”Hengen hedelmä” kirkastaa Jumalaa
”Hengen hedelmä” kirkastaa Jumalaa
”Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää.” (JOH. 15:8)
1, 2. a) Mitä tilaisuuksia meillä on toisten rohkaisemiseen? b) Mikä Jehovan antama lahja vahvistaa kykyjämme hänen palveluksessaan?
AJATELLAANPA kahta tilannetta: Kristitty nainen panee merkille, että eräs nuorempi sisar on poissaolevan näköinen. Hän sopii kenttäpalvelukseen menemisestä tämän kanssa. Heidän keskustellessaan ovien välillä nuori sisar alkaa kertoa, mikä häntä vaivaa. Myöhemmin samana päivänä tämä nuori nainen kiittää Jehovaa kypsän sisaren juuri sopivaan aikaan ilmaisemasta rakkaudellisesta kiinnostuksesta. Toisaalla taas pariskunta, joka on hiljattain ollut ulkomailla saarnaamassa, kertoo innostuneesti kokemuksiaan. Muuan nuori veli kuuntelee heitä puhumatta mitään. Valmistautuessaan joitakin vuosia myöhemmin lähtemään omalle ulkomaiselle määräalueelleen sama veli ajattelee tuota avioparia ja keskustelua, joka sytytti hänessä halun lähetystyöhön.
2 Nämä tilanteet tuovat ehkä mieleesi jonkun, jonka ansiosta elämäsi on muuttunut tai jonka elämään sinulla itselläsi on ollut vaikutusta. Yksittäinen keskustelu tietysti vain harvoin muuttaa ihmisen elämän, mutta meillä on päivittäin tilaisuuksia rohkaista ja vahvistaa toisia. Eikö olisikin suurenmoista, jos käytössäsi olisi jotain sellaista, mikä vahvistaisi kykyjäsi ja hyviä ominaisuuksiasi, jotta voisit olla enemmän hyödyksi veljillesi ja Jumalalle? Saamme Jehovalta juuri tällaisen lahjan: hän antaa meille pyhää henkeään (Luuk. 11:13). Kun Jumalan henki vaikuttaa elämässämme, se tuottaa meissä vetoavia ominaisuuksia, jotka parantavat Jumalalle suorittamamme palveluksen kaikkia piirteitä. Mikä ihastuttava lahja! (Lue Galatalaiskirjeen 5:22, 23.)
3. a) Miten se, että kehitämme ”hengen hedelmää”, kirkastaa Jumalaa? b) Mihin kysymyksiin tässä kirjoituksessa vastataan?
3 Pyhän hengen tuottamat ominaisuudet heijastavat tuon hengen Lähteen, Jehova Jumalan, persoonallisuutta (Kol. 3:9, 10). Jeesus ilmaisi tärkeimmän syyn, jonka vuoksi kristittyjen tulee pyrkiä jäljittelemään Jumalaa. Hän sanoi apostoleilleen: ”Siinä Isäni kirkastetaan, että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää.” * (Joh. 15:8.) Kun kehitämme ”hengen hedelmää”, tulokset ovat selvästi nähtävissä siinä, miten puhumme ja toimimme. Tämä vuorostaan tuo ylistystä Jumalallemme. (Matt. 5:16.) Millä tavoin hengen hedelmä eroaa ominaisuuksista, jotka ovat vallalla Saatanan maailmassa? Miten voimme kehittää hengen hedelmää? Miksi se saattaa olla meille haastavaa? Saamme vastaukset näihin kysymyksiin, kun tarkastelemme kolmea ensimmäistä hengen hedelmän piirrettä: rakkautta, iloa ja rauhaa.
Yleviin periaatteisiin perustuva rakkaus
4. Millaista rakkautta Jeesus opetti seuraajiaan osoittamaan?
4 Pyhän hengen tuottama rakkaus eroaa selvästi siitä rakkauden muodosta, joka on yleistä maailmassa. Minkä vuoksi? Koska se perustuu yleviin periaatteisiin. Jeesus korosti tätä eroa vuorisaarnassa. (Lue Matteuksen 5:43–48.) Hän huomautti, että syntisetkin kohtelevat toisia samalla tavoin kuin nämä kohtelevat heitä. Heidän ”rakkautensa” ei ilmaise aitoa uhrautuvuutta vaan on pikemminkin vastapalvelusten tekemistä. Jos haluamme ”osoittautua taivaissa olevan Isämme pojiksi”, meidän täytyy olla erilaisia. Meidän ei tule kohdella toisia niin kuin he kohtelevat meitä vaan osoittaa suhtautuvamme heihin Jehovan tavoin. Mutta miten meidän on mahdollista rakastaa vihollisiamme, kuten Jeesus käski?
