Sitä ei voi säästää, joten käytä sitä viisaasti
Sitä ei voi säästää, joten käytä sitä viisaasti
”AIKA on rahaa”, sanotaan. Todellisuudessa aika on hyvin erilaista kuin raha. Sitä ei voi laittaa talteen tulevaa käyttöä varten niin kuin rahaa, ruokaa, polttoainetta tai muuta aineellista. Aikaa on hyödytöntä yrittää säästää jättämällä se käyttämättä. Mitä tapahtuu, jos nukut kahdeksan tuntia ja yrität säästää loppupäivän niin, ettet tee mitään? Päivän päätyttyä käyttämättömät tunnit ovat haaskaantuneet pysyvästi.
Aikaa voisi verrata suureen, vuolaaseen jokeen. Se virtaa jatkuvasti eteenpäin. Sitä ei voi pysäyttää eikä jokaista ohi virtaavaa pisaraa voi käyttää. Satoja vuosia sitten ihmiset alkoivat rakentaa jokien varsille vesirattaita. Niiden avulla he valjastivat virtaavan veden tuottamaan voimaa heidän myllyilleen, sahoilleen, pumpuilleen ja konevasaroilleen. Mekin voimme samalla tavoin valjastaa ajan – emme pannaksemme sitä talteen, vaan käyttääksemme sitä hyvään tarkoitukseen. On kuitenkin olemassa kaksi suurta aikavarasta, joita vastaan meidän täytyy kamppailla, nimittäin vitkastelu ja epäolennaiset, huomiota hajottavat tekijät. Tarkastellaanpa ensin vitkastelua.
Älä vitkastele
Tuttu sanonta kuuluu: ”Älä siirrä huomiseen sitä, minkä voit tehdä tänään.” Jotkut tosin muotoilevat sen mielellään hieman toisin: ”Älä tee tänään mitään, minkä voit jättää tekemättä huomennakin.” Kun heillä on edessään jokin vaativa tehtävä, he löytävät helpon ratkaisun vitkastelusta. ”Vitkastella” merkitsee Nykysuomen sanakirjan mukaan ”toimia hitaasti, aikaa hukaten t[ai] tahallaan viivytellen”. Asioiden lykkäämisestä on tullut vitkastelijalle tapa. Kun paine kasvaa, hän saa helpotusta työntämällä tehtävän taka-alalle, ja sitten hän nauttii saamastaan ”vapaa-ajasta” – kunnes paine kasvaa uudelleen.
Joskus fyysinen tai henkinen tilamme voi vaatia meitä siirtämään jotkin tai jopa kaikki tehtävämme tuonnemmaksi. Sitä paitsi jokainen tarvitsee silloin tällöin taukoa arkirutiineihin. Edes Jumalan Poika ei ollut poikkeus. Jeesus oli erittäin toimelias palveluksessaan, mutta hän järjesti myös vapaa-aikaa sekä itselleen että opetuslapsilleen (Markus 6:31, 32). Tällainen lepo on hyödyllistä. Vitkastelu on kuitenkin eri asia; se on tavallisesti vahingollista. Mietihän seuraavaa esimerkkiä.
Teini-ikäisellä oppilaalla on kolme viikkoa aikaa valmistautua matematiikan kokeeseen. Hänen täytyy kerrata monta kirjaa ja paljon
muistiinpanoja. Hän tuntee paineen kasvavan. Vitkastelu tuntuu houkuttelevalta, ja hän lankeaa ansaan. Laskutehtäviin tutustumisen sijasta hän katselee televisiota. Päivä toisensa jälkeen hän vain lykkää valmistautumista. Sitten koetta edeltävänä iltana hän tarttuu vihdoin toimeen. Hän istuu kirjoituspöydän ääreen ja alkaa käydä läpi muistiinpanojaan ja kirjojaan.Tunnit kuluvat. Kun muut perheenjäsenet nukkuvat, hän pakottautuu pänttäämään yhtälöitä, kosineja ja neliöjuuria. Seuraavana päivänä koulussa hän tuskailee kysymysten kanssa, joita hänen väsynyt mielensä ei pysty ratkaisemaan. Hän saa huonon arvosanan ja reputtaa kurssin. Jos hän haluaa läpäistä sen, hänen täytyy käydä koko aineisto läpi uudelleen ja osallistua uusintakokeeseen.
Vitkastelu kävi tälle oppilaalle kalliiksi. On kuitenkin eräs Raamatun periaate, joka voi auttaa meitä välttämään tällaisia tilanteita. ”Pitäkää siis tarkoin silmällä, ettette vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat ostaen sopivan ajan itsellenne”, kirjoitti apostoli Paavali (Efesolaisille 5:15, 16). Paavali kehotti kristittyjä käyttämään aikaansa viisaasti, jotta he voisivat huolehtia hengellisistä tehtävistään, mutta samasta periaatteesta voi olla apua muillakin tärkeillä elämänalueilla. Yleensä voimme päättää, milloin tartumme johonkin tehtävään, ja kun aloitamme silloin kun aika on ”sopiva” eli edullisin, tulokset ovat paremmat ja saamme tehtävän hoidettua nopeammin. Tämä on tunnusomaista ”viisaille”, kuten Paavali osoittaa.
