Uusperheet voivat menestyä

OVATKO MENESTYKSELLISET UUSPERHEET MAHDOLLISIA? OVAT, VARSINKIN JOS KAIKKI asianosaiset muistavat, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa” (2. Timoteukselle 3:16). Kun kaikki soveltavat Raamatun periaatteita, menestys on käytännöllisesti katsoen taattu.

Kaiken perustana oleva ominaisuus

Raamattuun on merkitty muistiin vain muutama varsinainen ihmissuhteita säätelevä laki. Pääasiassa se kannustaa kehittämään oikeanlaisia ominaisuuksia ja asenteita, jotka ohjaavat meitä toimimaan viisaasti. Nämä asenteet ja ominaisuudet ovat onnellisen perhe-elämän perusta.

Saattaa tuntua itsestään selvältä, että kaikenlaisten perheiden menestyksen perustana oleva ominaisuus on rakkaus, mutta tämä ansaitsee kuitenkin tulla mainituksi. Apostoli Paavali sanoi: ”Olkoon rakkautenne vailla ulkokultaisuutta. – – Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne.” (Roomalaisille 12:9, 10.) Sanaa ”rakkaus” käytetään paljon väärin, mutta ominaisuus, johon Paavali tässä viittasi, on aivan erikoislaatuinen. Se on jumalinen rakkaus, ja se ”ei koskaan häviä” (1. Korinttilaisille 13:8). Raamattu kuvailee sen olevan epäitsekäs ja altis palvelemaan. Se toimii aktiivisesti toisten hyväksi. Se on kärsivällinen ja huomaavainen, eikä se koskaan ole mustasukkainen, pöyhkeä tai omahyväinen. Se ei etsi omaa etuaan. Se on aina valmis tekemään myönnytyksiä, luottamaan, toivomaan ja kestämään kaiken, mitä eteen tulee. (1. Korinttilaisille 13:4–7.)

Aito rakkaus auttaa tasoittamaan erot ja yhdistämään ihmisiä, jotka ovat saaneet hyvin erilaisen kasvatuksen ja joiden persoonallisuudet eroavat suuresti. Se auttaa myös korjaamaan avioeron tai biologisen vanhemman  kuoleman aiheuttamia tuhoisia seurauksia. Eräs isäpuoli kuvailee ongelmia, jotka olivat hänelle hyvin todellisia: ”Olin usein liian kiinnostunut omista tunteistani eritelläkseni lapsipuolteni tai edes vaimoni tunteita. Minun piti oppia olemaan vähemmän herkkä. Mikä tärkeintä, minun piti oppia olemaan nöyrä.” Rakkaus auttoi häntä tekemään tarvittavat muutokset.

Biologinen isä tai äiti

Rakkaus voi auttaa käsittelemään lasten suhdetta nyt poissa olevaan biologiseen isään tai äitiin. Muuan isäpuoli myöntää: ”Halusin saada ykköstilan lapsipuolteni sydämessä. Kun he kävivät biologisen isänsä luona, huomasin, että minun oli vaikea vastustaa kiusausta arvostella häntä. Kun he tulivat kotiin vietettyään mukavan päivän hänen kanssaan, minulla oli kamala olo. Kun heillä oli huono päivä, olin riemuissani. Todellisuudessa pelkäsin menettäväni heidät. Sen hyväksyminen, että biologisella isällä on tärkeä osa lapsipuolteni elämässä, oli yksi vaikeimmista haasteista.”

Aito rakkaus auttoi tätä isäpuolta tajuamaan, että ei ollut realistista odottaa rakkauden syttyvän silmänräpäyksessä. Hänen ei olisi pitänyt tuntea itseään torjutuksi, kun lapset eivät hyväksyneet häntä heti. Hän oppi ymmärtämään, että hän ei ehkä koskaan voi täysin korvata biologista isää tämän lasten sydämessä. Lapset olivat tunteneet isänsä elämänsä alusta saakka, kun taas isäpuoli oli uusi tulokas, jonka täytyisi tehdä työtä ansaitakseen heidän rakkautensa. Tutkija Elizabeth Einstein pukee tämän monille tutun kokemuksen sanoiksi seuraavasti: ”Biologista isää tai äitiä ei voi koskaan korvata – ei koskaan. Sellainenkin isä tai äiti, joka on kuollut tai hylännyt lapsensa, säilyttää tärkeän paikan lastensa elämässä.”

Kuri – arka aihe

Raamattu osoittaa, että rakkaudellinen kuri on nuorille, myös lapsipuolille, välttämätöntä (Sananlaskut 8:33). Lukuisat alan ammattilaiset ovat alkaneet taas yhtyä tähän Raamatun näkökantaan. Professori Ceres Alves de Araújo sanoi: ”Kukaan ei luonnostaan pidä rajoituksista, mutta niitä tarvitaan. ’Ei’ on suojeleva sana.”

