Lukijoiden kysymyksiä

Onko sopivaa lähestyä Jumalaa rukouksessa käyttämättä esimerkiksi ilmausta ”Jeesuksen nimessä”?

Raamattu osoittaa, että kristittyjen, jotka haluavat lähestyä Jehovaa rukouksessa, tulisi esittää rukouksensa Jeesuksen nimessä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” Sitten hän lisäsi: ”Mitä pyydättekin minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isä kirkastettaisiin Pojan yhteydessä. Jos pyydätte mitä tahansa minun nimessäni, niin teen sen.” (Johannes 14:6, 13, 14.)

Eräässä sanakirjassa sanotaan Jeesuksen ainutlaatuisesta asemasta: ”Rukoukset esitetään yksin Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, Välittäjän, kautta. Näin ollen kaikki pyhimyksille tai enkeleille esitetyt anomukset ovat paitsi hyödyttömiä myös herjaavia. Kaikenlainen luomusten palvonta, olipa luomus kuinka ylhäinen tahansa, on epäjumalanpalvelusta, ja se on ankarasti kielletty Jumalan pyhässä laissa.” (Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature.)

Entä jos joku aivan erityisen palkitsevan kokemuksen jälkeen huudahtaa ”Kiitos, Jehova” sanomatta lisäksi ”Jeesuksen nimessä”? Olisiko se sopimatonta? Ei välttämättä. Otaksutaanpa, että joku kristitty joutuu yhtäkkiä vaaraan ja huudahtaa: ”Auta, Jehova!” Jumala tuskin kieltäytyisi auttamasta siksi, ettei hänen palvelijansa sanonut ”Jeesuksen nimessä”.

On kuitenkin hyvä huomata, ettei Jumalalle ääneen puhuminen itsessään ole rukoilemista. Esimerkiksi kun Jehova oli tuominnut Kainin veljensä Abelin tappamisesta, Kain sanoi: ”Rangaistukseni erheestä on liian suuri kannettavaksi. Sinähän ajat minut tänä päivänä pois tämän maan pinnalta, ja minä joudun olemaan piilossa kasvoiltasi, ja minun on tultava kulkuriksi ja pakolaiseksi maan päällä, ja on varmaa, että kuka tahansa, joka minut löytää, tappaa minut.” (1. Mooseksen kirja 4:13, 14.) Vaikka Kain kohdisti sanansa Jehovalle, hänen tunteenpurkauksensa oli vain valittelua synnin karvaan hedelmän vuoksi.

Raamatussa sanotaan: ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta nöyrille hän antaa ansaitsematonta hyvyyttä.” Korkeimman puhutteleminen tuttavallisesti, ikään kuin hän olisi vain ihminen, osoittaisi ehdottomasti nöyryyden puutetta. (Jaakobin kirje 4:6; Psalmit 47:2; Ilmestys 14:7.) Lisäksi ihminen toimisi epäkunnioittavasti, mikäli hän rukouksessaan kieltäytyisi tarkoituksellisesti tunnustamasta Jeesusta Kristusta, vaikka tietäisikin, mitä Jumalan sana sanoo hänen osastaan (Luukas 1:32, 33).

Tarkoitus ei ole sanoa, että Jehova odottaa meidän rukoilevan jollakin nimenomaisella tavalla tai jonkin erityisen kaavan mukaan. Tärkeintä on ihmisen sydämentila (1. Samuelin kirja 16:7). Ensimmäisellä vuosisadalla muuan Cornelius-niminen roomalainen upseeri ”esitti Jumalalle jatkuvasti rukouksia”. Cornelius oli ympärileikkaamaton pakana, eikä hän ollut vihkiytynyt Jehovalle. Vaikka hän ei ilmeisesti esittänytkään rukouksiaan Jeesuksen nimessä, ne ’nousivat muistoon Jumalan edessä’. Näin tapahtui, koska ”sydänten tutkija” näki Corneliuksen olevan ”harrasmielinen mies, joka pelkäsi Jumalaa”. (Apostolien teot 10:2, 4; Sananlaskut 17:3.) Saatuaan tietoa ”Nasaretista olleesta Jeesuksesta” Cornelius sai pyhää henkeä ja hänestä tuli Jeesuksen kastettu opetuslapsi (Apostolien teot 10:30–48).

Voidaan siis sanoa, että se, mitkä rukoukset Jumala kuulee, ei ole ihmisten ratkaistavissa. Jos joku kristitty on jossakin tilanteessa ilmaissut ajatuksensa Jumalalle käyttämättä esimerkiksi ilmausta ”Jeesuksen nimessä”, hänen ei tarvitse tuntea siitä syyllisyyttä. Jehova on täysin selvillä rajoituksistamme, ja hän haluaa auttaa meitä (Psalmit 103:12–14). Voimme luottaa täysin siihen, että jos uskomme Jumalan Poikaan, niin ”mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä” (1. Johanneksen kirje 5:13, 14). Kuitenkin erityisesti silloin, kun tosi kristityt edustavat toisia julkisessa rukouksessa, he tunnustavat sen osan, joka Jeesuksella Raamatun mukaan on Jehovan tarkoituksessa. Ja he pyrkivät tottelevaisesti kunnioittamaan Jeesusta osoittamalla rukouksensa Jumalalle hänen kauttaan.