Mikä olisi ollut ”sopiva aika” edellä mainitulle oppilaalle valmistautua matematiikan kokeeseen? Kenties hän olisi voinut käydä aineistoa läpi joka ilta noin 15 minuutin ajan. Silloin hänen ei olisi tarvinnut kahlata kaikkea läpi edellisenä yönä, jolloin hänen olisi ollut parempi nukkua. Koepäivänä hän olisi ollut levännyt ja hyvin valmistautunut, ja hän olisi voinut saada hyvän arvosanan.
Kun siis saat jonkin tehtävän, mieti, mikä on ”sopiva aika” sen hoitamiseen, ja tartu toimeen. Silloin et lankea vitkastelun ansaan etkä joudu kärsimään sen seurauksista. Saat myös tyydytystä hyvin tehdystä työstä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tehtävän hoitaminen vaikuttaa muihin ihmisiin, kuten kristillisessä seurakunnassa.
Karsi epäolennaista
Kuten edellä mainittiin, toinen asia, joka liittyy arvokkaan aikamme viisaaseen käyttöön, on huomiota hajottavien tekijöiden välttäminen. Tavaroiden käyttäminen, järjestäminen, puhdistaminen, varastoiminen ja etsiminen vie aikaa. Mitä enemmän tavaroita on, sitä enemmän aikaa kuluu. Täpötäydessä huoneessa tai asunnossa työskenteleminen on hitaampaa ja turhauttavampaa kuin paikassa, jossa on avointa tilaa ja jossa tasot eivät ole tavarapaljouden peitossa. Lisäksi tarvittavan esineen etsimiseen kuluva aika vain kasvaa sitä mukaa kuin tavaraa kertyy lisää.
Taloudenhoidon asiantuntijoiden mukaan usein lähes puolet siivousajasta kuluu ”rojun liikutteluun, väistelyyn ja siirtelyyn pois tieltä”. Sama pätee todennäköisesti muillakin
elämänalueilla. Jos siis haluat käyttää aikasi paremmin, tarkastele ympäristöäsi. Viekö turha tavara paljon tilaa, rajoittaako se liikkumista ja, mikä pahinta, nieleekö se aikaa? Jos näin on, niin karsi epäolennaista.Tavarapaljouden karsiminen ei välttämättä ole helppoa. Rakkaista, vaikkakin tarpeettomista, tavaroista luopuminen voi tuntua tuskalliselta – melkein kuin menettäisi hyvän ystävän. Miten voisit päättää, pitäisikö jokin esine tai vaate säilyttää vai pitäisikö siitä hankkiutua eroon? Jotkut tekevät niin, että jos he eivät ole käyttäneet jotakin tavaraa vuoteen, he luopuvat siitä. Entä jos et kuitenkaan raaski heittää jotakin pois vuoden jälkeen? Pane se säilöön vielä puoleksi vuodeksi. Kun katsot sitä uudelleen ja tajuat, ettet ole käyttänyt sitä puoleentoista vuoteen, siitä luopuminen voi olla helpompaa. Joka tapauksessa tavoitteena on vähentää kotona tai työpaikalla olevaa tarpeetonta tavaraa – jotta voisit käyttää aikasi paremmin.
Epäolennaista voi tietysti olla muukin kuin tavara. Jeesus puhui ”tämän asiainjärjestelmän huolesta ja rikkauden petollisesta voimasta”, jotka voivat ”tukahduttaa” Jumalan sanan ja tehdä ihmisestä ”hedelmättömän” hyvään uutiseen nähden (Matteus 13:22). Ihmisen elämän voivat täyttää niin monenlaiset toimet ja hankkeet, että hänen on vaikea löytää aikaa elintärkeiden hengellisten tottumusten ja tasapainon ylläpitämiseen. Tämä voi johtaa siihen, että hän kärsii hengellisesti ja menettää lopulta mahdollisuuden päästä Jumalan lupaamaan uuteen maailmaan, missä meillä on ikuisuus aikaa tehdä kaikkea, mikä tuo meille todellista tyydytystä ja iloa (Jesaja 65:17–24; 2. Pietarin kirje 3:13).
Huomaatko olevasi jatkuvasti sellaisessa tilanteessa, että yrität saada aikasi riittämään kaikkiin niihin asioihin, jotka sinun pitäisi mielestäsi tehdä – liittyivätpä ne työhön, kotiin, autoon, harrastuksiin, matkoihin, liikuntaan, vierailuihin tai muuhun? Silloin sinun olisi kenties aika miettiä, miten voit hengellisessä mielessä karsia epäolennaista.
Aika tosiaan soljuu eteenpäin vääjäämättä kuin tasainen virta. Sitä ei voi kääntää kulkemaan vastakkaiseen suuntaan eikä sitä voi säästää. Kun se on mennyt, se on mennyt iäksi. Noudattamalla muutamia yksinkertaisia Raamatun periaatteita ja ryhtymällä joihinkin käytännön toimiin voimme kuitenkin valjastaa ajan käyttöömme, jotta voisimme huolehtia ”tärkeämmistä asioista”. Tämä koituu omaksi ikuiseksi hyödyksemme sekä ”Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi”. (Filippiläisille 1:10, 11.)
[Kuva s. 8, 9]
Aika voidaan valjastaa käytettäväksi hyvään tarkoitukseen niin kuin vuolas virta
[Kuva s. 9]
Milloin olisi ”sopiva aika” valmistautua kokeeseen?
[Kuva s. 10]
Työskentely tavarapaljouden keskellä on hidasta ja turhauttavaa