”Septuaginta” – hyödyllinen ennen ja nykyään

MUUAN vaikutusvaltainen etiopialainen mies oli matkalla kotiin Jerusalemista. Matkatessaan erämaatietä vaunuissaan hän luki ääneen erästä uskonnollista kirjakääröä. Niiden sanojen selitys, jotka hän oli juuri lukenut, teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hänen elämänsä muuttui täysin. (Apostolien teot 8:26–38.) Hän oli lukenut Jesajan 53:7, 8:n ensimmäisestä raamatunkäännöksestä, joka koskaan oli tehty: kreikkalaisesta Septuagintasta.  Tällä teoksella on ollut niin merkittävä osa Raamatun sanoman levittämisessä kautta vuosisatojen, että sitä on sanottu raamatunkäännökseksi, joka muutti maailmaa.

Milloin ja millaisissa olosuhteissa Septuaginta valmistettiin? Miksi tällaista käännöstä tarvittiin? Miten hyödylliseksi se on osoittautunut vuosisatojen kuluessa? Voiko Septuaginta opettaa meille jotakin nykyään?

Kreikkaa puhuville juutalaisille

Kun Aleksanteri Suuri marssi Egyptiin vuonna 332 eaa. tuhottuaan foinikialaisen Tyroksen kaupungin, häntä tervehdittiin vapauttajana. Hän perusti Egyptiin Aleksandrian kaupungin, joka oli yksi muinaisen maailman sivistyskeskuksista. Koska Aleksanteri halusi levittää kreikkalaista kulttuuria valloittamiinsa maihin, hän tutustutti koko laajan valtakuntansa yleis- eli koineekreikkaan.

Aleksandriaan kasvoi 200-luvulla eaa. suuri juutalaisyhteisö. Monet niistä juutalaisista, jotka olivat Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen asuneet Palestiinan ulkopuolella hajallaan olevissa siirtokunnissa, muuttivat Aleksandriaan. Miten hyvin he osasivat hepreaa? McClintockin ja Strongin Cyclopediassa sanotaan: ”On tunnettua, että koska Babylonin vankeudesta palanneet juutalaiset olivat paljolti unohtaneet muinaisheprean, Mooseksen kirjojen luentaa selitettiin heille Palestiinan synagogissa kaldean kielellä – –. Aleksandrian juutalaiset osasivat hepreaa luultavasti vielä huonommin; heidän arkikielensä oli Aleksandrian kreikka.” Aika oli Aleksandriassa selvästikin kypsä Raamatun heprealaisten kirjoitusten kääntämiseen kreikaksi.

100-luvulla eaa. elänyt juutalainen Aristobulos kirjoitti, että eräs heprealaisen lain versio käännettiin kreikaksi ja että se saatiin valmiiksi Ptolemaios Filadelfoksen hallituskaudella (285–246 eaa.). Siitä, mitä Aristobulos tarkoitti ”lailla”, ollaan montaa mieltä. Joistakuista hän viittasi pelkkään Pentateukkiin, kun taas toisten mielestä hän on saattanut tarkoittaa kaikkia Raamatun heprealaisia kirjoituksia.

Joka tapauksessa perimätiedon mukaan noin 72 juutalaista oppinutta oli mukana tekemässä tätä ensimmäistä Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikankielistä käännöstä. Myöhemmin alettiin puhua pyöreästä 70:stä. Siitä syystä käännöksen nimeksi tuli Septuaginta, joka tarkoittaa ’seitsemääkymmentä’, ja sen tunnuksena on LXX, luku 70 roomalaisin numeroin. Kaikkia Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjoja voitiin lukea kreikaksi 100-luvun loppuun mennessä eaa., ja niin nimi Septuaginta alkoi tarkoittaa kaikkien näiden kirjojen kreikankielistä käännöstä.

