Boasin ja Ruutin odottamaton avioliitto

ON KEVÄT, ja Betlehemin lähistöllä sijaitseva puimatanner on täynnä toimintaa. Päivä on ollut pitkä. Vastikään paahdetun viljan tuoksu kertoo nälkäisille työntekijöille, että on ruoka-aika. Jokainen saa nauttia työnsä hedelmistä.

Boas, varakas maanomistaja, syö ja juo kyllikseen ja rentoutuu suuren viljakasan ääressä. Myöhemmin, elonkorjuupäivän päättyessä, kukin etsii itselleen mukavan lepopaikan. Myös Boas vetää tyytyväisenä peiton ylleen ja vaipuu uneen.

Salavihkainen tapaaminen

Keskiyöllä Boas herää vilusta väristen. Hänen hämmästyksekseen peite on vedetty pois hänen jaloiltaan ja joku makaa hänen jalkopäässään! Boas ei näe, kuka pimeässä on, ja hän kysyy: ”Kuka sinä olet?” Naisääni vastaa: ”Minä olen Ruut, orjattaresi, ja sinun on levitettävä liepeesi orjattaresi yli, sillä sinä olet lunastaja.” (Ruut 3:1–9.)

He keskustelevat yössä kenenkään kuulematta. Naiset eivät yleensä tule puimatantereelle tällä tavoin (Ruut 3:14). Boasin pyynnöstä Ruut jää kuitenkin lepäämään hänen jalkopäähänsä, kunnes Ruut juuri ennen aamunsarastusta nousee ja lähtee välttääkseen siten perusteettoman arvostelun.

Oliko kyseessä romanttinen tapaaminen? Viettelikö Ruut – köyhä, nuori pakanamaasta tullut leski – taitavasti tämän rikkaan ja itseään vanhemman miehen? Tai pyrkikö Boas käyttämään hyväkseen Ruutin olosuhteita ja yksinäisyyttä tuona yönä? Ei. Kyse oli todellisuudessa uskollisuudesta ja rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Lisäksi tähän tapahtumaan liittyvät seikat ovat hyvin koskettavia.

Mutta kuka Ruut oikein on? Mitkä ovat hänen vaikuttimensa? Ja kuka on tämä rikas mies, Boas?

”Oivallinen nainen”

Vuosia ennen tätä tapausta Juudaa koetteli nälänhätä. Eräs nelihenkinen israelilaisperhe – Elimelek, hänen vaimonsa Noomi ja heidän kaksi poikaansa Mahlon ja Kiljon – muutti hedelmälliseen Moabin maahan. Pojat avioituivat kahden moabilaisnaisen, Ruutin ja Orpan, kanssa. Miestensä kuoltua nämä kolme naista kuulivat, että olot Israelissa olivat kohentuneet, ja niinpä Noomi, katkeroitunut leski vailla lapsia ja lapsenlapsia, päätti palata kotimaahansa. (Ruut 1:1–14.)

Matkalla Israeliin Noomi sai Orpan taivutelluksi palaamaan kansansa luo. Sitten Noomi käski Ruutia: ”Katso! Leskeksi jäänyt kälysi on palannut kansansa ja jumaliensa luo. Palaa leskeksi jääneen kälysi kanssa.” Ruut sanoi kuitenkin: ”Älä pyytele minua jättämään sinua, – – sillä minne sinä menet, sinne  minäkin menen – –. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin kuolen ja sinne minut haudataan.” (Ruut 1:15–17.) Niinpä nämä kaksi köyhää leskeä tulivat Betlehemiin. Ruutin anoppiaan kohtaan osoittama rakkaus ja huolenpito tekivät niin suuren vaikutuksen ihmisiin, että he sanoivat Ruutin olevan Noomille ”parempi kuin seitsemän poikaa”. Toiset sanoivat Ruutia ”oivalliseksi naiseksi”. (Ruut 3:11; 4:15.)

Kun Betlehemissä oli ohrankorjuu alullaan, Ruut sanoi Noomille: ”Sallithan minun mennä pellolle poimimaan tähkiä jonkun jäljiltä, jonka silmissä voin saada suosion.” (Ruut 2:2.)

Sattumalta Ruut tuli pellolle, joka kuului Boasille, hänen appensa Elimelekin sukulaiselle. Ruut pyysi valvojalta lupaa jälkikorjuuseen. Hän työskenteli silmiinpistävän uutterasti, ja valvoja kehui Boasille Ruutin työtä. (Ruut 1:22–2:7.)

Suojelija ja hyväntekijä

Boas on harras Jehovan palvoja. Joka aamu hän tervehtii elonkorjaajiaan sanoen: ”Jehova olkoon kanssanne!” Nämä puolestaan vastaavat: ”Jehova siunatkoon sinua!” (Ruut 2:4.) Pantuaan merkille Ruutin ahkeruuden ja kuultuaan hänen uskollisuudestaan Noomia kohtaan Boas ryhtyy erikoisjärjestelyihin Ruutin suorittamaa jälkikorjuuta silmällä pitäen. Lyhyesti sanottuna Boas sanoo Ruutille: ’Pysy minun pelloillani; sinun ei tarvitse mennä muualle. Pysyttele nuoren naisväkeni lähellä; heidän kanssaan olet turvassa. Olen kieltänyt nuoria miehiä koskemasta sinuun. Kun sinun on jano, he ammentavat sinulle raikasta vettä.’ (Ruut 2:8, 9.)

