”Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä.” (Job 34:12, Kirkkoraamattu 1992.)

MITÄ JOTKUT SANOVAT?

Jotkut sanovat, että kaikki, mitä tapahtuu, on Jumalan tahto. Siksi he uskovat kärsimysten olevan Jumalan aiheuttamia ja pitävät esimerkiksi luonnononnettomuuksia Jumalan tapana rangaista ihmisiä, jotka ovat tehneet syntiä.

MITÄ RAAMATTU SANOO?

Raamattu opettaa selvästi, että Jumala ei aiheuta kärsimyksiä. Siinä sanotaan esimerkiksi, että kun joudumme kärsimään, olisi väärin sanoa: ”Jumala koettelee minua.” Miksi se olisi väärin? Koska ”pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään”. (Jaakobin kirje 1:13.) Toisin sanoen Jumala ei koskaan aiheuta meille koettelemuksia eikä niistä johtuvia kärsimyksiä. Niin toimiminen olisi väärin, mutta ”Jumala ei tee vääryyttä” (Job 34:12, Kirkkoraamattu 1992).

Jos kärsimysten aiheuttaja ei ole Jumala, kuka tai mikä niitä sitten aiheuttaa? Ikävä kyllä ihmiset joutuvat usein kärsimään toisten epätäydellisten ihmisten vuoksi (Saarnaaja 8:9). Lisäksi syynä voi olla ”aika ja sattuma”, toisin sanoen olemme yksinkertaisesti väärässä paikassa väärään aikaan (Saarnaaja 9:11). Raamattu opettaa, että viime kädessä syypää ihmisten kärsimyksiin on ”tämän maailman hallitsija” Saatana, sillä ”koko maailma on paholaisen vallassa” (Johannes 12:31; 1. Johanneksen kirje 5:19). Kärsimysten aiheuttaja on Saatana, ei Jumala.

”Koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin.” (Jesaja 63:9.)

MITÄ JOTKUT SANOVAT?

Jotkut ajattelevat, ettei Jumala välitä siitä, että kohtaamme koettelemuksia. Esimerkiksi erään kirjoittajan mukaan Jumalalta ”ilmiselvästi puuttuu armon tai säälin tunne kärsimyksiämme kohtaan”. Hän on sitä mieltä, että jos Jumala on olemassa, hänen täytyy suhtautua ihmisiin ”säälimättömän välinpitämättömästi”.

MITÄ RAAMATTU SANOO?

Raamattu ei kuvaile Jumalaa säälimättömäksi tai välinpitämättömäksi, vaan päinvastoin se opettaa, että kärsimyksemme koskettavat Jumalaa syvästi ja että hän poistaa ne pian. Mieti kolmea lohduttavaa Raamatun opetusta.

Jumala on selvillä kärsimyksistämme. Siitä lähtien kun kärsimykset alkoivat, ei yksikään kyynel ole jäänyt huomaamatta Jehovalta *, jonka tarkkanäköiset silmät näkevät kaiken (Psalmit 11:4; 56:8). Esimerkiksi kun Jumalan palvelijoita muinaisina aikoina sorrettiin, hän sanoi: ”Olen totisesti nähnyt – – kansani ahdistuksen.” Mutta oliko Jumalalla kansansa ahdingosta vain jonkinlainen aavistus? Hän jatkoi: ”Tiedän hyvin heidän kärsimänsä tuskat.” (2. Mooseksen kirja 3:7.) Monia on lohduttanut pelkästään sen tietäminen, että Jumala on selvillä kaikista kärsimyksistämme, jopa sellaisista, joista toiset ihmiset eivät ehkä tiedä mitään tai joita he eivät ymmärrä täysin (Psalmit 31:7; Sananlaskut 14:10).

Jumala on myötätuntoinen kärsiviä ihmisiä kohtaan. Hän ei ole vain selvillä ihmisten kärsimyksistä, vaan ne koskettavat häntä syvästi. Esimerkiksi Jumala oli aidosti huolissaan, kun hänen muinaiset palvelijansa kohtasivat koettelemuksia. Raamatussa sanotaan: ”Koko heidän ahdinkonsa ajan oli ahdistavaa hänelläkin.” (Jesaja 63:9.) Vaikka Jumala on paljon ihmistä korkeampi, hän on myötätuntoinen kärsiviä kohtaan, ikään kuin heidän tuskansa olisi hänen sydämessään. ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” (Jaakobin kirje 5:11, alaviite.) Lisäksi Jehova auttaa meitä kestämään kärsimyksemme (Filippiläisille 4:12, 13).

Jumala poistaa kaikki kärsimykset. Raamatun mukaan Jumala tekee lopun kaikkien maan päällä elävien ihmisten kärsimyksistä. Taivaallisen valtakuntansa välityksellä Jehova muuttaa ihmisten olosuhteet perin pohjin – paremmiksi! Raamattu lupaa, että silloin Jumala ”pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.) Entä ne, jotka ovat jo kuolleet? Jumala herättää heidät eloon tänne maan päälle, niin että hekin saavat nauttia elämästä vailla kärsimyksiä. (Johannes 5:28, 29.) Vaivaavatko ihmisiä tuskalliset muistot menneistä kärsimyksistä? Eivät vaivaa, koska Jehova lupaa: ”Entisiä ei enää palauteta mieleen, eivätkä ne nouse sydämeen.” (Jesaja 65:17.) *