MITÄ JOTKUT SANOVAT?

Taivaasta ja sen tarkoituksesta on monia erilaisia näkemyksiä. Seuraavassa muutama esimerkki.

• Monet kristityiksi tunnustautuvat epäilemättä yhtyvät New Catholic Encyclopedian näkemykseen, jonka mukaan taivas on ”niiden autuaiden lopullinen koti, jotka kuolevat Herrassa”.

• ”Juutalaisuus keskittyy tuonpuoleisen sijasta pikemminkin nykyiseen elämään”, sanoo rabbi Bentzion Kravitz. Hän kuitenkin esittää sellaisen ajatuksen, että ”taivaassa sielu kokee suurinta mahdollista iloa aistiessaan ja tuntiessaan Jumalan läheisyyden aiempaa voimakkaammin”. Kravitz kuitenkin myöntää, että ”vaikka juutalaisuuteen kuuluu usko taivaaseen, siitä kerrotaan Toorassa vain hyvin vähän”.

• Hindut ja buddhalaiset uskovat, että taivaaseen kuuluu monta hengellistä tasoa. Ihminen on siellä väliaikaisesti, minkä jälkeen hän joko syntyy uudelleen maan päälle tai pääsee taivasta korkeampaan tilaan saavuttamalla nirvanan tai kokemalla täydellisen valaistumisen.

• Jotkut hylkäävät kaikki uskonnolliset näkemykset taivaasta ja sanovat koko ajatuksen olevan lapsellista hölynpölyä.

MITÄ RAAMATTU OPETTAA?

Raamatussa sanalla ”taivas” on useampi kuin yksi merkitys. Esimerkiksi:

• 1. Mooseksen kirjan 1:20:ssä kuvaillaan lintujen luomista ja niiden sanotaan lentävän ”taivaiden laajuuden pinnalla”. Tässä sana ”taivaat” viittaa ilmakehään, näkyvään taivaaseen.

• Jesajan 13:10:ssä mainitaan ”taivaan tähdet ja tähtikuviot”, millä tarkoitetaan ulkoavaruutta (Kirkkoraamattu 1992).

• Raamattu puhuu Jumalan ”asuinpaikasta, taivaista” (1. Kuninkaiden kirja 8:30). Matteuksen 18:10:ssä kerrotaan ”enkeleistä taivaassa”. On hyvä huomata, että sanat ”taivaat” ja ”taivas” eivät ole pelkkiä kielikuvia, vaan ne kuvailevat todellista asuinpaikkaa. *

”Katsele taivaasta ja katso ylhäisestä pyhyyden ja kauneuden asuinsijastasi.” (Jesaja 63:15)

Raamattu ei opeta, että maapallo olisi vain väliaikainen koti, missä odottaisimme kuolemaa ja sen jälkeistä elämää taivaassa. Raamattu osoittaa selvästi, että kuolema ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen ihmisten suhteen. Mieti:

• Jumala sanoi ensimmäiselle ihmisparille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” (1. Mooseksen kirja 1:28.) Maapallon oli määrä olla ihmisen pysyvä koti, missä hän voisi elää ikuisesti. Ensimmäinen mies ja nainen kuolisivat vain, jos he olisivat tottelemattomia Jumalalle. Valitettavasti he valitsivat tottelemattomuuden. (1. Mooseksen kirja 2:17; 3:6.)

• Ensimmäisen miehen tottelemattomuus johti paitsi hänen ja hänen vaimonsa kuolemaan myös heidän jälkeläistensä kuolemaan (Roomalaisille 5:12). Onko ihmisten tilanne siis toivoton?

• Raamatussa sanotaan, että ”hänen [Jumalan] lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata” * (2. Pietarin kirje 3:13). Valtakuntansa välityksellä Jumala ennallistaa maapallon tilaan, johon hän sen alun perin tarkoitti. Raamattu sanoo, että silloin ”kuolemaa [ei] enää ole” (Ilmestys 21:3, 4). Puhutaanko tässä elämästä taivaassa vai maan päällä? Jos jotain ei enää ole, sitä on joskus täytynyt olla. Taivaassa ei ole koskaan ollut kuolemaa. On siksi loogista, että jakeessa puhutaan siitä, mitä tulee tapahtumaan maan päällä, missä meidät on tarkoitettu elämään ja missä haluamme olla rakkaidemme kanssa. Lisäksi Raamattu osoittaa, että kuolleet herätetään eloon ja he pääsevät jälleen läheistensä pariin (Johannes 5:28, 29).

Monet ovat olleet haltioissaan saadessaan tietää, mitä Raamattu opettaa taivaasta. Esimerkiksi George, joka on entinen katolilainen, sanoo: ”Minusta Raamatun opetus ikuisesta elämästä maan päällä oli lohduttava. Se tuntui järkevämmältä kuin ajatus taivaaseen menosta.” *

”Taivaat, Jehovalle kuuluvat taivaat, mutta maan hän on antanut ihmisten pojille.” (Psalmit 115:16)