OLETKO sinä pettynyt järjestäytyneeseen uskontoon? Jos olet, et ole ainoa. Monissa maissa niiden määrä, jotka eivät pidä itseään uskonnollisina, kasvaa jatkuvasti. Tämä suuntaus antaa ymmärtää, että järjestäytyneen uskonnon tulevaisuus on epävarma. Alla joitakin esimerkkejä tällaisista maista.

Ihmiset pettyvät järjestäytyneeseen uskontoon monista eri syistä. Näitä ovat esimerkiksi uskonnon motivoima tai hyväksymä väkivalta ja terrori ja uskonnollisten johtajien seksiskandaalit. Jotkin vähemmän ilmeiset tekijät saattavat kuitenkin verottaa uskontojen jäsenmäärää vielä enemmän. Seuraavassa on mainittu muutamia tällaisia tekijöitä.

• Aineellinen hyvinvointi: ”Mitä rikkaammaksi ihminen tulee, sitä vähemmän uskonnollisena hän pitää itseään”, todetaan eräässä mielipidetutkimuksessa (Global Index of Religion and Atheism). Tämä havainto on merkittävä, sillä monissa maissa aineellinen hyvinvointi on lisääntynyt huomattavasti. Taloustieteen professori John V. C. Nyen mukaan ihmisten elintaso joillakin alueilla ”saisi mahtavimmankin 200 vuotta sitten eläneen kuninkaan kateudesta vihreäksi”.

  MITÄ RAAMATTU SANOO? Raamattu on ennustanut, että ”viimeisinä päivinä” rahan ja nautintojen rakkaus syrjäyttäisivät rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen (2. Timoteukselle 3:1–5). Tietoisena rikkauteen liittyvistä hengellisistä vaaroista eräs raamatunkirjoittaja sanoi Jehova Jumalalle: ”Älä anna minulle köyhyyttä äläkä rikkautta.” Miksi tällainen pyyntö? Hän jatkoi: ”Etten tule kylläiseksi ja suorastaan kiellä sinua.” (Sananlaskut 30:8, 9.)

• Uskonnolliset perinteet ja moraali: Monet, erityisesti nuoret, pitävät järjestäytynyttä uskontoa tarpeettomana ja ajastaan jälkeenjääneenä. Toiset taas ovat menettäneet luottamuksensa uskontoon. ”Ihmiset ovat nähneet, miten kirkot ovat toimineet vuosisatojen varrella, ja hylänneet ne, koska he eivät enää pidä niitä luotettavina moraaliauktoriteetteina”, sanoi Tim Maguire, erään humanistisen järjestön tiedottaja (Humanist Society Scotland).

  MITÄ RAAMATTU SANOO? Jeesus Kristus varoitti vääristä opettajista: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. – – jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen huono puu tuottaa kelvotonta hedelmää.” (Matteus 7:15–18.) Tähän ”kelvottomaan hedelmään” sisältyy politiikkaan sekaantuminen ja Jumalaa loukkaavien tapojen, esimerkiksi homoseksuaalisuuden, hyväksyminen (Johannes 15:19; Roomalaisille 1:25–27). Lisäksi siihen sisältyy Raamatun terveellisten opetusten korvaaminen sisällöttömillä rituaaleilla ja perinteillä (Matteus 15:3, 9). Vaikka Jeesus kehotti ruokkimaan hänen ”pieniä lampaitaan”, monet näkevät nykyään hengellistä nälkää (Johannes 21:17).

•   Uskonto ja raha: Pew Research Center -tutkimuslaitoksen mukaan monet ihmiset ajattelevat, että uskonnot panevat liikaa painoa rahalle. Ongelmaa pahentaa se, että jotkut uskonnolliset arvohenkilöt – toisin kuin heidän laumansa – elävät ylellisyydessä. Esimerkiksi eräässä saksalaisessa kaupungissa monet kirkossakävijät elävät kädestä suuhun, kun taas piispaa on syytetty loisteliaan luksuselämän viettämisestä. Tällainen elämäntapa on loukannut monia paikallisia katolilaisia. Eräässä GEO-lehden raportissa sanotaan, että ”Nigeriassa, missä 100 miljoonaa ihmistä elää alle eurolla päivässä, joidenkin pastorien prameasta elämäntyylistä on tulossa ongelma”.

  MITÄ RAAMATTU SANOO? Raamatunkirjoittaja Paavali totesi: ”Me emme ole Jumalan sanasta voittoa hankkivia.” (2. Korinttilaisille 2:17, alaviite.) Vaikka Paavali oli huomattava evankelista varhaiskristillisessä seurakunnassa, hän teki usein ruumiillista työtä, jottei olisi tullut taloudelliseksi taakaksi toisille (Apostolien teot 20:34). Hänen asenteensa oli sopusoinnussa Jeesuksen käskyn kanssa: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matteus 10:7, 8.)

