”Oikeamielisten teltta kukoistaa”

KUN Har-Magedonin myrsky puhkeaa ja tekee lopun Saatanan pahasta asiainjärjestelmästä, ”jumalattomien talo tuhoutuu”. Miten käy ”oikeamielisten teltan”? Se ”kukoistaa” Jumalan uudessa maailmassa. (Sananlaskut 14:11.)

Siihen asti kunnes ”jumalattomat – – karsitaan pois maasta ja petolliset siitä repäistään pois”, moitteettomien täytyy kuitenkin elää rinnakkain heidän kanssaan (Sananlaskut 2:21, 22). Voivatko oikeamieliset kukoistaa tällaisissa olosuhteissa? Raamatun Sananlaskujen kirjan 14. luvun jakeet 1–11 osoittavat, että jos annamme viisauden ohjata sanojamme ja tekojamme, voimme nauttia hyvinvoinnista ja vakaudesta jossain määrin jo nyt.

Kun huonekuntaa rakennetaan viisaudella

Muinaisen Israelin kuningas Salomo toteaa vaimon vaikutuksesta perheen hyvinvointiin: ”Todella viisas nainen on rakentanut taloaan, mutta tyhmä repii sen maahan omin käsin.” (Sananlaskut 14:1.) Miten nainen, jolla on viisautta, rakentaa huonekuntaansa? Viisas nainen kunnioittaa Jumalan johtoasemajärjestelyä (1. Korinttilaisille 11:3). Häneen ei vaikuta riippumattomuuden henki, jonka kyllästämä Saatanan maailma on (Efesolaisille 2:2). Hän on alamainen miehelleen ja puhuu tästä hyvää, millä tavoin hän lisää toisten kunnioitusta miestään kohtaan. Viisas nainen osallistuu aktiivisesti lastensa valmentamiseen hengellisissä ja käytännön asioissa. Hän työskentelee ahkerasti perheensä hyväksi ja tekee näin kodista miellyttävän ja mukavan paikan. Hän hoitaa taloutta harkitsevasti ja säästäväisesti. Todella viisas nainen edistää huonekuntansa hyvinvointia ja vakautta.

Tyhmä nainen ei kunnioita Jumalan johtoasemajärjestelyä. Hän ei epäröi puhua pahaa miehestään. Koska hän ei ole säästäväinen, hän tuhlaa kovalla työllä ansaittuja perheen varoja. Hän tuhlaa myös aikaa. Tästä syystä koti on huonosti hoidettu ja lapset kärsivät fyysisesti ja hengellisesti. Tyhmä tosiaankin repii huonekuntansa maahan.

Mikä sitten ratkaisee, onko ihminen viisas vai tyhmä? Sananlaskujen 14:2 sanoo: ”Rehtiydessään vaeltava pelkää Jehovaa, mutta teissään kiero halveksii Häntä.” Oikeamielinen pelkää tosi Jumalaa, ja ”Jehovan pelko on viisauden alku” (Psalmit 111:10). Todella viisas ihminen tietää, että hänen velvollisuutensa on ”[pelätä] tosi Jumalaa ja – – [pitää] hänen käskynsä” (Saarnaaja 12:13).  Tyhmä taas toimii tavalla, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan vanhurskaiden normien kanssa. Hänen menettelytapansa ovat kieroja. Tällainen ihminen halveksii Jumalaa sanoen sydämessään: ”Ei ole Jehovaa.” (Psalmit 14:1.)

Kun viisaus ohjaa huulia

Mitä voidaan sanoa sellaisen ihmisen puheesta, joka pelkää Jehovaa, ja toisaalta sellaisen puheesta, joka halveksii Häntä? ”Pöyhkeyden vitsa on tyhmän suussa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa”, sanoo kuningas Salomo (Sananlaskut 14:3). Koska tyhmällä ihmisellä ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, hän ei pyri rauhaan eikä ole järkevä. Hänen askeleitaan ohjaava viisaus on maallista, eläimellistä, demonista. Hänen sanansa ovat riitaisia ja ylimielisiä. Hänen suunsa pöyhkeys aiheuttaa paljon vaikeuksia niin hänelle itselleen kuin muillekin. (Jaakobin kirje 3:13–18.)

Viisaan ihmisen huulet vartioivat eli suojelevat häntä, mikä lisää hänen hyvinvointiaan. Miten? Raamatussa sanotaan: ”Joku puhuu ajattelemattomasti kuin miekan pistoin, mutta viisaiden kieli on lääkitystä.” (Sananlaskut 12:18.) Viisaan ihmisen sanat eivät ole ajattelemattomia eivätkä haavoittavia. Hänen sydämensä miettii, miten vastata (Sananlaskut 15:28). Hänen harkittu puheensa on lääkitsevää: se rohkaisee masentuneita ja virkistää sorrettuja. Hänen huulensa eivät ärsytä toisia vaan edistävät rauhaa ja tyyneyttä.

Kun viisaus ohjaa ratkaisuja

Salomo esittää seuraavaksi arvoituksellisen sananlaskun, joka näyttää liittyvän jonkin hankkeen etujen ja haittojen punnitsemiseen. Hän sanoo: ”Missä ei karjaa ole, on seimi puhdas, mutta sato on runsas sonnin voimasta.” (Sananlaskut 14:4.)

