LASTENKASVATUS on kiistämättä kovaa työtä. Liika sallivuus tekee siitä kuitenkin vielä kovempaa. Kuinka niin? Ilman asianmukaista oikaisua 1) lapset ovat jatkuvasti tottelemattomia, mikä uuvuttaa vanhemmat, ja 2) vanhempien ohjaus on epäjohdonmukaista, mikä hämmentää lapsia.

Toisaalta tasapainoinen ojennus, josta heijastuu rakkaus, voi muovata lapsen ajattelua ja moraalisia ominaisuuksia. Lisäksi lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi varttuessaan vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Mistä sitten voi löytää luotettavaa opastusta lasten kasvattamiseen?

Tämän lehden julkaisijat, Jehovan todistajat, uskovat Raamatun olevan ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen”, kuten se itse sanoo (2. Timoteukselle 3:16). Raamattu ei tietenkään ole pelkkä lastenkasvatusopas. Se kuitenkin sisältää järkeviä periaatteita, jotka hyödyttävät kaikkia perheitä. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä.

RAAMATUSSA SANOTAAN: ”Tyhmyys on kietoutunut pojan sydämeen.” (Sananlaskut 22:15.)

Vaikka lapset voivat olla ilahduttavan kilttejä ja huomaavaisia, heillä on taipumus tehdä tyhmyyksiä. Siksi he tarvitsevat ojennusta (Sananlaskut 13:24). Tämän tajuaminen auttaa vanhempia kantamaan vastuunsa isänä ja äitinä.

RAAMATUSSA SANOTAAN: ”Älä pidätä kuria poikaselta.” (Sananlaskut 23:13.)

Ei ole syytä pelätä, että tasapainoinen kuri vahingoittaisi lasta tai saisi hänet katkeroitumaan. Kun lasta ojennetaan tavalla, josta ilmenee rakkaus, hän oppii ottamaan nöyrästi vastaan oikaisua. Se on taito, jota hän tarvitsee vielä aikuisenakin. (Heprealaisille 12:11.)

 RAAMATUSSA SANOTAAN: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Galatalaisille 6:7.)

Vanhemmat haluavat luonnollisestikin suojella lapsiaan, mikä on aivan oikein. Kuitenkin myös tässä tarvitaan tasapainoa. Isä tai äiti ei tee lapselle palvelusta ”pelastamalla” hänet virheidensä seurauksilta tai puolustamalla häntä, kun opettaja tai joku muu aikuinen kertoo tämän käyttäytyneen huonosti. Vanhempien tulisi pitää noita ihmisiä tukijoukkoinaan. Siten he voivat opettaa lastaan kunnioittamaan auktoriteetteja, myös vanhempien auktoriteettia (Kolossalaisille 3:20).

RAAMATUSSA SANOTAAN: ”Valloilleen päästetty poika tuottaa äidilleen häpeää.” (Sananlaskut 29:15.)

Vanhempien ei tietenkään pidä olla kohtuuttoman ankaria, mutta heidän on vältettävä myös toista äärimmäisyyttä, liiallista sallivuutta. Kirjassa The Price of Privilege sanotaan: ”Sallivien vanhempien lapset eivät juuri ymmärrä, että määräysvalta on aikuisilla.” Jolleivät vanhemmat pidä kiinni auktoriteetistaan, lapsi voi hyvinkin olettaa, että ohjakset ovat hänellä. Hän tulee väistämättä tekemään epäviisaita ratkaisuja, jotka aiheuttavat surua sekä hänelle että vanhemmille. (Sananlaskut 17:25; 29:21.)

RAAMATUSSA SANOTAAN: ”Mies – – liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa.” (Matteus 19:5.)

Raamatun mukaan miehen ja naisen tulee avioitua ennen lasten hankkimista ja pysyä yhdessä senkin jälkeen kun nämä ovat varttuneet ja muuttaneet pois kotoa (Matteus 19:5, 6). Tämän mukaisesti avioside on tärkein, vanhemmuus tulee sen jälkeen. Jos järjestys on päinvastainen, lapsi voi alkaa ”ajatella itsestään enemmän kuin on tarpeellista ajatella” (Roomalaisille 12:3). Se, että lapsi on perheen keskipiste, heikentää myös aviosuhdetta.

Seuraavien lastenkasvatusta ja kuria ohjaavien periaatteiden avulla vanhemmat voivat päästä tavoitteeseensa.

Osoita rakkautta. ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” (Kolossalaisille 3:21.)

Ole johdonmukainen. ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37.)

Ole järkevä. ”Minun on oikaistava sinua sopivassa määrin.” (Jeremia 30:11.) *