Näiden periaatteiden mukaisesti Jehovan todistajat eivät pyydä maksua kirjallisuudestaan tai raamatullisesta opetustyöstään. He eivät kerää kymmenyksiä, eikä heidän kokouksissaan kerätä kolehtia. Sen sijaan heidän toimintansa rahoitetaan yksityisin vapaaehtoisin lahjoituksin (Matteus 6:2, 3).

Vielä muutama vuosikymmen sitten järjestäytyneen uskonnon ahdinkoa olisi ollut vaikea kuvitellakaan. Jumala on kuitenkin nähnyt ennalta tämän kehityksen ja kertonut siitä Raamatussa. Käyttäen kuvakieltä Jumala vertaa kaikkea hänelle uskotonta uskontoa prameilevaan naisprostituoituun, joka on nimeltään ”Suuri Babylon”. (Ilmestys 17:1, 5.)

Tämä vertaus on osuva, sillä väärä uskonto, joka väittää olevansa uskollinen Jumalalle, on veljeillyt maailman hallitsijoiden kanssa saadakseen valtaa ja rikkauksia. Ilmestyksen 18:9:ssä sanotaan: ”Maan kuninkaat – – syyllistyivät haureuteen hänen kanssaan.” Myös nimi ”Babylon” on sopiva, koska monet väärät uskonnolliset opetukset ja tavat, kuten sielun kuolemattomuus, kolmiyhteiset jumalat ja okkultismi, ovat peräisin muinaisesta Babylonista. Tuo kaupunki oli väärän uskonnon ja taikauskon kyllästämä. (Jesaja 47:1, 8–11.) *

Mahtava Babylon kukistui, kun sitä suojaavat Eufratin vedet – kaupunkia ympäröivän vallihaudan vedet – ”kuivuivat”, mikä avasi tien meedialaisille ja persialaisille valloittajille. (Jeremia 50:1, 2, 38). Babylonin kaupunki vallattiin yhdessä yössä! (Daniel 5:7, 28, 30.)

Myös Suuri Babylon ”istuu paljojen vesien päällä”. Raamattu osoittaa, että nämä vedet tarkoittavat ”kansoja ja ihmisjoukkoja”, miljoonia ihmisiä, jotka tukevat väärää  uskontoa. (Ilmestys 17:1, 15.) Raamatun ennustuksen mukaan nämä vertauskuvalliset vedet kuivuvat. Tämä kehitysvaihe enteilee nykyisen Babylonin äkillistä tuhoa. (Ilmestys 16:12; 18:8.) Mutta ketkä tuhoavat Suuren Babylonin? Hänen poliittiset kumppaninsa, joiden rakkaus häntä kohtaan muuttuu vihaksi. He myös syövät hänen kuvaannollisen lihansa eli ryöstävät hänen rikkautensa. (Ilmestys 17:16, 17.) *

Koska Suurta Babylonia odottaa tuho, Jumala varoittaa rakkaudellisesti: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan.” (Ilmestys 18:4.) Huomaa, että sana ”jos” mainitaan kaksi kertaa. Jumalan antama varoitus on siis kohdistettu aiemmin mainittujen Gaffarin ja Hediyen kaltaisille ihmisille, joita vahingolliset opetukset häiritsevät ja jotka haluavat miellyttää Jumalaa.

Ennen kuin Gaffar alkoi tutkia Raamattua, hän ajatteli, että pääasiallinen syy totella Jumalaa oli pelko. ”Oli huojentavaa oppia, että Jehova on rakkauden Jumala ja että hän haluaa meidän tottelevan häntä ensisijaisesti rakkaudesta”, Gaffar kertoo (1. Johanneksen kirje 4:8; 5:3). Hediye sai sisäisen rauhan, kun hänelle selvisi, ettei Jumala ollut tehnyt hänestä orpoa ja ettei hänen tilanteensa ollut kohtalon määräämä. Häntä lohduttivat sellaiset raamatunkohdat, kuten Jaakobin 1:13, jossa sanotaan, ettei Jumala koettele ihmisiä pahoilla asioilla. Hediye ja Gaffar omaksuivat Raamatun totuuden ja pakenivat ”Babylonista” (Johannes 17:17).

Kun Suuri Babylon tuhotaan, ne ihmiset, jotka ovat tottelevaisesti paenneet siitä palvoakseen Isää ”hengessä ja totuudessa”, eivät kärsi mitään vahinkoa (Johannes 4:23). Heidän toivonsa on nähdä maa, joka on ”täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9).

Väärä palvonta ja sen vastenmielinen hedelmä tulevat varmasti häviämään, sillä Jumala ”ei voi valehdella” (Titukselle 1:2). Sen sijaan tosi palvonta tulee kukoistamaan ikuisesti!