Tunnetko Safanin ja hänen perheensä?

OLETKO Raamattua lukiessasi pannut koskaan merkille, mitä siellä sanotaan Safanista ja hänen vaikutusvaltaisen perheensä jäsenistä? Keitä he olivat? Mitä he tekivät? Mitä voimme oppia heistä?

Raamattu tutustuttaa meidät ”Safaniin, Mesullamin pojan Asaljan poikaan”, kuvaillessaan toimia, joihin Josia ryhtyi tosi palvonnan ennallistamiseksi noin vuonna 642 eaa. (2. Kuninkaiden kirja 22:3). Kertomuksessa siitä, mitä tapahtui seuraavina 36 vuotena ennen vuotta 607 eaa., jolloin Jerusalem tuhottiin, tutustumme hänen neljään poikaansa Ahikamiin, Elasaan, Gemarjaan ja Jaasanjaan sekä hänen kahteen pojanpoikaansa Mikajaan ja Gedaljaan (ks. taulukkoa). ”Safanin perhe oli hallitsevassa asemassa [Juudan valtakunnan] virkakoneistossa ja piti hallussaan kuninkaan kirjurin tointa Josian päivistä aina pakkosiirtolaisuuteen saakka”, selittää Encyclopaedia Judaica. Katsaus siihen, mitä Raamattu kertoo Safanista ja hänen perheestään, auttaa meitä ymmärtämään, miten he tukivat profeetta Jeremiaa ja Jehovan tosi palvontaa.

Safan tukee tosi palvontaa

Vuonna 642 eaa., jolloin kuningas Josia oli noin 25-vuotias, Safan palveli kuningasta sihteerinä ja jäljentäjänä (Jeremia 36:10). Mitä hänen työhönsä sisältyi? Edellä mainitussa hakuteoksessa sanotaan, että kuninkaan kirjuri ja sihteeri oli hänen läheinen neuvonantajansa, vastasi raha-asioista, oli taitava diplomaatti ja oli perehtynyt ulkomaanasioihin, kansainväliseen lakiin ja kauppasopimuksiin. Kuninkaan sihteerinä Safan kuului siis valtakunnan vaikutusvaltaisimpiin miehiin.

Kymmenen vuotta aiemmin oli nuori Josia ruvennut ”etsimään esi-isänsä Daavidin Jumalaa”. Safan oli ilmeisesti paljon Josiaa vanhempi ja saattoi siksi toimia hyvänä hengellisenä neuvonantajana ja tukijana Josian ensimmäisessä kampanjassa tosi palvonnan ennallistamiseksi. * (2. Aikakirja 34:1–8.)

Temppelin korjaustyön aikana löydettiin ”lain kirja”, ja Safan ”alkoi lukea siitä kuninkaan edessä”. Josia järkyttyi kuullessaan sen sisällön ja lähetti luotettavien miesten valtuuskunnan naisprofeetta Huldan luo tiedustelemaan Jehovalta kirjan johdosta. Kuningas sisällytti Safanin ja hänen poikansa Ahikamin tuohon valtuuskuntaan ja osoitti näin luottavansa heihin. (2. Kuninkaiden kirja 22:8–14; 2. Aikakirja 34:14–22.)

Tämä on ainoa Raamatun viittaus Safanin itsensä toimiin. Raamatun muissa jakeissa hänet mainitaan vain isänä tai isoisänä. Safanin jälkeläiset olivat läheisesti tekemisissä profeetta Jeremian kanssa.

Ahikam ja Gedalja

Kuten jo todettiin, Safanin poika Ahikam mainitaan ensi kerran sen valtuuskunnan yhteydessä, joka lähetettiin naisprofeetta  Huldan luo. Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Vaikka hepreankielisessä Raamatussa ei mainita Ahikamin arvonimeä, hänellä oli ilmeisesti korkea asema.”

Noin 15 vuotta tämän tapauksen jälkeen Jeremian henki oli vaarassa. Kun hän varoitti ihmisiä Jehovan aikomuksesta tuhota Jerusalem, ”papit ja profeetat ja kaikki kansa ottivat hänet kiinni ja sanoivat: ’Sinä tulet kuolemalla kuolemaan.’” Mihin tilanne johti? Kertomus jatkuu: ”Ahikamin, Safanin pojan, käsi oli Jeremian kanssa, niin ettei häntä annettu kansan käsiin surmattavaksi.” (Jeremia 26:1–24.) Mitä tämä osoittaa? The Anchor Bible Dictionary sanoo: ”Tapaus todistaa Ahikamin vaikutusvallasta ja osoittaa samalla, että hän Safanin perheen muiden jäsenten tavoin suhtautui myötämielisesti Jeremiaan.”