Hyödyllinen ensimmäisellä vuosisadalla

Kreikkaa puhuvat juutalaiset käyttivät Septuagintaa laajalti sekä ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää että hänen ja hänen apostoliensa aikana. Monet niistä juutalaisista ja käännynnäisistä, jotka kokoontuivat Jerusalemiin helluntaina vuonna 33, olivat kotoisin Aasian piirikunnasta, Egyptistä, Libyasta, Roomasta ja Kreetasta – kreikankielisiltä alueilta. Heillä oli epäilemättä tapana lukea Septuagintaa. (Apostolien teot 2:9–11.) Tällä käännöksellä osoittautuikin olevan voimakas vaikutus hyvän uutisen levittämiseen ensimmäisellä vuosisadalla.

Esimerkiksi puhuessaan Kyrenestä, Aleksandriasta, Kilikiasta ja Aasiasta oleville miehille Stefanos sanoi: ”Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja kaikki sukulaisensa [Kanaanista], luvultaan seitsemänkymmentäviisi sielua.” (Apostolien teot 6:8–10; 7:12–14.) Heprealaisessa tekstissä sanotaan 1. Mooseksen kirjan 46. luvussa, että Joosefin sukulaisia oli seitsemänkymmentä, mutta Septuagintassa luku on seitsemänkymmentäviisi. Stefanos ilmeisesti lainasi Septuagintaa. (1. Mooseksen kirja 46:20, 26, 27, engl. viitelaitoksen alaviite.)

Kun apostoli Paavali matkusti toisella ja kolmannella lähetysmatkallaan halki Vähän-Aasian ja Kreikan, hän saarnasi monille  Jumalaa pelkääville ei-juutalaisille ja ”Jumalaa palvoville kreikkalaisille” (Apostolien teot 13:16, 26; 17:4). Nämä ihmiset pelkäsivät tai palvoivat Jumalaa, koska he olivat saaneet hänestä tietoa Septuagintasta. Saarnatessaan näille kreikankielisille ihmisille Paavali lainasi usein tuota käännöstä tai esitti siitä kohtia omin sanoin (1. Mooseksen kirja 22:18, engl. viitelaitoksen alaviite; Galatalaisille 3:8).

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa on noin 320 suoraa lainausta heprealaisista kirjoituksista, minkä lisäksi niihin viitataan lukuisia kertoja. Yhteensä lainauksia ja viittauksia on mahdollisesti 890, ja useimmat niistä perustuvat Septuagintaan. Näin lainauksista, jotka otettiin heprealaisten käsikirjoitusten sijasta Septuagintasta, tuli osa henkeytettyjä Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia. Tämä oli huomattava seikka. Jeesus oli ennustanut, että Valtakunnan hyvä uutinen saarnattaisiin koko asutussa maassa (Matteus 24:14). Tämän toteuttamiseksi Jehova antaisi vielä kääntää henkeytetyn Sanansa niille monille kielille, joita ihmiset lukisivat eri puolilla maailmaa.

Hyödyllinen nykyään

Septuaginta on arvokas käännös nykyäänkin, ja sen avulla selvitetään jäljentäjien virheitä, joita on saattanut pujahtaa myöhemmin jäljennettyihin heprealaisiin käsikirjoituksiin. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 4:8:ssa sanotaan: ”Sen jälkeen Kain sanoi veljelleen Abelille: [’Mennään kedolle.’] Niin tapahtui, että heidän kedolla ollessaan Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.”