Ruut kumartuu maahan ja sanoo: ’Kuinka olen saanut suosion silmissäsi, vaikka olen vierasmaalainen?’ Boas vastaa: ’Minulle on kerrottu yksityiskohtaisesti kaikesta, mitä olet tehnyt anopillesi miehesi kuoltua – miten jätit isäsi, äitisi, sukulaisesi ja kotimaasi ja tulit kansan luo, jota et ennestään tuntenut. Jehova palkitkoon menettelysi. Antakoon Jehova sinulle täyden palkan.’ (Ruut 2:10–12.)

Boas ei yritä tehdä vaikutusta Ruutiin. Hänen kiitoksensa on vilpitön. Ruut on sydämestään nöyrä, ja hän kiittää Boasia tämän rauhoittavasta lohdutuksesta. Ruut pitää sitä ansaitsemattomana hyvyytenä ja työskentelee entistä uutterammin. Myöhemmin ruoka-aikana Boas kutsuu Ruutia: ’Tule tänne lähemmäksi ja syö leipää ja kasta palasi etikkaan.’ Ruut syö kyllikseen ja säästää ruokaa vietäväksi myös kotiin Noomille. (Ruut 2:14.)

Päivän päättyessä Ruut on korjannut runsaat 20 litraa ohria. Hän vie ne ja yli jääneen ruoan Noomille. (Ruut 2:15–18.) Noomi ilahtuu tuomisien runsaudesta ja kysyy: ”Missä olet poiminut tänään – –? Siunattu tulkoon siitä, joka on kiinnittänyt sinuun huomiota.” Kuultuaan, että Boas on tämän takana, Noomi sanoo: ”Siunatkoon häntä Jehova, joka ei ole luopunut rakkaudellisesta huomaavaisuudestaan eläviä ja kuolleita kohtaan. – – Se mies on meille sukua. Hän on lunastajiamme.” (Ruut 2:19, 20.)

 ”Lepopaikan” löytäminen

Noomi toivoo löytävänsä miniälleen ”lepopaikan” eli kodin, joten hän tarttuu tilaisuuteen lunastuksen pyytämiseksi Jumalan lain mukaisesti (3. Mooseksen kirja 25:25; 5. Mooseksen kirja 25:5, 6). Hän antaa Ruutille ohjeet siitä, miten tämä voi tehokkaalla ja jossain määrin dramaattisellakin tavalla kiinnittää Boasin huomion. Ruut menee hyvin valmistautuneena ja tarkat toimintaohjeet saaneena yön pimeydessä Boasille kuuluvalle puimatantereelle. Boas on nukkumassa. Ruut vetää peitteen hänen jaloiltaan ja jää odottamaan hänen heräämistään. (Ruut 3:1–7.)

Kun Boas havahtuu hereille, Ruutin symbolinen toiminta epäilemättä auttaa häntä ymmärtämään, mitä Ruut tarkoittaa pyytäessään Boasia ’levittämään liepeensä orjattarensa yli’. Ruutin teko auttaa tätä iäkästä Juudan miestä tajuamaan velvollisuutensa lunastajana, sillä hän on Ruutin edesmenneen aviomiehen, Mahlonin, sukulainen. (Ruut 3:9.)

Ruutin yöllinen vierailu oli odottamaton. Boasin reaktio kuitenkin viittaa siihen, että Ruutin lunastuspyyntö ei tullut täytenä yllätyksenä. Boas oli halukas toimimaan tuon pyynnön mukaisesti.

Ruutin ääni varmastikin ilmaisee huolestuneisuutta, sillä Boas vakuuttaa hänelle: ”Nyt, tyttäreni, älä pelkää. Teen hyväksesi kaiken, minkä sanot, sillä jokainen kansani portissa tietää, että sinä olet oivallinen nainen.” (Ruut 3:11.)

Boas piti Ruutin tekoa täysin hyveellisenä, sillä hän sanoi: ”Jehova siunatkoon sinua, tyttäreni. Sinä olet ilmaissut rakkaudellista huomaavaisuuttasi viimeksi vielä paremmin kuin ensimmäisellä kerralla.” (Ruut 3:10.) Ensimmäisellä kerralla Ruut osoitti rakkaudellista huomaavaisuutta eli uskollista rakkautta Noomia kohtaan. Viimeksi hän ilmaisi epäitsekkäästi Boasille, itseään paljon iäkkäämmälle miehelle, että tämä oli hänen lunastajansa. Ruut oli halukas synnyttämään jälkeläisen kuolleen puolisonsa Mahlonin sekä Noomin nimessä.