5. Miten voimme osoittaa rakkautta niille, jotka vainoavat meitä?
5 Tarkastellaanpa erästä raamatullista esimerkkiä. Kun Paavali ja Silas saarnasivat Filippissä, heidät pidätettiin, piestiin pahoin ja heitettiin sisempään vankilaan, jossa heidät kiinnitettiin jalkapuuhun. Vanginvartijakin saattoi jossain vaiheessa kohdella heitä huonosti. Kun he maanjäristyksen vuoksi yllättäen vapautuivat, hautoivatko he kostoa tuolle miehelle? Eivät. Vilpitön kiinnostus vanginvartijan hyvinvoinnista – uhrautuva rakkaus – sai heidät toimimaan ripeästi hänen hyväkseen, mikä avasi hänelle ja koko hänen huonekunnalleen mahdollisuuden tulla uskoviksi. (Apt. 16:19–34.) Myös nykyaikana monet veljemme ovat ”siunanneet jatkuvasti niitä, jotka vainoavat” (Room. 12:14).
6. Millä tavoin voimme osoittaa uhrautuvaa rakkautta veljiämme kohtaan? (Ks. tekstiruutu s. 21.)
6 Rakkautemme toisia uskovia kohtaan menee pitemmälle. ”Meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta.” (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:16–18.) Useimmiten voimme kuitenkin osoittaa rakkautta pienemmissä asioissa. Esimerkiksi jos sanomme tai teemme jotain sellaista, mikä loukkaa veljeämme, voimme ilmaista rakkautta ottamalla aloitteen rauhan palauttamiseksi (Matt. 5:23, 24). Entä jos joku loukkaa meitä? Olemmeko ”alttiita antamaan anteeksi”, vai onko meillä taipumus kantaa toisinaan kaunaa? (Ps. 86:5.) Pyhän hengen tuottama harras rakkaus voi auttaa meitä peittämään pienet rikkomukset ja antamaan toisille auliisti anteeksi, ”niin kuin Jehova on antanut – – auliisti anteeksi” meille (Kol. 3:13, 14; 1. Piet. 4:8).
7, 8. a) Miten rakkaus ihmisiin ja rakkaus Jumalaan liittyvät toisiinsa? b) Miten voimme syventää rakkauttamme Jehovaan? (Ks. oheinen kuva.)
7 Miten voimme kehittää uhrautuvaa rakkautta veljiämme kohtaan? Syventämällä rakkauttamme Jumalaan. (Ef. 5:1, 2; 1. Joh. 4:9–11, 20, 21.) Ne hetket, jotka vietämme Jehovan kanssa lukemalla Raamattua, mietiskelemällä ja rukoilemalla, ravitsevat sydäntämme ja kasvattavat meissä rakkautta taivaalliseen Isäämme. Päästäksemme lähelle Jehovaa meidän on kuitenkin ostettava aikaa.
8 Valaistaan asiaa: Kuvittele, että Jumalan sanan lukeminen ja miettiminen sekä rukoileminen olisi mahdollista vain tiettynä aikana päivästä. Etkö varjelisikin tarkoin tuota Jehovan kanssa vietettävää aikaa, jottei mikään häiritsisi sitä? Kukaan ei tietenkään voi estää meitä esittämästä Jumalalle rukouksia, ja useimmat meistä saavat lukea Raamattua aina kun haluavat. Meidän on silti varmistauduttava siitä, etteivät jokapäiväiset toimet tempaa meitä mukaansa ja riistä sitä aikaa, jonka voisimme olla Jumalan kanssa. Ostatko päivittäin mahdollisimman paljon aikaa päästäksesi lähelle Jehovaa?