Parikymmentä vuotta myöhemmin, kun babylonialaiset olivat tuhonneet Jerusalemin vuonna 607 eaa. ja vieneet valtaosan kansasta pakkosiirtolaisuuteen, Safanin pojanpoika Gedalja, Ahikamin poika, nimitettiin jäljelle jääneiden juutalaisten käskynhaltijaksi. Pitikö hän Safanin perheen muiden jäsenten tavoin huolta Jeremiasta? Raamatussa kerrotaan: ”Niinpä Jeremia tuli Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan ja asettui asumaan hänen luokseen.” Muutaman kuukauden kuluttua Gedalja tapettiin, ja jäljelle jääneet juutalaiset veivät Jeremian mukanaan muuttaessaan Egyptiin. (Jeremia 40:5–7; 41:1, 2; 43:4–7.)

Gemarja ja Mikaja

Safanin pojalla Gemarjalla ja pojanpojalla Mikajalla oli huomattava osa tapahtumissa, joita kuvaillaan Jeremian 36. luvussa. Elettiin suunnilleen vuotta 624 eaa., kuningas Jojakimin viidettä vuotta. Jeremian sihteeri Baruk luki ääneen kirjasta Jeremian sanat Jehovan huoneessa, ”Gemarjan, jäljentäjä Safanin pojan, ruokailuhuoneessa”. Näin ”Mikaja, Safanin pojan Gemarjan poika, sai kuulla kaikki Jehovan sanat siitä kirjasta”. (Jeremia 36:9–11.)

Mikaja kertoi kirjakääröstä isälleen ja kaikille muille ruhtinaille, ja he kaikki halusivat kuulla, mitä siinä sanottiin. Miten he reagoivat? ”Tapahtui, että heti kun he kuulivat kaikki sanat, he katsoivat toisiinsa kauhuissaan; ja he sanoivat Barukille: ’Me totisesti kerromme kuninkaalle kaikki nämä sanat.’” Ennen kuninkaalle puhumista he kuitenkin neuvoivat Barukia: ”Mene, piiloudu, sinä ja Jeremia, niin ettei kukaan saa tietää, missä te olette.” (Jeremia 36:12–19.)

Kuten oli odotettavissakin, kuningas hylkäsi sanoman ja poltti kirjakäärön pala palalta.  Vaikka jotkut ruhtinaat, muun muassa Safanin poika Gemarja, ”hartaasti anoivat kuninkaalta, ettei hän polttaisi kääröä, niin hän ei kuunnellut heitä” (Jeremia 36:21–25). Kirjassa Jeremiah—An Archaeological Companion esitetään päätelmä: ”Gemarja oli Jeremian voimakas tukija kuningas Jojakimin hovissa.”

Elasa ja Jaasanja

Vuonna 617 eaa. Babylonia valtasi Juudan valtakunnan. Tuhansia juutalaisia, ”kaikki ruhtinaat ja kaikki urhoolliset, väkevät miehet – – ja myös jokainen käsityöläinen ja vallitusten rakentaja”, vietiin pakkosiirtolaisuuteen, myös profeetta Hesekiel. Mattanjasta, jonka nimen babylonialaiset muuttivat Sidkiaksi, tuli uusi vasallikuningas. (2. Kuninkaiden kirja 24:12–17.) Myöhemmin Sidkia lähetti Babyloniin valtuuskunnan, johon kuului Safanin poika Elasa. Jeremia uskoi Elasan vietäväksi kirjeen, jossa oli pakkosiirtolaisuudessa oleville juutalaisille tärkeä sanoma Jehovalta. (Jeremia 29:1–3.)

Raamatussa siis ilmaistaan, että Safan, kolme hänen poikaansa ja kaksi hänen pojanpoikaansa käyttivät vaikutusvaltaista asemaansa tosi palvonnan ja uskollisen profeetan Jeremian tukemiseen. Entä Safanin poika Jaasanja? Toisin kuin Safanin perheen muut jäsenet hän palvoi ilmeisesti epäjumalia. Oltuaan Babylonin pakkosiirtolaisuudessa kuudetta vuotta eli noin vuonna 612 eaa. profeetta Hesekiel sai näyn, jossa 70 miestä suitsutti Jerusalemin temppelissä epäjumalille. Heidän joukossaan oli Jaasanja, ja ainoastaan hänet mainittiin nimeltä. Tämä voi viitata siihen, että hän oli ryhmän huomattava jäsen. (Hesekiel 8:1, 9–12.) Kuten Jaasanjan tapaus osoittaa, kasvatuksen saaminen jumalisessa perheessä ei takaa sitä, että ihmisestä tulee Jehovan uskollinen palvoja. Jokainen on vastuussa omasta toiminnastaan (2. Korinttilaisille 5:10).