Lunastaja perääntyy

Seuraavana aamuna Boas kutsuu luokseen erään miespuolisen sukulaisen, joka on Noomille läheisempää sukua kuin Boas. Tähän sukulaiseen viitataan ilmauksella ”sinä siellä”. Kaupungin asukkaiden ja vanhinten edessä Boas sanoo: ’Ajattelin, että minun tulisi ilmaista sinulle oikeutesi lunastaa Noomilta se maapalsta, joka kuului hänen miehelleen Elimelekille, sillä Noomin on pakko myydä se.’ Boas jatkaa: ’Lunastatko sen? Jollet, minä lunastan.’ Kuultuaan Boasia tuo sukulainen sanoo huolehtivansa lunastuksesta. (Ruut 4:1–4.)

Sukulainen kokee kuitenkin yllätyksen! Boas ilmoittaa kaikkien todistajien edessä: ”Sinä päivänä, jona ostat pellon Noomin kädestä, sinun on ostettava se myös moabilaiselta Ruutilta, vainajan leskeltä, nostaaksesi vainajan nimen hänen perinnölleen.” Tuo  sukulainen pelkää turmelevansa oman perintönsä, ja niinpä hän sanoo: ”En voi lunastaa sitä itselleni.” Näin hän menettää lunastusoikeutensa. (Ruut 4:5, 6.)

Silloisen tavan mukaisesti miehen, joka kieltäytyy toimimasta lunastajana, on riisuttava sandaalinsa ja annettava se lähimmäiselleen. Niinpä kun sukulainen kehottaa Boasia ’ostamaan pellon itselleen’, hän riisuu sandaalinsa. Sitten Boas sanoo vanhimmille ja kaikelle kansalle: ”Te olette tänään sen todistajia, että minä ostan Noomin kädestä kaiken Elimelekille kuuluneen ja kaiken Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen. Ja myös moabilaisen Ruutin, Mahlonin vaimon, minä ostan vaimoksi itselleni, jotta antaisin vainajan nimen nousta hänen perinnölleen – –. Te olette tänään todistajia.” (Ruut 4:7–10.)

Kaikki portissa oleva kansa sanoo Boasille: ”Suokoon Jehova, että huoneeseesi tuleva vaimo olisi Raakelin kaltainen ja Lean kaltainen, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen, ja osoita sinä arvosi Efratassa ja tee nimesi huomattavaksi Betlehemissä.” (Ruut 4:11, 12.)

Kansan siunausten saattelemana Boas ottaa Ruutin vaimokseen. Tämä synnyttää hänelle pojan nimeltä Obed, ja näin Ruutista ja Boasista tulee kuningas Daavidin ja myös Jeesuksen Kristuksen esivanhempia. (Ruut 4:13–17; Matteus 1:5, 6, 16.)

”Täysi palkka”

Läpi tämän kertomuksen – siitä lähtien kun Boas lausuu ensimmäisen ystävällisen tervehdyksensä työntekijöilleen, siihen asti kun hän ottaa vastuulleen Elimelekin suvun nimen säilyttämisen – Boas osoittautuu huomattavaksi ja arvovaltaiseksi toiminnan mieheksi. Lisäksi hän ilmaisee itsehillintää ja uskoa ja osoittautuu nuhteettomaksi. Hän on myös antelias, huomaavainen ja siveellisesti puhdas, ja hän tottelee kaikessa Jehovan käskyjä.

Ruutista teki huomattavan hänen rakkautensa Jehovaan, hänen uskollinen rakkautensa Noomia kohtaan ja hänen ahkeruutensa ja nöyryytensä. Ei ihme, että ihmiset pitivät häntä ”oivallisena naisena”. Hän ei syönyt ”laiskuuden leipää”, ja kovan työnsä ansiosta hänellä oli jotakin annettavaa tarpeessa olevalle anopilleen (Sananlaskut 31:27, 31). Ruut kantoi vastuuta Noomista ja tunsi varmasti antamisesta koituvaa onnellisuutta (Apostolien teot 20:35; 1. Timoteukselle 5:4, 8).

Ruutin kirja tarjoaa tosiaan erinomaisia esimerkkejä! Noomi on Jehovan muistissa. Ruut sai ”täyden palkan” Jeesuksen esiäitinä. Boasia siunattiin ”oivallisella naisella”. Lisäksi nämä ihmiset ovat meille esimerkkeinä uskosta.

[Tekstiruutu s. 26]

Toivon säde

Jos sinusta joskus tuntuu, että elämäsi on onnetonta, kertomus Ruutista voi antaa toivon kipinän. Se on Tuomarien kirjan merkittävä jälkinäytös. Ruutin kirjassa kerrotaan, miten Jehova tuotti nöyrän, vieraasta Moabin kansasta tulleen lesken kautta kuninkaan omalle kansalleen. Tuomarien kirja luo taustan, jota vasten Ruutin usko loistaa kuin valonsäde.

Kun luet kertomuksen Ruutista, voit vakuuttua siitä, että elimmepä miten vaikeita aikoja tahansa, Jumala pitää aina huolen kansastaan ja toteuttaa tarkoituksensa.