Uusperheessä näkemykset kurista voivat kuitenkin johtaa vakaviin erimielisyyksiin. Lapsipuolia on osaltaan muovannut aikuinen, joka on nyt poissa. Heillä on todennäköisesti tapoja, jotka saattavat ärsyttää isä- tai äitipuolta. Eivätkä he luultavasti ymmärrä, miksi tällä on voimakkaita mielipiteitä joistakin asioista. Miten selviytyä menestyksellisesti tällaisesta tilanteesta? Paavali kehottaa kristittyjä: ”Pyri – – rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen.” (1. Timoteukselle 6:11.) Kristillinen rakkaus auttaa sekä isä- tai äitipuolta että lapsia olemaan lempeitä ja kärsivällisiä, kun he opettelevat ymmärtämään toisiaan. Jos isä- tai äitipuoli on kärsimätön, ’suuttumus, vihastus ja herjaava puhe’ voivat helposti tuhota kaiken, mitä on saatu aikaan (Efesolaisille 4:31).

Profeetta Miika antoi käsityksen siitä, mikä tässä voisi auttaa. Hän sanoi: ”Mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että noudatat oikeutta ja rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?” (Miika 6:8.) Oikeus on kuritettaessa ehdottoman tärkeää. Entä sitten huomaavaisuus? Eräs kristitty vanhin kertoo, että lapsipuolet oli usein vaikea saada jalkeille sunnuntaiaamuisin, kun oli aika osallistua seurakunnan toimintaan. Hän kokeili sättimisen sijasta huomaavaisuutta. Hän nousi aikaisin ylös, valmisti aamupalan ja vei sitten kullekin heistä lämpimän juoman. Siitä hyvästä he olivat paljon halukkaampia noudattamaan hänen pyyntöään nousta ylös.

Professori Ana Luisa Vieira de Mattos esitti seuraavan kiinnostavan kommentin: ”Ratkaisevaa ei ole perhetyyppi vaan suhteen laatu. Olen tutkimuksissani huomannut, että nuoret, joilla on käyttäytymishäiriöitä, tulevat lähes aina perheistä, joissa vanhempien valvonta on heikkoa, joista puuttuvat säännöt  ja viestintä.” Hän sanoi myös: ”Sitä ei koskaan voida korostaa tarpeeksi, että lasten kasvattamiseen sisältyy tarve sanoa ei.” Lisäksi tohtorit Emily ja John Visher totesivat: ”Kuritus tepsii pohjimmiltaan vain silloin, kun kuritettava välittää kurittajan reaktioista ja heidän välisestä suhteestaan.”

Nämä ajatukset koskevat kysymystä siitä, kenen pitäisi kurittaa uusperheessä. Kenen pitäisi olla se, joka sanoo ei? Keskusteltuaan asiasta jotkut vanhemmat ovat päättäneet, että biologisen vanhemman pitäisi aluksi olla pääkurinpitäjä, jotta hänen uusi puolisonsa saisi aikaa kehittää läheisemmän suhteen lapsiin. Antakaa lasten oppia luottamaan siihen, että isä- tai äitipuoli rakastaa heitä, ennen kuin hän kurittaa heitä.

Entä jos uusi perheenjäsen onkin isäpuoli? Eikö Raamatussa sanota, että isä on perheen pää? Sanotaan. (Efesolaisille 5:22, 23; 6:1, 2.) Isäpuoli saattaa kuitenkin haluta siirtää kurittamistehtävän pois itseltään joksikin aikaa, varsinkin jos siihen liittyy rankaiseminen. Hän saattaa antaa lasten totella ”äidin lakia” sillä välin kun hän luo pohjaa heidän uuden ’isänsä kurin kuuntelemiselle’. (Sananlaskut 1:8; 6:20; 31:1.) Kokemukset osoittavat, että tämä ei viime kädessä kumoa johtoaseman periaatetta. Lisäksi muuan isäpuoli sanoo: ”Muistin, että kuriin kuuluvat vakavat neuvot, oikaisu ja ojennus. Kun tällaista neuvontaa annetaan oikeudenmukaisesti, rakkaudellisesti ja sääliväisesti ja kun sitä tukee oma esimerkki, se yleensä tepsii.”

