Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Värikäs kuningaskalastaja

Värikäs kuningaskalastaja

Värikäs kuningaskalastaja

NÄKYY vain turkoosi tai sähkönsininen välähdys, kun lintu syöksyy virtaan ja ampaisee siipiään räpytellen takaisin ilmaan kala nokassaan. Tällaisena vilauksena ihmiset usein näkevät ensimmäisen kerran kuningaskalastajan, värikkään linnun, jolla on suhteellisen suuri pää ja nokka. Nimestään huolimatta kaikki kuningaskalastajien heimoon kuuluvat linnut eivät syö kalaa. Jotkin lajit suosivat sisiliskoja, käärmeitä tai rapuja, ja muutamat syövät jopa hyönteisiä, joita ne nappaavat usein lennosta. Lisäksi vain noin kolmannes maailman kuningaskalastajista elää veden läheisyydessä. Linnun levinneisyysalue ulottuu sankoista trooppisista metsistä korallisaariin ja aavikoihin. Yksi aavikolla viihtyvä laji on Australian kuivissa sisäosissa elelevä ruosteperäkalastaja.

Ne lajit, jotka kalastavat, ovat tässä puuhassa todellisia virtuooseja. Yleensä lintu tarkkailee tilannetta kärsivällisesti tähystyspaikaltaan. Kalan havaitessaan se valmistautuu syöksyyn ja ottaa vaistomaisesti huomioon valon taittumisen vedessä, mikä vääristää kalan sijainnin. Sitten se kiitää kohti vettä kiihdyttäen vauhtiaan siiveniskuin. Jos kala on lähellä pintaa, lintu vain poimii sen nokkaansa. Muussa tapauksessa se sulkee siipensä ja sukeltaa veteen kuin nuoli. Kirjassa Lintujen elämää sanotaan: ”Lintu liikkuu tavattoman taitavasti, yhtään epäröimättä ja lähes erehtymättömällä varmuudella.” Kuningaskalastajat pystyvät nappaamaan jopa useamman kuin yhden kalan kerrallaan, ja kylmillä seuduilla niiden on nähty sukeltavan saaliin kimppuun jääriitteen läpi. Australialaisen papuansinikalastajan on lisäksi nähty napsivan joesta pieniä vesieläimiä, jotka ovat häiriintyneet pinnan alla ruokaa etsivästä vesinokkaeläimestä.

Soidin ja pesänrakennus

Kuningaskalastajien soidinmenot voivat olla hyvin viihdyttävää katseltavaa. Jotkin lajit ajavat toisiaan takaa ilmassa, minkä jälkeen koiras esittelee pesänrakennustaitojaan. Rituaaleihin voi sisältyä myös ruokkiminen: koiras mainostaa kelpoisuuttaan tarjoamalla naaraalle maukkaan suupalan.

Kuningaskalastajan pesä ei ole aivan tyypillinen linnunpesä. Jotkin lajit kaivertavat rantatöyrääseen, ojaan tai sorakuoppaan käytävän ja sen perälle onkalon. Toiset asettuvat taloksi jäniksenpesään tai puunkoloon.

Rakentaessaan pesäänsä maan sisään kuningaskalastaja kaivaa ensin puolesta metristä metriin pituisen käytävän, jonka alkuun saaminen voi olla haaste. Monet lajit ratkaisevat ongelman lentämällä suoraan päin töyrästä nokka ojossa, mikä tosin on melkoisen riskialtista, sillä lintu voi pökertyä tai jopa menettää henkensä. Uuden-Guinean ja Pohjois-Australian trooppisissa sademetsissä paratiisikalastaja kaivaa pesänsä yleensä termiittikekoon. Tämä ei näytä juuri häiritsevän keon asukkaita, ja kun linnut pesinnän päätyttyä lähtevät tiehensä, termiitit vain korjaavat vahingot.

Vanhemmuuskin voi olla kuningaskalastajille kovaa työtä. Afrikassa eräs tarkkailija näki lintupariskunnan tuovan viidelle jälkeläiselleen joka päivä 60–70 kalaa sen lisäksi, mitä ne syövät itse. Kerran muuan koiras huolehti pesueestaan menestyksekkäästi, vaikka olikin jäänyt yksin naaraan kuoltua neljä päivää ennen poikasten kuoriutumista. Joillakin lajeilla ne yksilöt, jotka eivät parhaillaan itse pesi, auttavat vanhempia hautomisessa ja jälkikasvusta huolehtimisessa.

Irlannista Salomonsaarille

Kuningaskalastajien nimilaji elää laajalla alueella, joka ulottuu luoteesta Irlannista halki Euroopan ja Venäjän aina kaakkoon Salomonsaarille asti. Koska joillakin seuduilla on talvella kylmä, se on yksi harvoista kuningaskalastajalajeista, jotka muuttavat, toisinaan jopa lähes 3 000 kilometrin matkan. Monia kuningaskalastajia samoin kuin kirjo- ja smyrnankalastajia voi tavata myös Israelissa Galileanmeren rannalla ja Jordanin varsilla. Ilmeisesti Jeesus Kristuskin tarkkaili noita komeita lintuja ja niiden elintapoja (ks. tekstiruutu  ”Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja”).

Erityisen tunnettu kuningaskalastaja on australialainen isonauraja eli kookaburra. Se on runsaat 40 senttimetriä pitkä, ja sillä on vahva 8 senttimetrin mittainen nokka. Tämä pääosin ruskea laji on Australiassa tuttu näky puutarhoissa. Häijyn kuuloisesta ”naurustaan” kuulu lintu on peloton metsästäjä, joka syö jopa metrin mittaisia käärmeitä! *

Kuningaskalastajilla on vain vähän luontaisia vihollisia, mutta jokien saastumisen ja metsien häviämisen vuoksi niiden määrä laskee. Noin 25 lajia on sijoitettu eri uhanalaisuusluokkiin silmälläpidettävistä äärimmäisen uhanalaisiin. Toivon mukaan nämä kauniit ja usein viihdyttävät linnut saadaan suojelutoimien ansiosta säilymään.

[Alaviite]

^ kpl 11 Sitä vastoin samaa sukua oleva sininauraja, joka elää Australian pohjoisosissa, ei ”naura”.

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

 ”TARKKAILKAA KIINTEÄSTI TAIVAAN LINTUJA”

Jeesus Kristus tarkkaili luontoa ja käytti usein havaintojaan harkituissa kuvauksissa, joihin sisältyi moraalisia ja hengellisiä totuuksia. Hän sanoi esimerkiksi: ”Tarkkailkaa kiinteästi taivaan lintuja, sillä ne eivät kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa varastohuoneisiin; silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole arvokkaampia kuin ne?” (Matteus 6:26.) Miten koskettava opetus Jumalan rakkaudesta ihmisluomuksiaan kohtaan!

[Kuva s. 16]