Hakasulkeissa olevaa lausetta ”Mennään kedolle” ei ole 900-luvulta peräisin olevissa heprealaisissa käsikirjoituksissa. Vanhemmissa Septuagintan käsikirjoituksissa ja joissakin muissa varhaisissa lähteissä se kuitenkin on. Heprealaisessa tekstissä on sana, joka tavallisesti edeltää repliikkiä, mutta Kainin sanat puuttuvat. Mitä on voinut tapahtua? 1. Mooseksen kirjan 4:8:ssa kaksi perättäistä lausetta päättyy sanaan, jonka merkitys on ”kedolle” tai ”kedolla”. McClintockin ja Strongin Cyclopediassa arvellaan: ”[Sama] sana – –, johon molemmat lauseet päättyvät, on todennäköisesti johtanut heprealaisen jäljentäjän katseen harhaan.” Jäljentäjä on toisin sanoen saattanut hypätä sen lauseen yli, joka päättyy sanaan ”kedolle”. Septuaginta ja muut vielä olemassa olevat vanhat käsikirjoitukset voivat selvästikin auttaa tunnistamaan virheitä myöhemmistä heprealaisen tekstin jäljennöksistä.

Toisaalta myös Septuagintan jäljennökset saattavat sisältää virheitä, ja joskus kreikankielistä tekstiä korjataan hepreankielisen tekstin avulla. Vertaamalla heprealaisia käsikirjoituksia kreikan- ja muunkielisiin käännöksiin voidaan siis löytää sekä kääntäjien että jäljentäjien virheitä ja varmistaa, että Jumalan sana on välitetty oikein.

Olemassa olevat täydelliset Septuagintan jäljennökset ovat peräisin niinkin varhaiselta ajalta kuin ajanlaskumme neljänneltä vuosisadalta. Näissä ja myöhemmissä jäljennöksissä ei ole Jumalan nimeä Jehova, jota hepreassa edustaa Tetragrammi (JHWH tai JHVH). Niissä kohdissa, joissa Tetragrammi esiintyi heprealaisessa tekstissä, käytetään kreikan ”Jumalaa” ja ”Herraa” vastaavia sanoja. Noin 50 vuotta sitten Palestiinassa tehtiin kuitenkin löytö, joka loi valoa tähän asiaan. Ryhmä, joka tutki Kuolleenmeren länsirannan tuntumassa olevia luolia, löysi osia muinaisesta nahkakirjakääröstä, joka oli sisältänyt 12 profeetan (Hooseasta Malakiaan) kirjoitukset kreikaksi. Kirjoitukset ajoitettiin vuosien 50 eaa. ja 50 yleistä ajanlaskua välille. Näissä vanhemmissa katkelmissa Tetragrammia ei ollut korvattu kreikan ”Jumalaa” ja ”Herraa” vastaavilla sanoilla, mikä vahvisti sen, että alkuperäisessä Septuaginta-käännöksessä käytettiin Jumalan nimeä.

Vuonna 1971 luovutettiin julkaistavaksi katkelmia eräästä muinaisesta papyruskirjakääröstä (Fouad 266). Mitä nämä Septuagintan osuudet, jotka ovat peräisin toiselta tai ensimmäiseltä vuosisadalta eaa., paljastavat?  Niissäkin oli Jumalan nimi. Nämä vanhat Septuagintan katkelmat tarjoavat vahvoja todisteita siitä, että Jeesus ja hänen ensimmäisen vuosisadan opetuslapsensa sekä tiesivät Jumalan nimen että käyttivät sitä.

Tätä nykyä Raamattu on historian käännetyin kirja. Yli 90 prosenttia ihmiskunnasta voi lukea ainakin osaa siitä omalla kielellään. Erityisen kiitollisia olemme tarkasta nykykielisestä Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksestä, joka on tähän mennessä käännetty joko kokonaan tai osittain yli 40 kielelle. Uuden maailman käännöksen englanninkielisen viitelaitoksen alaviitteissä on satoja viittauksia Septuagintaan ja muihin vanhoihin käsikirjoituksiin. Septuaginta on tosiaan edelleenkin kiinnostava ja arvokas käännös niille, jotka tutkivat Raamattua.

[Kuva s. 26]

Opetuslapsi Filippos selitti ”Septuagintasta” luettua raamatunkohtaa

[Kuvat s. 29]

Apostoli Paavali lainasi usein ”Septuagintaa”