Vanhempien täytyy keskustella

Sananlaskut 15:22 sanoo: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” Vanhempien välinen rauhallinen ja suora luottamuksellinen puhe on uusperheessä olennaisen tärkeää. Eräs O Estado de S. Paulo -lehden kolumnisti huomautti: ”Lapset yleensä aina kokeilevat vanhempien asettamia rajoja.” Tämä voi olla kaksin verroin totta uusperheissä. Siksi vanhempien täytyy päästä yhteisymmärrykseen erilaisista asioista, niin että lapset näkevät heidän olevan yksimielisiä. Entä sitten jos isä- tai äitipuoli toimii tavalla, joka on biologisen vanhemman mielestä epäoikeudenmukainen? Silloin vanhempien pitäisi selvittää asiat kahden kesken, ei lasten edessä.

Muuan uudelleen naimisiin mennyt äiti kertoo: ”Äidille vaikeinta on nähdä isäpuolen kurittavan hänen lapsiaan, varsinkin jos hänestä tuntuu, että tämä toimii hätäisesti tai ei ole todella oikeudenmukainen. Se riipaisee hänen sydäntään, ja hän haluaa puolustaa lapsiaan. Silloin on vaikeaa pysyä alamaisena miehelleen ja tukea häntä.

Kerran kaksi poikaani, 12- ja 14-vuotiaat, kysyivät isäpuolensa lupaa johonkin. Hän kielsi heitä heti ja lähti sitten huoneesta antamatta pojille tilaisuutta selittää, miksi se oli niin tärkeää heille. Pojat olivat purskahtaa itkuun, ja minä olin sanaton. Vanhempi heistä katsoi minuun ja sanoi: ’Äiti, näitkö mitä hän teki?’ Minä vastasin: ’Näin kyllä, mutta hän on silti perheen pää, ja Raamattu käskee meitä kunnioittamaan johtoasemaa.’ He olivat kilttejä poikia ja olivat siitä samaa mieltä, ja he rauhoittuivat vähän. Samana iltana selitin tilanteen miehelleni, ja hän tajusi olleensa liian määräilevä. Hän meni suoraan poikien huoneeseen ja pyysi anteeksi.

Me opimme tuosta tapauksesta paljon. Mieheni oppi kuuntelemaan ennen ratkaisujen tekoa. Minä opin kannattamaan johtoaseman periaatetta, silloinkin kun se tekee kipeää. Pojat oppivat, miten tärkeää on olla alamainen. (Kolossalaisille 3:18, 19.) Ja mieheni sydämestä lähtevä anteeksipyyntö opetti meille kaikille tärkeän läksyn nöyryydestä (Sananlaskut 29:23). Nykyisin molemmat pojat ovat kristittyjä vanhimpia.”

Virheitä tehdään varmasti. Lapset sanovat tai tekevät jotakin sellaista, mikä satuttaa. Senhetkiset paineet saavat isä- tai äitipuolet toimimaan arvostelukyvyttömästi. Nuo yksinkertaiset sanat ”Olen pahoillani, anna anteeksi” voivat kuitenkin vaikuttaa paljon haavojen paranemiseen.

 Perheen yhtenäisyyden vahvistaminen

Lämpimän suhteen kehittäminen uusperheessä vie aikaa. Jos olet isä- tai äitipuoli, sinun täytyy osoittaa empatiaa. Ole ymmärtäväinen ja halukas käyttämään aikaa lasten kanssa. Leiki nuorempien kanssa. Ole valmis keskustelemaan vanhempien kanssa. Tähyile tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä – pyydä lapsia esimerkiksi auttamaan kotitöissä, kuten ruoanlaitossa tai auton pesemisessä. Pyydä heitä mukaan auttamaan, kun menet kauppaan. Lisäksi pienet, hellät eleet voisivat osoittaa heitä kohtaan tuntemasi rakkauden. (Isäpuolten pitäisi tietysti pysyä tarkasti sopivissa rajoissa suhteessaan tytärpuoliinsa eikä saada heitä tuntemaan oloaan epämukavaksi. Myös äitipuolten pitäisi muistaa, että pojillakin on rajansa.)

Uusperheet voivat olla menestyksellisiä. Monet ovat. Parhaiten menestyvät ne, joissa kaikki asianosaiset, erityisesti vanhemmat, kehittävät oikeita asenteita ja ovat realistisia odotuksissaan. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Rakkaat, rakastakaamme toisiamme jatkuvasti, koska rakkaus on Jumalasta.” (1. Johanneksen kirje 4:7.) Tosiaankin, sydämestä lähtevä rakkaus on onnellisen uusperheen todellinen salaisuus.

[Kuvat s. 7]

ONNELLISET UUSPERHEET

viettävät aikaa yhdessä...

tutkivat Jumalan sanaa yhdessä...

keskustelevat yhdessä...

tekevät töitä yhdessä...