”Iloitse pyhässä hengessä”
9. Mikä on ominaista pyhän hengen tuottamalle ilolle?
9 Hengen hedelmälle on ominaista muun muassa sen kestävyys. Tätä valaisee ilo, toinen tuon hedelmän piirre, jota nyt tarkastelemme. Ilo on kuin sitkeä kasvi, joka voi kukoistaa epäsuotuisassakin ympäristössä. Monet Jumalan palvelijat eri puolilla maailmaa ovat ”ottaneet sanan vastaan suuressa ahdistuksessa iloiten pyhässä hengessä” (1. Tess. 1:6). Jotkut kokevat vastoinkäymisiä ja kärsivät puutetta. Henkensä välityksellä Jehova kuitenkin auttaa heitä ”kestämään täysin ja olemaan pitkämielisiä iloiten” (Kol. 1:11). Mistä tämä ilo on lähtöisin?
10. Mistä ilomme on lähtöisin?
10 Toisin kuin Saatanan maailman ”epävarmalla rikkaudella” Jehovalta saamillamme hengellisillä aarteilla on pysyvää arvoa (1. Tim. 6:17; Matt. 6:19, 20). Jehova on asettanut eteemme iloisen odotteen loputtomasta elämästä. Meillä on ilo kuulua maailmanlaajuiseen kristilliseen veljesseuraan. Ilomme perustuu ennen muuta suhteeseemme Jumalaan. Meillä on samanlaisia tunteita kuin Daavidilla, joka pakolaisena ollessaankin ylisti Jehovaa laulamalla: ”Koska sinun rakkaudellinen huomaavaisuutesi on parempi kuin elämä, omat huuleni kiittävät sinua. Niin minä siunaan sinua elinaikanani.” (Ps. 63:3, 4.) Silloinkin kun koemme vastoinkäymisiä, sydämestämme kumpuaa iloinen ylistys Jumalalle.
11. Miksi meidän on tärkeää palvella Jehovaa iloiten?
11 Apostoli Paavali kehotti kristittyjä: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (Fil. 4:4.) Miksi kristittyjen on tärkeää palvella Jehovaa iloiten? Jehovan suvereeniutta koskevan kiistakysymyksen vuoksi, jonka Saatana on herättänyt. Hän väittää, ettei kukaan palvele Jumalaa sydämensä halusta. (Job 1:9–11.) Jos palvelisimme Jehovaa velvollisuudentuntoisesti mutta ilottomasti, ylistysuhrimme jäisi vaillinaiseksi. Pyrimme siksi noudattamaan psalmistan kehotusta: ”Palvelkaa Jehovaa iloiten. Tulkaa hänen eteensä ilohuudoin.” (Ps. 100:2.) Palvelus, joka lähtee iloisesta ja alttiista sydämestä, kirkastaa Jumalaa.
12, 13. Miten voimme taistella kielteisiä tunteita vastaan?
12 On silti totta, että uskolliset Jehovan palvelijatkin toisinaan lannistuvat ja joutuvat kamppailemaan säilyttääkseen myönteisen asenteen (Fil. 2:25–30). Mikä voi auttaa meitä tällaisina aikoina? Efesolaiskirjeen 5:18, 19:ssä sanotaan: ”Täyttykää alati hengellä ja puhukaa toisillenne psalmein ja Jumalan ylistyksin sekä hengellisin lauluin ja laulakaa ja soittakaa sydämessänne Jehovalle.” Miten voimme noudattaa tätä neuvoa?
13 Kun kielteiset tunteet vaivaavat meitä, voimme rukoilla hartaasti Jehovaa ja pyrkiä miettimään sitä, mikä on ylistettävää. (Lue Filippiläiskirjeen 4:6–9.) Jotkut ovat huomanneet, että valtakunnanlaulujen hyräileminen niitä sisältävien äänitteiden soidessa nostaa mielialaa ja auttaa suuntaamaan ajatukset myönteisiin asioihin. Eräs veli, joka kohtaamansa koettelemuksen vuoksi tunsi usein itsensä turhautuneeksi ja lannistuneeksi, muistelee: ”Esitin säännöllisesti sydämestä lähteviä rukouksia ja opettelin ulkoa muutamia valtakunnanlauluja. Kun lauloin näitä kauniita ylistyslauluja Jehovalle joko ääneen tai hiljaa mielessäni, sain rauhan sydämeeni. Samoihin aikoihin julkaistiin kirja Lähesty Jehovaa. Seuraavana vuonna luin sen läpi kahdesti. Se oli sydämelleni kuin rauhoittavaa palsamia. Tiedän Jehovan siunanneen ponnisteluni.”
