Kolibrin kieli
Suunnittelun tulos?
Kolibrin kieli
● Tutkijat analysoivat hyvin pieniä määriä verta, DNA:ta ja muita aineita kämmenen kokoisella lasilevyllä. Tällä mikrofluidistiikan alalla pieniä nestepisaroita liikutellaan imuvoiman tai pumppujen avulla, mutta nämä keinot ovat usein riittämättömiä. Voitaisiinko pieniä nestemääriä siirrellä jollain paremmalla tavalla? Massachusettsin teknisessä korkeakoulussa Yhdysvalloissa työskentelevän tri John Bushin mukaan ”luonto on jo ratkaissut tämän ongelman”.
Mieti: Kolibri ei tuhlaa energiaa imemällä mettä, vaan hyödyntää koheesiovoimia eli molekyylien keskinäisiä vetovoimia, jotka saavat esimerkiksi tasaisella pinnalla olevan veden pisaroitumaan painovoimaa uhmaten. Kun kolibrin kieli koskettaa mettä, nesteen pinta saa kielen kiertymään ohueksi pilliksi, jolloin mesi nousee ylöspäin. Lintu siis välttää turhaa vaivannäköä antamalla meden nousta omin voimin ”pilliä” pitkin ylös suuhun. Kolibrin kieli voi ruokailun aikana täyttyä medellä jopa 20 kertaa sekunnissa!
Tämä ”itsestään muodostuva lappo” on havaittu myös eräillä rantalinnuilla, jotka käyttävät sitä veden juomiseen. Kalifornialaisen Stanfordin yliopiston professori Mark Denny sanoo: ”Tämä insinööritaidon, fysiikan ja soveltavan matematiikan yhdistelmä on kerrassaan loistava – –. Jos kenelle tahansa insinöörille tai matemaatikolle olisi annettu tehtäväksi suunnitella mekanismi, jolla lintu saa veden nokasta suuhunsa, hän ei olisi tullut ajatelleeksi tätä mahdollisuutta.”
Mitä ajattelet? Onko kolibrin pikkuruinen kieli – ja sen kyky kerätä mettä nopeasti ja tehokkaasti – sattuman seurausta vai suunnittelun tulos?
[Kuvan lähdemerkintä s. 23]
© Richard Mittleman/Gon2Foto/Alamy