdon. Jokaisen aviomiehen tulisi pohtia vakavasti, miten hän suhtautuu tähän velvollisuuteen. Kristityn vaimon tulisi tietenkin tukea perheen yhteistä palvontaa ja olla yhteistoiminnassa aviomiehensä kanssa, jotta tämä järjestely onnistuisi.

18. Miten lapset voivat oppia sopivaa vakavuutta?

¹⁸ Myös lapsia kannustetaan suhtautumaan elämään sopivalla vakavuudella (Saarn. 12:1). Lasten on hyvä oppia tekemään pienestä pitäen ahkerasti työtä ja hoitamaan oman ikänsä ja kykyjensä mukaisia kotiaskareita (Valit. 3:27). Kuningas Daavidista tuli jo nuoruudessaan hyvä paimen. Hän perehtyi myös musiikkiin ja laulujen tekoon, ja sen ansiosta hän pääsi palvelemaan Israelin hallitsijan edessä. (1. Sam. 16:11, 12, 18–21.) Epäilemättä hän osasi lapsena leikkiäkin. Mutta hän opetteli lisäksi arvokkaita taitoja, joita hän käytti myöhemmin Jehovan ylistykseksi. Hänen paimenena saamansa kokemus auttoi häntä johtamaan Israelin kansaa kärsivällisesti. Miten monia sellaisia  hyödyllisiä taitoja te nuoret opettelette, jotka auttavat teitä palvelemaan Luojaanne ja valmistautumaan tuleviin vastuisiin?

Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen

19, 20. Miten sinä olet päättänyt suhtautua itseesi ja palvontaasi?

¹⁹ Me kaikki voimme pyrkiä suhtautumaan itseemme tasapainoisesti, ei liian vakavasti. Emme haluaisi tulla ”liian vanhurskaiksi” (Saarn. 7:16). Pienellä leikinlaskulla voi keventää jännittynyttä tunnelmaa, ollaanpa sitten kotona, työssä tai kristittyjen veljien ja sisarten seurassa. Perheenjäsenet haluavat varoa liiallista kriittisyyttä, jotteivät he järkyttäisi kodin rauhaa ja turvallisuudentunnetta. Seurakunnassa voimme opetella nauramaan yhdessä, iloitsemaan toistemme seurasta ja pitämään keskustelumme ja opetustapamme rakentavana ja myönteisenä (2. Kor. 13:10; Ef. 4:29).

²⁰ Nykyinen maailma ei suhtaudu Jehovaan eikä hänen lakeihinsa vakavasti. Jehovan kansa sitä vastoin pitää hyvin tärkeänä osoittaa tottelevaisuutta ja uskollisuutta Jumalaansa kohtaan. Miten miellyttävää onkaan kuulua sellaisten ihmisten suureen yhteisöön, jotka palvovat Jehovaa ”kaikella vakavuudella”! Päättäkäämme suhtautua aina sopivan vakavasti elämäämme ja palvontaamme.

Mitä vastaisit?

• Miksi meidän tulisi torjua maailman pinnallinen elämänkatsomus?

• Miten voimme suhtautua palvelukseemme iloisesti mutta samalla vakavasti?

• Miten näkemyksemme vastuun kantamisesta osoittaa, asennoidummeko Jehovan palvontaan vakavasti?

• Selitä, miksi arvon antaminen veljillemme ja perheenjäsenille on vakava asia.

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 12]

Aviomiehen täytyy huolehtia perheestään sekä aineellisesti että hengellisesti.