”Rauhan yhdistävä side”
14. Miten pyhän hengen tuottama rauha ilmenee?
14 Kansainvälisissä konventeissamme taustaltaan hyvin erilaiset osanottajat saavat nauttia kristillisen toveruuden lämmöstä. Tällaisessa ympäristössä korostuu eräs puoli Jumalan nykyisen kansan keskuudessa vallitsevasta rauhasta – maailmanlaajuinen ykseytemme. Tarkkailijat ovat usein hämmästyneitä nähdessään, miten ihmiset, joiden he odottaisivat vihaavan toisiaan, ”pyrkivät hartaasti säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä” (Ef. 4:3). Tämä ykseys on tosiaan merkittävää, kun otetaan huomioon, millaisia esteitä monien on täytynyt voittaa.
15, 16. a) Millainen tausta Pietarilla oli, ja miksi se oli hänelle haaste? b) Miten Jehova auttoi Pietaria korjaamaan asennettaan?
15 Taustaltaan erilaisten ihmisten yhdistäminen on haaste. Meidän on helpompi ymmärtää, mitä tällaisen ykseyden saavuttamiseksi on voitettava, kun tarkastelemme ensimmäisellä vuosisadalla eläneen apostoli Pietarin esimerkkiä. Hänen asenteensa ympärileikkaamattomia pakanoita kohtaan kuvastuu hänen sanoistaan: ”Te tiedätte hyvin, kuinka lainvastaista juutalaisen on liittyä toista heimokuntaa olevan miehen seuraan tai lähestyä häntä, ja kuitenkin Jumala on näyttänyt minulle, ettei minun tule kutsua ketään ihmistä saastaiseksi tai epäpuhtaaksi.” (Apt. 10:24–29; 11:1–3.) Pietari oli ilmeisesti pienestä pitäen uskonut tuon ajan yleisen mielipiteen mukaisesti, että Laki velvoitti hänet rakastamaan vain toisia juutalaisia. Hänestä on ehkä ollut täysin normaalia pitää pakanoita vihollisina, joita tuli vihata. *
16 Kuvittele vain, miten kiusallista Pietarista on ollut astua Corneliuksen taloon. Voitaisiinko mies, jolla oli aiemmin ollut kielteinen näkemys pakanoista, joskus ”sopusointuisesti liittää yhteen” näiden kanssa ”rauhan yhdistävässä siteessä”? (Ef. 4:3, 16.) Kyllä, sillä vain muutamaa päivää aiemmin Jumalan henki oli avannut Pietarin sydämen, niin että tämä saattoi alkaa korjata asennettaan ja voittaa ennakkoluulojaan. Jehova osoitti Pietarille näyn välityksellä, että hänen näkemystään ihmisistä ei ratkaise rotu eikä kansallisuus. (Apt. 10:10–15.) Pietari sanoikin Corneliukselle: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apt. 10:34, 35.) Pietari muuttui ja pääsi todelliseen ykseyteen ”koko veljesseuran” kanssa (1. Piet. 2:17).
17. Miksi Jumalan kansan keskuudessa vallitseva ykseys on merkittävää?
17 Pietarin kokemus auttaa meitä arvostamaan merkittävää muutosta, joka näkyy Jumalan kansan keskuudessa nykyään. (Lue Jesajan 2:3, 4.) Miljoonat ihmiset ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” ovat korjanneet ajatteluaan mukautuakseen ”Jumalan hyvään ja otolliseen ja täydelliseen tahtoon” (Ilm. 7:9; Room. 12:2). Moniin heistä vaikuttivat ennen syvästi Saatanan maailman viha ja eripura. Mutta Jumalan sanan tutkimisen ja pyhän hengen avun ansiosta he ovat oppineet ”pyrkimään siihen, mikä edistää rauhaa” (Room. 14:19). Tästä tuloksena oleva ykseys tuottaa ylistystä Jumalalle.
18, 19. a) Miten kukin meistä voi edistää seurakunnan rauhaa ja ykseyttä? b) Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?
