Raamatun näkökanta

Mikä on naisten tehtävä seurakunnassa?

”MINUA hämmästyttää ja suututtaa se, että naisten mahdollisuudet toimia pappina eivät ole yhtään parantuneet”, kirjoitti eräs katolinen nainen USA Today -lehteen. Monet ovat samaa mieltä hänen kanssaan. Joissakin muissa uskontokunnissahan naiset palvelevat muun muassa pappeina, piispoina tai rabbiineina.

Kummankin linjan kannattajat väittävät toimivansa Raamatun mukaan – sekä ne, jotka kieltävät naisilta palvelemisen seurakunnan tehtävissä, että ne, jotka sallivat heidän puhua saarnastuolista. Raamattu ei kuitenkaan tue kumpaakaan kantaa. Miten se on mahdollista? Saadaksemme vastauksen tarkastelemme ensin, mitä naiset Raamatun mukaan tekivät ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa.

Ensimmäisen vuosisadan seurakunta

Apostoli Paavali puhui kristitystä ”sisaresta Foibesta, joka on eräs Kenkreassa olevan seurakunnan palvelija” (Roomalaisille 16:1). Mitä sinulle tulee mieleen ilmauksesta ”seurakunnan palvelija”? Monet saattaisivat nähdä mielessään uskonnollisen johtajan – miehen tai naisen – joka valvoo seurakunnan palvontaa.

Johtiko Foibe uskonnollista tilaisuutta Kenkrean seurakunnan edessä? Minkälaista palvelusta hän oikeastaan suoritti? Kirjeessään filippiläisille Paavali kirjoitti, että eräät naiset olivat tehneet kovasti työtä hänen kanssaan ”levittääkseen hyvää sanomaa” (kursivointi meidän; Filippiläisille 4:2, 3, Uusi testamentti nykysuomeksi).

Ensimmäisen vuosisadan kristityt levittivät hyvää uutista pääasiassa ”julkisesti ja talosta taloon” (Apostolien teot 20:20). Tähän työhön osallistuvat olivat sananpalvelijoita. Heihin kuului myös naisia, muun muassa Priscilla, joka yhdessä miehensä kanssa ”selitti – – Jumalan tien tarkemmin” eräälle Jumalaa pelkäävälle miehelle, jota ei ollut vielä kastettu kristityksi (Apostolien teot 18:25, 26). Priscilla oli selvästikin tuottelias saarnaaja, samoin Foibe ja monet muut naiset.

Arvokkaita tehtäviä

Oliko julkinen sananpalvelus vähäpätöinen, toisarvoinen tehtävä, joka saatettiin uskoa naisille, kun miehet keskittyivät seurakunnan johtamiseen liittyviin tärkeämpiin tehtäviin? On kaksi syytä, joiden perusteella näin ei tosiaankaan ollut. Ensinnäkin Raamattu osoittaa selvästi, että kaikkien kristittyjen, myös miesten, joilla oli vastuullisia tehtäviä seurakunnassa, piti osallistua saarnaamistyöhön (Luukas 9:1, 2). Toiseksi tämä julkinen palvelus oli silloin ja on edelleen, sekä miehillä että naisilla, ensisijainen tapa noudattaa Jeesuksen käskyä ”tehdä opetuslapsia kaikkien kansakuntien  ihmisistä – – ja opettaa heitä” (Matteus 28:19, 20).

Joillakin naisilla on seurakunnassa toinenkin hyvin tärkeä tehtävä. Paavali kirjoitti: ”Olkoot iäkkäät naiset – – hyvän opettajia, jotta he palauttaisivat nuoret naiset järkiinsä: rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan.” (Titukselle 2:3, 4.) Hengellisesti kypsät naiset, joilla on kokemusta elämästä kristittynä, voivat auttaa nuorempia naisia, joilla on vähemmän tällaista kokemusta, kasvamaan kypsyyteen. Tämäkin on arvokas ja vastuullinen tehtävä.

Seurakunnan opettaminen

Missään kohtaa Raamattua naisia ei kuitenkaan käsketä opettamaan seurakunnan edessä. Sen sijaan apostoli Paavali antoi heille ohjeen ”olla vaiti seurakunnan kokouksissa”. Yksi syy siihen oli hänen mukaansa se, että kaikki tapahtuisi ”hyvässä järjestyksessä”. (1. Korinttilaisille 14:34, 40, Kirkkoraamattu 1992.) Jumala on määrännyt opetustehtävän tietylle ryhmälle, jotta seurakunta toimisi juohevasti. On hyvä kuitenkin huomata, että kenellekään ei anneta vastuuta valvoa seurakuntaa pelkästään siksi, että hän on mies; tämä vastuu annetaan vain niille miehille, jotka todella ovat päteviä siihen (1. Timoteukselle 3:1–7; Titukselle 1:5–9). *

Ilmaiseeko Jumalan naisille antama osa väheksyntää heitä kohtaan? Ei. Jehova Jumalahan on antanut heille tärkeän tehtävän: todistaa hänestä julkisesti (Psalmit 68:11). Nykyään Jehovan todistajien keskuudessa sekä miehet että naiset, jotka toimivat julkisina sananpalvelijoina, ovat auttaneet miljoonia pääsemään katumukseen ja astumaan pelastukseen johtavalle tielle (Apostolien teot 2:21; 2. Pietarin kirje 3:9). Tämä ei ole mikään vähäpätöinen saavutus!

Tällainen miesten ja naisten välinen työnjako edistää rauhaa ja ilmaisee kunnioitusta kumpaakin sukupuolta kohtaan. Samoin kuin silmät ja korvat täydentävät toisiaan ylitettäessä vilkasta katua, miehillä ja naisilla on molemmilla omat tehtävänsä seurakunnassa. Kun he näin tekevät Jumalan tahdon, hän siunaa seurakuntaa rauhalla (1. Korinttilaisille 14:33; Filippiläisille 4:9). *

[Alaviitteet]

OLETKO MIETTINYT?

● Millaisissa tilanteissa varhaiskristilliseen seurakuntaan kuuluvat naiset opettivat? (Apostolien teot 18:26.)

● Ketkä on nimitetty valvomaan seurakuntaa? (1. Timoteukselle 3:1, 2.)

● Miten Jumala suhtautuu kristittyjen naisten palvelukseen nykyään? (Psalmit 68:11.)

[Huomioteksti s. 29]

”Itse Jehova antaa sanoman; hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija.” (PSALMIT 68:11.)