Lukijoiden kirjeitä
Lukijoiden kirjeitä
Suurempia siunauksia kuin rikkaudet. (Maaliskuu 2009.) Kirjoituksessa lainattu Kostas sanoi: ”Jumala ei halua meidän elävän aivan ylenpalttisessa rikkaudessa.” Luulin, ettei Jehova aseta rajoja sille, kuinka paljon tai vähän hänen palvelijansa voi omistaa, kunhan vain Hän on etusijalla. Onko väärin elää yltäkylläisyydessä samalla kun palvelee uskollisesti Jehovaa?
J. D., Yhdysvallat
”Herätkää!”-lehti vastaa: Raamattu ei tuomitse vaurautta. Itse asiassa monet Jumalan muinaiset palvelijat olivat varakkaita (1. Mooseksen kirja 25:5; 26:12–16; Job 1:1–3). Rikkaiden on kuitenkin hyvä muistaa, että ”elämän varallisuuden komeileva näyttäminen ei ole Isästä, vaan on maailmasta” (1. Johanneksen kirje 2:16). Lisäksi apostoli Paavali sanoi: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” Hän jatkoi, että kun halu rikastua on syrjäyttänyt hengelliset asiat, ”jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla”. (1. Timoteukselle 6:10.) Jumalan sana ei tietenkään sano, että varakkaiden pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että heillä on enemmän kuin toisilla. Kristittyjä kehotetaan olemaan ”anteliaita, auliita jakelemaan”, olipa heillä aineellista paljon vai vähän (1. Timoteukselle 6:18).
Hiljainen ääni jonka voi kuulla. (Lokakuu 2008.) Sain paljon rohkaisua kirjoituksesta, joka kertoi Rettin oireyhtymästä kärsivästä Hillarysta. Viiden vanha lapsenlapseni ei pysty näkemään, kuulemaan, kävelemään, puhumaan eikä istumaan. Nyt olen alkanut toivoa, että kun laulan, luen ja puhun pojalle tai silitän tai hieron häntä, hänen aivoissaan tapahtuu jotain. Itkin lukiessani Hillaryn äidin sanat: ”Vaikka minä en voi kuulla, mitä hän sanoo, Jehova voi.” Se auttoi minua ymmärtämään, että vaikkei lapsenlapseni osaa puhua, Jehova kuulee hänen sydämensä äänen.
M. A., Japani
Tyttäreni on jo 43-vuotias, mutta vasta tämä kirjoitus auttoi minua todella ymmärtämään hänen vammaansa ja sen syitä. Myötätuntoni on kokonaan Hillaryn ja hänen äitinsä ja sisarensa puolella. Vaikka välillämme on tuhansia kilometrejä, pystyn samaistumaan heihin ja arvostan heidän esimerkkiään uskosta, rakkaudesta ja kestävyydestä.
T. Y., Ghana
Abortti ei ole ongelmaton ratkaisu. (Kesäkuu 2009.) Kiitos aborttia käsittelevästä kirjoitussarjasta. Hankin itse abortin, kun olin vähän yli kahdenkymmenen. Sitä päätöstä olen katunut syvästi. Jos en nyt tuntisi totuutta, olisin aivan lohduton. Olen hyvin kiitollinen siitä, että minulla on toivo ja tiedän Jehovan olevan anteeksiantavainen.
Yhdysvallat (nimi puuttuu)
Nuoret kysyvät: Miten selviydyn vanhempani kuolemasta? (Elokuu 2009.) Olen vasta 22-vuotias, ja isäni äkillinen ja odottamaton kuolema oli minulle musertava isku. Ihan niin kuin kirjoituksessa sanottiin, tulen kaipaamaan sitä, että voisin jakaa elämäni tärkeimmät hetket hänen kanssaan. Vielä kolmen vuoden jälkeenkin minusta tuntuu vaikealta rakentaa elämää uudelleen. Tästä huolimatta kirjoitus lohdutti minua kovasti. Ehdotetut selviytymiskeinot osoittautuivat toimiviksi, vaikka niitä olikin vaikea alkaa soveltaa. Kiitos siitä erinomaisesta työstä, jota teette.
N. P., Ranska