Lunnaat korostavat Jumalan vanhurskauden suuruutta

AADAMIN ja Eevan kapinan jälkeen Jehova ilmoitti, että hänen tarkoituksenaan oli herättää Siemen, jonka kantapää murskattaisiin (1. Mooseksen kirja 3:15). Tämä toteutui, kun Jumalan viholliset aiheuttivat Jeesuksen Kristuksen kuoleman kidutuspaalussa (Galatalaisille 3:13, 16). Jeesus oli synnitön, sillä hän oli siinnyt neitsyen kohdussa pyhän hengen vaikutuksesta. Sen vuoksi hänen vuodatettua vertaan voitaisiin käyttää lunastushintana, jolla ihmiset vapautettaisiin Aadamilta peritystä synnistä ja kuolemasta (Roomalaisille 5:12, 19).

Mikään ei voi estää Kaikkivaltiasta Jumalaa Jehovaa täyttämästä tarkoituksiaan. Niinpä sen jälkeen kun ihminen oli langennut syntiin, lunastushinta oli Jehovan näkökannalta katsottuna ikään kuin jo maksettu, ja hän saattoi olla tekemisissä niiden kanssa, jotka uskoivat hänen lupaustensa täyttymiseen. Tämän ansiosta sellaiset Aadamin syntiset jälkeläiset kuin Hanok, Nooa ja Abraham saattoivat Jumalan pyhyyttä tahraamatta vaeltaa Jumalan kanssa ja jopa solmia ystävyyssuhteen hänen kanssaan (1. Mooseksen kirja 5:24; 6:9; Jaakobin kirje 2:23).

Jotkut niistä, jotka uskoivat Jehovaan, tekivät vakavia syntejä. Yksi esimerkki on kuningas Daavid. Saatamme ihmetellä, miksi Jehova jatkoi kuningas Daavidin siunaamista, vaikka tämä oli tehnyt aviorikoksen Batseban kanssa ja aiheuttanut sitten Batseban aviomiehen Uurian kuoleman. Tärkeää oli Daavidin aito katumus ja usko. (2. Samuelin kirja 11:1–17; 12:1–14.) Jeesuksen Kristuksen tulevan uhrin perusteella Jumala saattoi antaa anteeksi katuvan Daavidin synnit ja silti säilyttää oikeudenmukaisuutensa ja vanhurskautensa (Psalmit 32:1, 2). Todisteeksi tästä Raamattu selittää, mikä on suurenmoisin asia, minkä lunnaat saavat aikaan: ne osoittavat ”Jumalan oman vanhurskauden – –, sillä hän antoi anteeksi ne synnit, jotka tapahtuivat menneisyydessä” ja ”nykyisenä aikana” (Roomalaisille 3:25, 26).

Jeesuksen veren arvon vuoksi ihmiskunta saa tosiaan nauttia suurenmoisista siunauksista. Syntiä tehneet katuvat ihmiset voivat lunnaiden perusteella nauttia läheisestä suhteesta Jumalaan. Lunnaat myös avaavat kuolleille mahdollisuuden saada ylösnousemus Jumalan uuteen maailmaan. Ylösnousemuksen  saavat ne Jumalan uskolliset palvelijat, jotka kuolivat ennen kuin Jeesus maksoi lunnaat, ja jopa monet sellaiset, jotka eivät palvoneet Jumalaa vaan kuolivat tietämättöminä lunnaista. Raamattu sanoo: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Tuolloin Jehova antaa lunnaiden perusteella kaikille tottelevaisille ihmisille ikuisen elämän (Johannes 3:36). Jeesus itse sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Kaikki nämä siunaukset vuodatetaan ihmiskunnalle sen vuoksi, että Jumala on järjestänyt lunastusuhrin.

Merkittävintä lunnaissa eivät kuitenkaan ole ne siunaukset, joita me saamme. Paljon tärkeämpää on se, miten Kristuksen lunnaat vaikuttavat Jehovan nimeen. Ne todistavat, että Jehova on täydellisen oikeudenmukainen Jumala, joka voi olla tekemisissä syntisten ihmisten kanssa ja silti pysyä puhtaana ja pyhänä. Jollei Jumalan tarkoituksena olisi ollut järjestää lunnaita, ei yksikään Aadamin jälkeläinen, ei edes Hanok, Nooa tai Abraham, olisi voinut vaeltaa Jehovan kanssa ja olla hänen ystävänsä. Psalmista tajusi tämän ja kirjoitti: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla sekä Jehovalle, joka lähetti rakkaan Poikansa maan päälle, että Jeesukselle, joka antoi halukkaasti elämänsä lunnaiksi meidän puolestamme! (Markus 10:45.)