Eräässä hakuteoksessa sanotaan tämän sananlaskun merkityksestä: ”Tyhjä seimi viittaa siihen, ettei ruokittavana ole nautakarjaa, minkä ansiosta ihmisellä ei ole vaivaa siivoamisesta eikä eläinten hoitamisesta ja kulut ovat pienemmät. Tämä ’hyöty’ kuitenkin kumotaan jakeessa 4b: siinä annetaan ymmärtää, että ellei härkiä käytetä, sato ei ole suuri.” Maanviljelijän täytyy valita viisaasti.

Eikö tämän sananlaskun periaate soveltuisi silloinkin, jos harkitsemme työpaikan vaihtamista, tietynlaisen asunnon hankkimista, auton ostamista, lemmikkieläimen ottamista ja niin edelleen? Viisas ihminen punnitsee etuja ja haittoja ja arvioi, onko hankkeeseen ryhtyminen todella vaivan ja rahan arvoista.

Kun todistaja on viisas

Salomo jatkaa: ”Uskollinen todistaja on se, joka ei valehtele, mutta väärä todistaja laskettelee pelkkiä valheita.” (Sananlaskut 14:5.) Väärän todistajan valheet voivat totisesti tehdä paljon hallaa. Jisreeliläinen Nabot kivitettiin kuoliaaksi, koska kaksi kelvotonta miestä todisti väärin häntä vastaan (1. Kuninkaiden kirja 21:7–13). Väärät todistajat  todistivat myös Jeesusta vastaan, mikä johti hänen kuolemaansa (Matteus 26:59–61). Samoin kävi Stefanokselle, ensimmäiselle Jeesuksen opetuslapselle, joka tapettiin uskonsa vuoksi (Apostolien teot 6:10, 11).

Epärehellinen ihminen onnistuu ehkä peittämään valheensa toistaiseksi, mutta mietipä hänen tulevaisuuttaan. Jehova vihaa ”väärää todistajaa, joka laskettelee valheita”, sanoo Raamattu (Sananlaskut 6:16–19). Tällaisen ihmisen osana on järvi, joka palaa tulesta ja rikistä, eli toinen kuolema, joka odottaa myös murhaajia, haureellisia, epäjumalanpalvelijoita ja muita väärintekijöitä (Ilmestys 21:8).

Uskollinen todistaja ei vanno väärää valaa. Hänen todistustaan eivät tahraa valheet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi velvollinen kertomaan kaikki tietonsa sellaisille ihmisille, jotka saattaisivat haluta vahingoittaa Jehovan kansaa. Patriarkat Abraham ja Iisak pidättivät tietoja niiltä, jotka eivät palvoneet Jehovaa (1. Mooseksen kirja 12:10–19; 20:1–18; 26:1–10). Jerikossa asunut Rahab johti kuninkaan miehet harhaan (Joosua 2:1–7). Itse Jeesus Kristuskaan ei paljastanut kaikkea, kun se olisi aiheuttanut tarpeetonta haittaa (Johannes 7:1–10). Hän sanoi: ”Älkää antako pyhää koirille älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne vain – – kääntyisi ja raatelisi teitä.” (Matteus 7:6.)

Kun ”tieto on helppoa”

Onko viisaus kaikkien omaisuutta? Sananlaskujen 14:6 sanoo: ”Pilkkaaja on etsinyt viisautta, eikä sitä ole, mutta ymmärtäväiselle tieto on helppoa.” Pilkkaaja voi etsiä viisautta, mutta tosi viisaus kaikkoaa häneltä. Koska pilkkaaja ivaa ylimielisesti Jumalan asioita, hän ei pysty hankkimaan viisauden perusedellytystä: tosi Jumalan täsmällistä tuntemusta. Hänen ylpeytensä ja ylimielisyytensä estävät häntä oppimasta Jumalasta ja hankkimasta viisautta (Sananlaskut 11:2). Miksi hän edes vaivautuu etsimään viisautta? Sananlaskussa ei sanota sitä, mutta kenties hän haluaa toisten pitävän häntä viisaana.

”Tieto on helppoa” ymmärtäväiselle ihmiselle. Ymmärrys määritellään ’käsityskyvyksi’ eli kyvyksi tajuta ja oivaltaa. Se merkitsee sitä, että osaa yhdistää toisiinsa jonkin asian eri puolet ja näkee kokonaisuuden eikä vain erillisiä osia. Tämä sananlasku tarkoittaa, että ihminen, jolla on tällainen kyky, omaksuu tietoa helposti.

Ajattelehan, miten olet itse hankkinut tietoa Raamatun totuudesta. Kun aloit tutkia Raamattua, ensimmäisiä oppimiasi asioita olivat todennäköisesti perusopetukset Jumalasta, hänen lupauksistaan ja hänen Pojastaan. Jonkin aikaa ne olivat vain erillisiä yksityiskohtia, mutta jatkettuasi tutkimista palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja ymmärsit selvästi, miten eri yksityiskohdat liittyivät Jehovan tarkoitukseen ihmisten ja maan suhteen. Tajusit, että Raamatun  totuus on johdonmukainen kokonaisuus. Uusien yksityiskohtien oppimisesta ja muistamisesta tuli helpompaa, koska ymmärsit, mihin ne kuuluvat kokonaiskuvassa.

