Julkaisuissamme on aika ajoin esitetty tämänsuuntaisia ajatuksia. Tämän näkemyksen ajateltiin olevan sopusoinnussa sen kanssa, mitä sanotaan Heprealaiskirjeen 12:16:ssa. Sen mukaan Esau oli ”pyhiä asioita arvostamaton” ja ”yhden aterian vastineeksi antoi – – [Jaakobille] esikoisoikeutensa”. Vaikutti siltä, että kun Jaakob sai ”esikoisoikeuden”, hän sai myös mahdollisuuden tulla yhdeksi Messiaan esi-isistä (Matt. 1:2, 16; Luuk. 3:23, 34).

Raamatun kertomusten tutkiminen kuitenkin osoittaa, että miehen ei tarvinnut olla esikoispoika ollakseen Messiaan esi-isä. Tarkastellaanpa joitakin todisteita.

Jaakobille eli Israelille syntyi poikia Lean kautta, ja heistä esikoinen oli Ruuben. Myöhemmin Jaakobille syntyi hänen suosikkivaimonsa Raakelin kautta Joosef, joka oli heidän ensimmäinen poikansa. Kun Ruuben syyllistyi väärintekoon, esikoisoikeus siirtyi Joosefille. (1. Moos. 29:31–35; 30:22–25; 35:22–26; 49:22–26; 1. Aik. 5:1, 2.) Messiaaseen johtava sukuhaara ei kuitenkaan kulkenut Ruubenin eikä Joosefin kautta. Se kulki Jaakobin ja Lean neljännen pojan Juudan kautta (1. Moos. 49:10).

Luukkaan 3:32:ssa luetellaan viisi myöhemmin elänyttä miestä, jotka kuuluivat  Messiaaseen johtavaan sukuhaaraan. Jokainen heistä näyttää olleen esikoinen. Boasille syntyi Obed, ja Obedille syntyi Iisai (Ruut 4:17, 20–22; 1. Aik. 2:10–12).

Iisain poika Daavid ei ollut esikoinen vaan nuorin kahdeksasta pojasta. Messiaaseen johtava sukuhaara kulki silti Daavidin kautta. (1. Sam. 16:10, 11; 17:12; Matt. 1:5, 6.) Seuraavana tässä sukuhaarassa oli Salomo, vaikka hän ei ollut Daavidin esikoinen (2. Sam. 3:2–5).

Tämä ei tarkoita, että esikoisuus olisi ollut vähäpätöinen asia. Esikoispojalla oli kunnioitettu asema, ja usein hänestä tuli perhekunnan seuraava päämies. Hän myös peri kaksinkertaisen osuuden omaisuudesta. (1. Moos. 43:33; 5. Moos. 21:17; Joos. 17:1.)

Esikoisoikeus voitiin siirtää toiselle. Abraham sivuutti Ismaelin ja antoi esikoisoikeuden Iisakille (1. Moos. 21:14–21; 22:2). Ja kuten jo todettiin, esikoisoikeus siirrettiin Ruubenilta Joosefille.

Mietitäänpä vielä Heprealaiskirjeen 12:16:ta, joka kuuluu: ”[Varokaa,] ettei kukaan olisi haureellinen eikä pyhiä asioita arvostamaton niin kuin Esau, joka yhden aterian vastineeksi antoi pois esikoisoikeutensa.” Mikä oli asian ydin?

Apostoli Paavali ei puhunut tässä Messiaan syntyperästä. Hän oli juuri kehottanut kristittyjä ”tekemään jatkuvasti suoria polkuja jaloilleen”. Näin he eivät menettäisi ”Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä”, mikä voisi tapahtua, jos he syyllistyisivät seksuaaliseen moraalittomuuteen. (Hepr. 12:12–16.) Jos he toimisivat moraalittomasti, he olisivat kuin Esau. Hän oli ”pyhiä asioita arvostamaton” ja antoi periksi maallisille haluille.

Esau eli patriarkkojen aikana, ja kenties hän sai jopa toisinaan uhrata uhreja (1. Moos. 8:20, 21; 12:7, 8; Job 1:4, 5). Mutta Esau ajatteli lihallisesti, ja hän antoi pois kaikki tällaiset etuoikeudet kulhollisesta muhennosta. Hän halusi ehkä välttää kärsimykset, joita Abrahamin jälkeläisten ennustettiin kohtaavan (1. Moos. 15:13). Vanhempiensa suruksi Esau myös meni naimisiin kahden pakananaisen kanssa, mikä sekin osoittaa, ettei hän arvostanut pyhiä asioita vaan toteutti maallisia halujaan (1. Moos. 26:34, 35). Hän toimi aivan päinvastoin kuin Jaakob, joka päätti ottaa vaimokseen tosi Jumalan palvojan (1. Moos. 28:6, 7; 29:10–12, 18).

Mitä siis voimme sanoa sukuhaarasta, joka johti Jeesukseen, Messiaaseen? Joskus tämä sukuhaara kulki esikoispojan kautta, mutta ei aina. Juutalaiset tunnustivat tämän, kun he totesivat, että Kristus polveutuisi Iisain nuorimman pojan Daavidin kautta (Matt. 22:42).