METSÄN latvusto täyttyy kirkkaista väreistä, kun parvi lintuja pyrähtää lentoon! Tämä upea näky hämmästytti eurooppalaisia löytöretkeilijöitä, joita alkoi tulla Väli- ja Etelä-Amerikkaan 1400-luvun lopulla. Heidän näkemänsä siivekkäät olivat Amerikan trooppisilla seuduilla eläviä pitkäpyrstöisiä papukaijoja, aroja. Pian näiden vaikuttavien luontokappaleiden kuvia ilmestyi tuon alueen karttoihin, joissa ne symboloivat vasta löydettyä paratiisia.

Sekä koiraat että naaraat ovat värikkäitä, mikä on harvinaista kirkasväristen lintujen maailmassa. Arat ovat älykkäitä ja sosiaalisia, ja ne päästelevät karheita rääkäisyjä ja läpitunkevia kiljaisuja. Varhain aamulla ne lähtevät yöpuultaan jopa 30 yksilön parvissa etsimään siemeniä, trooppisia hedelmiä ja muuta ravintoa. Papukaijoille tyypilliseen tapaan ne usein tarttuvat ruokaan kynsillään ja hienontavat sitä kookkaalla, kaarevalla nokallaan. Ne pystyvät murtamaan jopa kovia pähkinänkuoria. Ruokailtuaan ne tavallisesti kokoontuvat kallioille tai joentörmille napostelemaan savea, joka voi auttaa neutraloimaan ruoan sisältämiä myrkkyjä ja antaa eläimelle sen tarvitsemia hivenaineita.

 Arapariskunta pysyy yleensä yhdessä koko elinikänsä, ja se huolehtii poikasista yhteisvoimin. Eri lajit pesivät puiden, joentörmien ja termiittikekojen koloissa tai kalliojyrkänteiden onkaloissa ja halkeamissa, missä puolisoiden voi nähdä sukivan toisiaan. Vaikka poikaset ovat täysikasvuisia jo puolivuotiaina, ne pysyttelevät vanhempiensa luona noin kolmivuotiaiksi. Luonnossa arat elävät 30–40 vuotta, mutta vankeudessa jotkin yksilöt ovat saavuttaneet yli 60 vuoden iän. Aralajeja on 18, joista tässä on esitelty muutamia.