Mitä vanhemmat voivat tehdä?
”Luokkaan oli ahdettu liikaa oppilaita. Tuulettimia ei ollut, ja kuumuus oli läkähdyttävä.” (Luis, Bolivia.)
”Meidän koulussa oli vain vähän opettajia, eivätkä oppilaat saaneet henkilökohtaista huomiota. Siellä ei ollut karttoja, laboratoriovälineitä eikä kirjastoa.” (Dorcus, Myanmar.)
”Useimmilla opettajilla oli täysi työ saada luokka hallintaan. Toisinaan oppilaat olivat tosi kurittomia, minkä vuoksi opiskelu oli entistäkin vaikeampaa.” (Nina, Etelä-Afrikka.)
KUTEN edellä olevista lainauksista käy ilmi, joissakin kouluissa olosuhteet ovat oppimiselle kaikkea muuta kuin ihanteelliset. Miten sinä voit isänä tai äitinä auttaa lastasi saamaan opetuksesta parhaan hyödyn? Tässä muutama ehdotus.
Etsi ratkaisuja.
Sen sijaan että keskittyisit ongelmiin, joihin et useinkaan voi vaikuttaa, keskity siihen, mitä voit tehdä. Jos lapsellasi on vaikeuksia jossain aineessa tai läksyjen määrä tuntuu ylivoimaiselta, yrittäkää keksiä ratkaisuja yhdessä. Esimerkiksi olisiko lapselle tarpeen järjestää kotona parempi paikka läksyjen tekemistä varten? Pitäisikö häntä auttaa aikataulun laatimisessa, jotta hän saisi tärkeimmät asiat hoidettua? Hyötyisikö lapsi siitä, että joku auttaisi häntä koulutehtävissä? Jos haluat lisää ehdotuksia, voisit keskustella lapsesi opettajan ja opinto-ohjaajan kanssa. Pidä heitä liittolaisina, älä vihollisina.
Auta lasta pitämään mielessään koulunkäynnin tavoite.
Koulutuksen pitäisi auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ja vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Koulua ei tulisi käydä vain sen takia, että oppisi hankkimaan varallisuutta. Tutkimusten mukaan monilla nuorilla opiskelun tavoitteena on kuitenkin juuri rikastuminen. Raamattu esittää tasapainoisen näkemyksen aineellisesta. Vaikka se tunnustaa, että ”raha on suojaksi”, se myös varoittaa, että ”ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita”, eivät saavuta todellista onnellisuutta (Saarnaaja 7:12; 1. Timoteukselle 6:9).
Anna lapsen oppia vastoinkäymisistä.
Monet opettajat sanovat, että niin vaikeita kuin oppilaat voivatkin olla, vanhemmat voivat olla vieläkin hankalampia. Kun lapsi joutuu vaikeuksiin tai menestyy huonosti kokeissa, jotkut vanhemmat puuttuvat nopeasti asiaan ja valittavat. Esimerkiksi Time-lehdessä kerrottiin eräästä korkeakouluopettajasta, jonka oppilaat ovat ”soittaneet kännykällä luokasta kesken oppitunnin vanhemmilleen ja valittaneet alhaisesta arvosanasta. Sen jälkeen he ovat antaneet puhelimen hänelle, koska isä tai äiti on halunnut puuttua asiaan. Jotkut toiset vanhemmat ovat sanoneet hänelle, että he maksavat lapsensa koulutuksesta paljon, ja antaneet ymmärtää, että vain korkein arvosana on hyväksyttävä vastine heidän sijoitukselleen.”
Tällaiset vanhemmat tekevät lapsilleen karhunpalveluksen. He eivät todellisuudessa ”pelasta” lapsiaan vaan estävät heitä ”saamasta kokemusta päätöksenteosta, epäonnistumisesta ja omien sotkujensa selvittämisestä”, kirjoittaa Polly Young-Eisendrath kirjassaan The Self-Esteem Trap. Hän lisää: ”Jos vanhemmat juoksevat turhan kärkkäästi ratkomaan lastensa ongelmia samalla kun lapset istuvat kädet ristissä tekemättä mitään, vanhemmat vahvistuvat mutta lapset heikentyvät ja kaatuvat nurin yrittäessään juosta omin jaloin.”
Arvioi koulutuksen tarve järkevästi.
Kuten aiemmin mainittiin, koulutus voi auttaa lasta valmistautumaan vastuuntuntoiseen aikuisuuteen (1. Mooseksen kirja 2:24). Mutta kuinka paljon koulutusta tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan?
Älä ajattele, että vain korkeakoulutus takaa riittävän toimeentulon. On muitakin vaihtoehtoja. Joissain tapauksissa ne, jotka ovat hankkineet jonkin käytännön ammatin, tulevat toimeen taloudellisesti yhtä hyvin kuin korkeakoulusta valmistuneet.
Asian ydin: Koulut eivät ole täydellisiä, ja lapset kohtaavat nykyään ongelmia, joista ei vielä muutama vuosikymmen sitten tiedetty mitään. Sinun tuellasi lapsesi voi kuitenkin menestyä koulussa. Keskustelkaa perheenä ehdotuksista, joita esitetään painetun lehden sivuilla 3–7.
