Miksi ihmiskunta tarvitsee auttajaa
Miksi ihmiskunta tarvitsee auttajaa
”OLIN rienaaja ja vainooja ja röyhkeä mies”, myönsi eräs aiemmin ylpeä ja väkivaltainen mies. Hän oli ahdistellut Jeesuksen Kristuksen jumalaapelkääviä seuraajia julmasti ja hyökännyt häikäilemättä heitä vastaan. Hän jatkoi kiitollisena: ”Minulle osoitettiin kuitenkin armoa.” Niin uskomattomalta kuin se ehkä tuntuukin, tästä kiihkomielisestä vainoojasta tuli uskollinen kristitty apostoli Paavali. (1. Timoteukselle 1:12–16; Apostolien teot 9:1–19.)
Kaikki eivät tietenkään ole syyllistyneet samanlaisiin tekoihin kuin Paavali, mutta kukaan meistä ei pysty täyttämään Jumalan normeja. Emme pysty siihen, koska ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla” (Roomalaisille 3:23). On sitäpaitsi hyvin helppo vaipua epätoivoon ja mahdollisesti ajatella olevansa liian paha, jotta voisi saada Jumalalta armoa. Tarkasteltuaan syntisiä taipumuksiaan Paavalikin huudahti: ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?” Vastaten omaan kysymykseensä hän kirjoitti: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Roomalaisille 7:24, 25.)
Miten vanhurskas Luoja voisi olla tekemisissä syntisten kanssa? (Psalmit 5:4.) Huomaa, että Paavali sanoi: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.” Eräs toinen, joka oli osallinen Jumalan armosta, selitti: ”Jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas. Ja hän on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman.” (1. Johanneksen kirje 2:1, 2.)
Miksi Jeesusta sanotaan ”auttajaksi Isän luona”? Ja millä tavalla Jeesus on ”sovitusuhri” syntien edestä?
Miksi auttajaa tarvitaan?
Jeesus tuli maan päälle ”antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Lunnaat ovat hinta, joka maksetaan jonkun tai jonkin takaisin saamiseksi tai vapauttamiseksi. Heprean kielen verbi, josta ”lunnaiksi” käännetty heprean sana on johdettu, välittää ajatuksen syntien peittämisestä eli sovittamisesta (Psalmit 78:38). Kreikankielistä ’lunnaita’ merkitsevää sanaa, joka esiintyy myös edellä mainitussa Matteuksen 20:28:ssa, käytettiin erityisesti viitattaessa hintaan, joka maksettiin sotavankien lunastamiseksi tai orjien vapauttamiseksi. Jotta siis tapahtuisi oikeus, jokin annetaan toisen samanarvoisen vastineeksi.
Ihmiskunta joutui orjuuteen, koska ensimmäinen ihminen kapinoi Jumalaa vastaan. Kuten 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa osoitetaan, tuo täydellinen ihminen, Aadam, päätti olla tottelematon Jehova Jumalalle. Siten hän myi itsensä ja syntymättömät jälkeläisensä synnin ja kuoleman orjuuteen. Niin Aadam kuin kaikki hänen jälkeläisensäkin menettivät täydellisen ihmiselämän lahjan. (Roomalaisille 5:12, 18, 19; 7:14.)
Muinaisen Israelin kansan keskuudessa Jumala järjesti niin, että eläinuhrit sovittivat eli peittivät ihmisten synnit (3. Mooseksen kirja 1:4; 4:20, 35). Oikeastaan uhrieläimen elämä annettiin synnintekijän elämän sijasta (3. Mooseksen kirja 17:11). Siitä syystä ”sovituspäivää” voitiin sanoa myös ”lunnaiden päiväksi” (3. Mooseksen kirja 23:26–28).
Koska eläimet ovat kuitenkin alempiarvoisia kuin ihmiset, ”sonnien ja vuohien veren – – [oli] mahdotonta ottaa pois syntejä” kokonaan (Heprealaisille 10:1–4). Jotta uhri olisi ollut riittävän arvokas voidakseen sovittaa eli poistaa synnit pysyvästi, sen olisi pitänyt vastata arvoltaan sitä, mitä Aadam menetti. Oikeuden vaaka saataisiin tasapainoon vain, jos sen vastapainona, mitä täydellinen ihminen (Aadam) oli menettänyt, olisi toinen täydellinen ihminen (Jeesus Kristus). Täydellisen ihmisen elämä oli ainoa sopiva hinta, jolla Aadamin jälkeläiset voitiin lunastaa siitä orjuudesta, johon tämä heidän ensimmäinen esi-isänsä oli heidät myynyt. ”Sielu sielusta” täytti tosi oikeuden vaatimukset (2. Mooseksen kirja 21:23–25).
Kun Aadam teki syntiä ja hänet tuomittiin kuolemaan, hänen syntymättömät jälkeläisensä olivat vielä hänen kupeissaan, minkä vuoksi he kuolivat hänen mukanaan. Täydellinen ihminen Jeesus, ”viimeinen Aadam”, ei omasta vapaasta tahdostaan perustanut perhettä (1. Korinttilaisille 15:45). Kuollessaan täydellisenä ihmisuhrina hänellä oli syntymättömiä jälkeläisiä kupeissaan. Siksi voidaan sanoa, että hänen mukanaan kuoli hänen kupeissaan ollut mahdollinen ihmissuku. Jeesus luopui oikeudestaan oman perheen perustamiseen ja otti sen sijaan omakseen Aadamin syntisen, kuolevan perheen. Uhraamalla täydellisen ihmiselämänsä Jeesus osti takaisin koko Aadamista polveutuvan ihmiskunnan, jolloin siihen kuuluvista saattoi tulla Hänen perhettään ja Hänestä näiden ”Iankaikkinen Isä” (Jesaja 9:6, 7).
Jeesuksen lunastusuhri mahdollisti sen, että tottelevainen ihmiskunta voi saada Jumalalta armoa ja ikuisen elämän. Tästä syystä apostoli Paavali kirjoitti: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” (Roomalaisille 6:23.) Emme voi kuin ylistää Jehovaa sen rakkauden ja sääliväisyyden vuoksi, jota hän on osoittanut järjestäessään lunnaat siitä huolimatta, että sekä hän itse että hänen rakas Poikansa joutuivat maksamaan tästä kaikesta suunnattoman kalliin hinnan (Johannes 3:16). Myös Jeesus totisesti osoittautui ”auttajaksi Isän luona”, kun hänet herätettiin kuolleista taivaalliseen elämään ja hän esitti lunastusuhrinsa arvon Jumalalle taivaassa (Heprealaisille 9:11, 12, 24; 1. Pietarin kirje 3:18). * Mutta miten Jeesus toimii auttajanamme taivaassa nykyään?
[Alaviite]
^ kpl 12 Ks. kirjan Tieto joka johtaa ikuiseen elämään lukuja 4 ja 7; julkaissut Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta.
[Kuva s. 4]
Jeesuksen täydellinen ihmiselämä oli hinta, jolla Aadamin jälkeläiset voitiin lunastaa