He tekivät Jehovan tahdon

Suurin ihminen tekee nöyrästi palveluksen

JEESUS tiesi, että viimeiset tunnit, jotka hän viettäisi apostoliensa kanssa, olisivat kallisarvoisia. Ennen pitkää hänet pidätettäisiin ja hänen uskoaan koeteltaisiin ankarammin kuin koskaan aiemmin. Jeesus oli selvillä myös edessä olevista suurista siunauksista. Pian hänet korotettaisiin Jumalan oikealle puolelle ja hänelle annettaisiin ”nimi, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella, niin että Jeesuksen nimessä jokainen polvi notkistuisi, niiden, jotka ovat taivaassa, ja niiden, jotka ovat maan päällä, ja niiden, jotka ovat maan alla” (Filippiläisille 2:9, 10).

Mutta ei uhkaavan kuoleman aiheuttama huoli eikä luvatun palkinnon innokas odotuskaan estänyt Jeesusta kiinnittämästä huomiota apostoliensa tarpeisiin. Hän ”rakasti heitä loppuun asti”, kirjoitti Johannes myöhemmin evankeliumiinsa (Johannes 13:1). Näinä koettelevina viimeisinä tunteina, jotka Jeesus eli täydellisenä ihmisenä, hän opetti apostoleilleen erittäin tärkeän läksyn.

Opetus nöyryydestä

Apostolit olivat Jeesuksen kanssa eräässä ylähuoneessa viettämässä pesahia. Jeesus oli aiemmin kuullut heidän kiistelevän siitä, kuka heidän keskuudessaan oli suurin (Matteus 18:1; Markus 9:33, 34). Hän oli keskustellut asiasta heidän kanssaan ja yrittänyt oikaista heidän näkemystään (Luukas 9:46). Nyt Jeesus kuitenkin tähdensi noita opetuksia käyttämällä erilaista lähestymistapaa. Hän ei ainoastaan puhunut heille nöyryydestä vaan antoi siitä näytteen.

Jeesus ”nousi illalliselta ja pani päällysvaippansa syrjään”, Johannes kirjoittaa. ”Hän otti pyyhkeen ja vyötti itsensä. Sen jälkeen hän pani vettä vatiin ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivaamaan niitä pyyhkeellä, jolla oli vyöttäytynyt.” (Johannes 13:4, 5.)

Ihmiset käyttivät muinaisen Lähi-idän lämpimässä ilmastossa yleensä avonaisia sandaaleja, kun he kulkivat pitkin pölyisiä teitä. Tullessaan jonkun tavallisen ihmisen kotiin heidät otti vastaan isäntä, joka järjesti heille astioita ja vettä, niin että he saattoivat pestä jalkansa. Varakkaammissa kodeissa jalkojen pesemisestä huolehti orja. (Tuomarit 19:21; 1. Samuelin kirja 25:40–42.)

Jeesus ja hänen apostolinsa eivät olleet tuossa ylähuoneessa kenenkään vieraina. Siellä ei ollut isäntää, joka olisi antanut heille astioita, eikä orjia, jotka olisivat pesseet heidän jalkansa. Kun Jeesus alkoi pestä apostolien jalkoja, he joutuivat noloon tilanteeseen. Tässä Se, joka oli suurin heidän keskuudessaan, huolehti halpa-arvoisimpana pidetystä tehtävästä!

Ensin Pietari ei antanut Jeesuksen pestä hänen jalkojaan, mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ellen pese sinua, sinulla ei ole mitään osuutta minun kanssani.” Kun Jeesus oli pessyt kaikkien apostolien jalat, hän sanoi: ”Tiedättekö, mitä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’, ja oikein te puhutte, sillä sellainen minä olen. Jos siis minä, vaikka olen Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, niin teidänkin pitäisi pestä toistenne jalat. Sillä minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Johannes 13:6–15.)

Jeesus ei pannut alulle jalkojenpesurituaalia, vaan hän auttoi apostoleitaan omaksumaan uuden mielenlaadun, johon kuului nöyryys ja halukkuus huolehtia kaikkein alhaisimmastakin tehtävästä heidän veljiensä puolesta. He ilmeisestikin ymmärsivät, mistä oli kyse. Huomaa, mitä tapahtui vuosia myöhemmin, kun heräsi kysymys ympärileikkauksesta. Vaikka asiasta ’kiisteltiin paljon’, läsnäolijat säilyttivät hyvän järjestyksen ja kuuntelivat kunnioittavasti toistensa näkemyksiä. Lisäksi näyttää siltä, että tuota kokousta johti opetuslapsi Jaakob, ei joku apostoleista, kuten olisimme saattaneet odottaa, kun he kerran olivat läsnä. Tämä Apostolien tekojen  kertomuksen sisältämä yksityiskohta osoittaa, että apostolit olivat edistyneet nöyryyden ilmaisemisessa huomattavasti. (Apostolien teot 15:6–29.)

Opetus meille

Pesemällä opetuslastensa jalat Jeesus antoi voimakkaan opetuksen nöyryydestä. Kristittyjen ei tosiaankaan pitäisi ajatella olevansa niin tärkeitä, että toisten tulisi aina palvella heitä, eikä heidän pitäisi tavoitella kunniaa ja arvovaltaa. Sen sijaan heidän pitäisi noudattaa Jeesuksen antamaa mallia: hän ”ei – – tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Niin, Jeesuksen seuraajien pitäisi olla halukkaita palvelemaan toisiaan mitä nöyrimmin.

Pietari kirjoitti hyvällä syyllä: ”Vyöttäytykää kaikki nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan, sillä Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Pietarin kirje 5:5.) Vyöttäytymistä vastaava kreikkalainen sana juontuu sanasta, joka merkitsee ’orjan esiliinaa’, jolla alla oleva löysä vaate oli vyötetty. Olisiko Pietari voinut viitata siihen, miten Jeesus vyötti itsensä pyyhkeellä ja pesi apostoliensa jalat? Sitä ei voida sanoa varmasti. Joka tapauksessa tämä Jeesuksen nöyryyttä ilmaiseva palvelus teki Pietarin sydämeen lähtemättömän vaikutuksen, niin kuin sen pitäisi tehdä kaikkien Kristuksen seuraajien sydämeen. (Kolossalaisille 3:12–14.)