18 Miten kukin meistä voi edistää Jumalan kansan rauhaa ja ykseyttä? Moniin seurakuntiin kuuluu maahanmuuttajia. Joillakuilla heistä voi olla erilaisia tapoja kuin meillä, tai ehkä he eivät puhu kieltämme hyvin. Yritämmekö oppia tuntemaan heidät? Jumalan sana suosittelee sitä. Paavali kirjoitti Rooman seurakunnalle, johon kuului sekä juutalais- että pakanauskovia: ”Ottakaa – – toinen toisenne tervetulleina vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan, Jumalan kunnia silmämääränä.” (Room. 15:7.) Onko seurakunnassanne joku, johon voisit tutustua paremmin?
19 Mitä muuta voimme tehdä sen hyväksi, että pyhä henki vaikuttaisi elämässämme? Seuraavassa kirjoituksessa vastataan tähän kysymykseen ja tarkastellaan jäljellä olevia hengen hedelmän piirteitä.
[Alaviitteet]
^ kpl 3 Jeesuksen mainitsemaan hedelmään sisältyy sekä ”hengen hedelmä” että ”huulten hedelmä”, jota kristityt uhraavat Jumalalle osallistumalla Valtakunnan saarnaamistyöhön (Hepr. 13:15).
^ kpl 15 3. Mooseksen kirjan 19:18:ssa sanotaan: ”Et saa kostaa etkä kantaa kaunaa kansasi pojille, ja sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Juutalaisten uskonnolliset johtajat ajattelivat sanojen ”kansasi pojat” ja ”lähimmäisesi” tarkoittavan vain juutalaisia. Laki käski israelilaisten pysyä erossa muista kansoista. Se ei kuitenkaan tukenut sitä ensimmäisen vuosisadan uskonnollisten johtajien suosimaa näkemystä, että kaikki ei-juutalaiset olivat vihollisia ja että heitä jokaista piti vihata.
Mitä vastaisit?
• Miten voimme osoittaa uhrautuvaa rakkautta veljiämme kohtaan?
• Miksi meidän on tärkeää palvella Jumalaa iloiten?
• Miten voimme edistää seurakunnan rauhaa ja ykseyttä?
[Tutkistelukysymykset]
[Tekstiruutu s. 21]
”Nämä ovat tosi kristittyjä”
Kirjassa, joka kertoo Jehovan todistajien kohtelusta natsi-Saksassa, eräs juutalaisvanki kuvailee, miten hän tapasi todistajia ensi kertaa saavuttuaan nuorena miehenä Neuengammen keskitysleiriin:
”Heti kun me Dachausta tulleet juutalaiset astuimme parakkiin, toiset juutalaiset alkoivat kätkeä kaikkea, mitä heillä oli, jottei heidän olisi tarvinnut jakaa sitä meidän kanssamme. – – [Keskitysleirin] ulkopuolella olimme tukeneet toisiamme. Mutta täällä, missä oli kysymys elämästä ja kuolemasta, jokainen oli kiinnostunut etupäässä omasta selviytymisestään muista välittämättä. Raamatuntutkijat olivat kuitenkin aivan toista maata. Heidät oli tuolloin pantu kovaan työhön, korjaamaan vesiputkia. Oli kylmä sää, ja he seisoivat kaiken päivää hyisessä vedessä. Kukaan ei käsittänyt, miten he pystyivät kestämään sen. He sanoivat, että Jehova antaa heille voimaa. He tarvitsivat kipeästi leipänsä, aivan kuten mekin, koska olivat nälkäisiä. Mutta mitä he tekivät? He kokosivat kaikki leipäpalansa, ottivat niistä puolet itselleen ja antoivat puolet uskonveljilleen, jotka olivat juuri tulleet Dachausta. He toivottivat veljensä tervetulleiksi ja suutelivat heitä. Ennen syömistä pidettiin rukous. Jälkeenpäin kaikki olivat tyytyväisiä ja onnellisia. He sanoivat, etteivät olleet enää nälkäisiä. Silloin minulle valkeni, että nämä ovat tosi kristittyjä.” (Zwischen Widerstand und Martyrium: Die Zeugen Jehovas im ”Dritten Reich”.)
[Kuvat s. 19]
Ostatko päivittäin aikaa päästäksesi lähelle Jehovaa?