Viisas kuningas Salomo varoittaa etsimästä viisautta väärästä paikasta. ”Mene pois typerän miehen edestä, sillä et varmasti tule panemaan merkille tiedon huulia.” (Sananlaskut 14:7.) Typerällä ihmisellä ei ole oikeaa tietoa. Hänen huuliltaan ei kuulla tiedon sanoja. Sananlasku neuvoo lähtemään pois sellaisen ihmisen luota, ja on viisasta myös pysyä poissa. ”Sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.)

”Terävänäköisen viisaus on ymmärtää tiensä, mutta typerien tyhmyys on petosta”, Salomo jatkaa (Sananlaskut 14:8). Viisas ihminen harkitsee tekojaan. Hän miettii tarjolla olevia vaihtoehtoja ja sitä, millaiseen lopputulokseen kukin niistä voisi johtaa. Hän valitsee menettelynsä viisaasti. Entä typerä ihminen? Hän valitsee tyhmän menettelytavan uskoen, että hän tietää, mitä on tekemässä, ja että hän on tehnyt parhaan valinnan. Hänen tyhmyytensä pettää hänet.

Kun viisaus ohjaa ihmissuhteissa

Ihmisellä, jota viisaus ohjaa, on rauhaisat suhteet toisiin. Salomo toteaa: ”Tyhmiä ovat ne, jotka pitävät pilkkanaan syyllisyyttä, mutta oikeamielisten keskuudessa vallitsee yksimielisyys.” (Sananlaskut 14:9.) Syyllisyyden eli katumuksen tunne on tyhmille naurun asia. Heidän ihmissuhteensa ovat tulehtuneita niin kotona kuin muuallakin, koska he ”nauravat rikkomuksilleen” ja ovat liian ylpeitä pyrkiäkseen sovintoon (vuoden 1992 kirkkoraamattu). Oikeamielinen ihminen on halukas suvaitsemaan toisten puutteita. Jos hän on itse tehnyt väärin, hän on valmis pyytämään anteeksi ja hyvittämään tekemänsä vääryyden. Koska hän pyrkii rauhaan, hänellä on hyvät ja vakaat suhteet toisiin (Heprealaisille 12:14).

Salomo mainitsee seuraavaksi erään seikan, joka asettaa meille rajoituksensa ihmissuhteissa. Hän sanoo: ”Sydän tuntee sielun katkeruuden, eikä sen iloitsemiseen vieras sekaannu.” (Sananlaskut 14:10.) Pystymmekö aina ilmaisemaan toisille sisimmät tunteemme – ilomme tai surumme – ja kertomaan heille täsmällisesti, mitä mielessämme liikkuu? Tai voimmeko aina ymmärtää täysin, miltä toisesta ihmisestä tuntuu? Vastaus molempiin kysymyksiin on: emme.

Otetaanpa esimerkiksi itsemurha-ajatukset. Jos jollakulla on tällaisia ajatuksia, hän ei useinkaan pysty kertomaan niistä selvästi perheenjäsenelle tai ystävälle. Toiset taas eivät voi aina huomata merkkejä niistä. Meidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, kun emme havaitse näitä merkkejä emmekä osaa siksi auttaa. Tämä sananlasku opettaa myös, että vaikka onkin lohdullista kääntyä jonkun myötätuntoisen ystävän puoleen saadakseen henkistä tukea, ihmiset voivat tarjota lohtua vain rajallisesti. Saattaa olla, että kestääksemme joitakin vastoinkäymisiä meidän on turvauduttava yksin Jehovaan.

”Kalleuksia ja rikkautta on hänen talossaan”

”Jumalattomien talo tuhoutuu”, sanoo Salomo, ”mutta oikeamielisten teltta kukoistaa.” (Sananlaskut 14:11.) Jumalaton ihminen saattaa kukoistaa tässä asiainjärjestelmässä, ja hän voi asua hienossa talossa, mutta mitä hyötyä siitä on hänelle, kun häntä itseään ei enää ole? (Psalmit 37:10.) Toisaalta oikeamielisen asunto saattaa olla melko vaatimaton, mutta ”kalleuksia ja rikkautta on hänen talossaan”, sanoo psalmi 112:3. Millaisesta rikkaudesta on kyse?

Kun sanojamme ja tekojamme ohjaa viisaus, meillä on viisauden mukanaan tuomaa ”rikkautta ja kunniaa” (Sananlaskut 8:18). Näihin kalleuksiin sisältyy rauhaisa suhde Jumalaan ja lähimmäisiin, hyvinvointi ja kohtuullinen vakaus. ”Oikeamielisten teltta” voi tosiaankin kukoistaa jo nyt.

[Kuva s. 27]

Viisas nainen rakentaa taloaan

[Kuva s. 28]

”Viisaiden kieli on lääkitystä”