Safanin ja hänen perheensä historiallisuus

Niinä aikoina, jolloin Safan perheineen näytteli osaansa Jerusalemin tapahtumissa, sinetit olivat yleistyneet Juudassa. Niitä käytettiin asiakirjojen todistamiseen tai vahvistamiseen, ja ne tehtiin kallisarvoisista kivistä, metallista, norsunluusta tai lasista. Yleensä niihin kaiverrettiin sinetin omistajan sekä hänen isänsä nimi ja toisinaan omistajan arvonimi.

 Saveen painettuja heprealaisia sinettitekstejä on löydetty satamäärin. Professori Nahman Avigad, joka on perehtynyt heprean epigrafiaan eli muinaisten piirtokirjoitusten tutkimiseen, huomautti: ”Heprean epigrafilähteistä vain sinettiteksteissä mainitaan Raamatusta tunnettuja ihmisiä.” Onko löytynyt sellaisia sinettitekstejä, jotka mainitsisivat Safanin tai hänen perheenjäseniään? On, ja Safanin ja hänen poikansa Gemarjan nimet esiintyvätkin sivuilla 19 ja 21 näkyvässä sinetissä.

Lisäksi on tutkijoiden mukaan löydetty sinetit, joissa mainitaan neljä mahdollisesti tähän perheeseen kuuluvaa: Safanin isä Asalja, Safanin poika Ahikam, Safanin poika Gemarja sekä Gedalja, joka sinetin mukaan ”valvoo taloa”. Tämän neljännen sinetin ajatellaan kuuluneen Safanin pojanpojalle Gedaljalle, vaikka hänen isäänsä Ahikamia ei mainitakaan. Hänen sinetissä oleva arvonimensä osoittaa, että hän oli valtion korkeimpia viranomaisia.

Mitä voimme oppia?

Safan perheineen käytti hyvin esimerkillisesti vaikutusvaltaista asemaansa sekä tosi palvonnan että uskollisen Jeremian tukemiseen. Mekin voimme käyttää voimavarojamme ja vaikutusvaltaamme Jehovan järjestön ja palvojatovereittemme tukemiseen.

On antoisaa ja uskoa vahvistavaa paitsi lukea Raamattua säännöllisesti myös kaivautua siihen ja tutustua Jehovan muinaisiin todistajiin, kuten Safaniin ja hänen perheensä jäseniin. Hekin kuuluvat siihen suureen ”pilveen todistajia”, joiden esimerkkiä voimme jäljitellä (Heprealaisille 12:1).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 22]

Hulda – vaikutusvaltainen naisprofeetta

Kuultuaan, mitä temppelistä löytyneessä ”lain kirjassa” sanottiin, kuningas Josia määräsi Safanin ja neljä muuta korkea-arvoista virkamiestä ’tiedustelemaan Jehovalta’ kirjan johdosta (2. Kuninkaiden kirja 22:8–20). Mistä valtuuskunta voisi saada vastauksen? Juudassa eli siihen aikaan Jeremia ja mahdollisesti Nahum ja Sefanja, jotka kaikki olivat profeettoja ja raamatunkirjoittajia. Valtuuskunta meni kuitenkin naisprofeetta Huldan luo.

Kirjassa Jerusalem—An Archaeological Biography sanotaan: ”Tässä episodissa kiintyy huomio siihen, ettei sukupuolelle pantu kertomuksessa lainkaan painoa. Kukaan ei pitänyt vähänkään sopimattomana, että kokonaan miehistä koostuva komitea vei Lain kirjakäärön naisen luo, jotta tämä ratkaisisi sen merkittävyyden. Kun hän julisti sen olevan Herran sanaa, kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi hänen valtuuttaan päättää asiasta. Oppineet sivuuttavat usein tämän tapauksen, kun he arvioivat naisten asemaa muinaisessa Israelissa.” Saatu sanoma tuli tietysti Jehovalta.

[Kaavio/Kuva s. 21]

(Ks. painettu julkaisu)

Safanin sukupuu

Mesullam

↓

Asalja

↓

Safan

↓ ↓ ↓ ↓

Ahikam Elasa Gemarja Jaasanja

↓ ↓

Gedalja Mikaja

[Kuva s. 20]

Gemarja ja muut pyysivät hartaasti, ettei Jojakim polttaisi Jeremialta tullutta kirjakääröä

[Kuva s. 22]

Vaikka Jaasanja oli Safanin perheen jäsen, hänen nähtiin näyssä palvovan epäjumalia

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

Israel Antiquities Authority

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

Israel Antiquities Authority