Miksi olemme täällä?

Mikä on elämän tarkoitus?

MONET ihmiset ovat miettineet, miksi olemme täällä ja mikä on elämän tarkoitus. Tällaiseen pohdintaan kytkeytyy luonnostaan myös kysymys tulevaisuudesta: voimmeko odottaa mitään muuta kuin että elämme vain 70 tai 80 vuotta ja sitten kuolemme? (Psalmit 90:9, 10.)

Emme ehkä koskaan pohdi tällaisia kysymyksiä yhtä kiihkeästi kuin silloin kun tajuamme, kuinka lyhyt elämämme on. Niiden heräämiseen ei tietenkään tarvita henkeämme uhkaavaa kriisiä. Myös pettymykset voivat saada meidät miettimään niitä. Joillekin ne taas tulevat mieleen, kun he miettivät elettyä elämäänsä.

Davella oli hyväpalkkainen työ ja hyvä asunto, ja hän vietti mielellään aikaa lukuisien ystäviensä kanssa. Hän kertoo: ”Myöhään eräänä iltana kävelin kotiin eräistä juhlista, kun mieleeni pälkähti kysymys: Tässäkö kaikki? Elänkö vain hetken aikaa ja sitten kuolen, vai onko olemassa jotain muutakin? Tajusin yhtäkkiä, miten tyhjää elämäni oli.”

Kirjassaan Ihmisyyden rajalla Viktor Frankl kertoo, että jotkut, jotka hänen tavallaan selvisivät natsien vainoista, kohtasivat tällaisen kysymyksen sen jälkeen, kun heidät oli vapautettu keskitysleireiltä. Palattuaan kotiinsa jotkut heistä havaitsivat, että heille rakkaat ihmiset olivat kuolleet. Frankl kirjoittaa: ”Voi häntä, joka unelmiensa päivän vihdoin koittaessa huomasikin sen kovin erilaiseksi kuin mitä hän oli odottanut.”

Kysyjiä

Kaikki sukupolvet ovat miettineet, miksi olemme täällä. Raamatussakin kerrotaan ihmisistä, jotka pohtivat elämänsä tarkoitusta. Job, joka menetti omaisuutensa ja lapsensa ja kärsi tuskallisesta sairaudesta, kysyi: ”Miksi en kulkenut jo kohdusta  kuolemaan, tullut pois äidinkohdusta ja sitten heittänyt henkeäni?” (Job 3:11.)

Profeetta Elialla oli samanlaisia tunteita. Luullessaan, että hän oli ainoa, joka palvoi Jumalaa, hän valitti: ”Riittää! Oi Jehova, ota nyt sieluni pois.” (1. Kuninkaiden kirja 19:4.) Tällaiset tunteet ovat hyvin yleisiä. Raamatussa sanotaankin, että ”Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin” (Jaakobin kirje 5:17).

Onnistunut matka läpi elämän

Elämää voidaan verrata matkaan. Aivan kuten matkalle voi lähteä ilman tiettyä määränpäätä, elämää voi elää tunnistamatta sen todellista tarkoitusta. Silloin voi kuitenkin käydä niin, että elämään yritetään saada tarkoitusta yksinkertaisesti täyttämällä se kaikenlaisella menemisellä ja tekemisellä. Tunnettu kirjailija Stephen R. Covey kirjoittaa: ”Ihminen huomaa saavuttavansa tyhjiä voittoja, menestystä joka on tullut sellaisten asioiden kustannuksella, joiden tajuaa olevan paljon arvokkaampia kuin saavutettu menestys.”

Olisi varmasti turhaa lisätä matkalla vauhtia, jos olisi menossa väärään suuntaan. Samoin jos pyrkii löytämään merkityksen elämälle pelkästään lisäämällä kaikenlaista toimintaa, se saa aikaan vain tyhjyyden tunteen, ei todellista täyttymystä.

Halu tietää, miksi olemme täällä, on yhteistä kaikille kulttuureille ja kaikenikäisille ihmisille. Se johtuu hengellisestä tarpeesta, joka on syvällä meissä ja joka voi jäädä tyydyttämättä, vaikka aineelliset tarpeemme olisikin tyydytetty. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan, miten jotkut ovat yrittäneet tyydyttää tätä tarvetta etsiessään elämän tarkoitusta.

[Huomioteksti s. 4]

Jos pyrkii löytämään merkityksen elämälle pelkästään lisäämällä kaikenlaista toimintaa, se saa aikaan vain tyhjyyden tunteen, ei todellista täyttymystä.

[Kuva s. 3]

Job kysyi, miksi hän oikein oli syntynyt.

[Kuva s. 4]

Elialla oli ”samanlaiset tunteet kuin meilläkin”.