Tukeeko arkeologia Raamattua?

ARKEOLOGIA on Raamatun tutkijoille hyödyllinen tieteenala, sillä sen löydöt täydentävät usein heidän tuntemustaan Raamatun aikojen elämänmenosta, olosuhteista, tavoista ja kielistä. Se tarjoaa myös hyödyllistä tietoa Raamatun ennustusten täyttymisestä, kuten muinaisen Babylonin, Niniven ja Tyroksen tuhosta (Jeremia 51:37; Hesekiel 26:4, 12; Sefanja 2:13–15). Tieteellä on kuitenkin rajansa. Löytöjä on tulkittava, ja tulkinnat ovat alttiita inhimillisille erehdyksille ja muuntelulle.

Kristillinen usko ei perustu särkyneisiin ruukkuihin, hajoaviin tiiliin tai mureneviin muureihin vaan Raamatun hengellisen totuuden sopusointuiseen kokonaisuuteen (2. Korinttilaisille 5:7; Heprealaisille 11:1). Raamatun sisäinen sopusointu, kirjoittajien rehellisyys, ennustusten täyttymykset ja monet muut seikat ovat vakuuttavia todisteita siitä, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” (2. Timoteukselle 3:16). Tältä pohjalta on kiinnostavaa tarkastella joitakin arkeologisia löytöjä, jotka antavat vahvistusta Raamatun kertomuksille.

Vuonna 1970 eräs arkeologien ryhmä löysi kaivauksissaan Jerusalemissa hiiltyneet rauniot. ”Asia oli harjaantuneelle silmälle täysin selvä”, kirjoitti kaivausryhmää johtanut Nahman Avigad. ”Rakennus oli tuhoutunut tulipalossa, ja sen seinät ja katto olivat sortuneet.” Eräässä huoneessa oli porrasaskelmaa kohti kurottavan käden luut [1] sormet harallaan.

Lattialle oli heitetty kolikoita [2], joista uusin oli lyöty vuonna 69, neljäntenä vuonna sen jälkeen kun juutalaiset aloittivat kapinan Roomaa vastaan. Esineitä oli viskottu sinne tänne ennen rakennuksen sortumista. Avigad kertoo: ”Se toi mieleemme Josefuksen kuvauksen roomalaisista sotilaista, jotka ryöstelivät taloja kaupungin valloituksen jälkeen.” Historiantutkijat ovat ajoittaneet Jerusalemin tuhon roomalaisten käsissä vuoteen 70.

Luiden analyysin perusteella tultiin siihen tulokseen, että ne olivat 20–30-vuotiaan naisen jäännöksiä. Biblical Archaeology Review -lehdessä selitetään: ”Poltetun talon keittiössä ollut nuori nainen jäi roomalaisten hyökkäyksen aikana tulen saartamaksi ja vajosi lattialle. Hän oli pyrkimässä kohti oviaukon porrasaskelmaa, kun hän kuoli. Tuli oli levinnyt niin nopeasti – – ettei hän ehtinyt pakoon vaan hautautui sortuvan rakennuksen alle.”

 Näkymä tuo mieleen ennustuksen, jonka Jeesus oli esittänyt Jerusalemista lähes 40 vuotta aiemmin: ”Vihollisesi – – iskevät sinut ja sinun sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle.” (Luukas 19:43, 44.)

Raamattua tukevat myös sellaiset arkeologiset löydöt, joissa esiintyy Raamatun henkilöiden nimiä. Kriitikot ovat väittäneet, että raamatunkirjoittajat olisivat keksineet joitakin henkilöitä tai liioitelleet heidän mainettaan, mutta jotkin näistä löydöistä ovat vaientaneet heidän äänensä.

Raamatun henkilöiden nimiä tekstilöydöissä

Huomattavat tutkijat eivät aikoinaan uskoneet, että Assyriassa olisi ollut sellaista kuningasta kuin Sargon II, joka mainitaan Raamatussa Jesajan 20:1:ssä. Mutta vuonna 1843 Tigriin sivuhaaran varrelta nykyisen Khorsabadin läheltä Irakista löytyi Sargonin palatsi [3], joka käsittää noin kymmenen hehtaarin alan. Maallisen historian sivuille tällöin hyväksytty Sargon II on nykyään Assyrian parhaiten tunnettuja kuninkaita. Yhdessä aikakirjassaan [4] hän väittää valloittaneensa Samarian Israelissa. Raamatun ajanlaskun mukaan tuo kaupunki hävisikin assyrialaisille vuonna 740 eaa. Sargon merkitsi muistiin myös voittonsa Asdodista, mikä antaa lisää vahvistusta Jesajan 20:1:lle.

Muinaisen Babylonin raunioilla nykyisen Irakin alueella suoritetuissa kaivauksissa löytyi Ištarin portin läheltä kolmisensataa nuolenpäätaulua. Ne liittyvät Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin hallituskauteen ja sisältävät nimiluettelon, jossa mainitaan muun muassa ”Jaukin, Jahudin maan kuningas”. Kyseessä on Juudan maan kuningas Jojakin, joka vietiin vankina Babyloniin vuonna 617 eaa., kun Nebukadnessar oli ensimmäisen kerran kukistanut Jerusalemin (2. Kuninkaiden kirja 24:11–15). Tauluissa mainitaan myös viisi Jojakinin eli Jekonjan poikaa (1. Aikakirja 3:17, 18).

Vuonna 2005 arkeologit tekivät kaivauksia alueella, jolta he toivoivat löytävänsä kuningas Daavidin palatsin. Päivänvaloon tuli jäännökset suuresta kivirakennuksesta, jonka he arvelivat tuhoutuneen babylonialaisten hävittäessä Jerusalemin hieman yli 2600 vuotta aikaisemmin Jumalan profeetta Jeremian elinaikana. Ei ole varmaa, onko kyseessä Daavidin palatsin jäännökset. Arkeologi Eilat Mazar tunnisti kuitenkin erityisen kiinnostavan esineen: senttimetrin levyisen savisinetin [5], jossa lukee: ”Šovin pojan Šelemjahun pojalle Jehukalille kuuluva.” Kuvio oli ilmeisesti painettu Jehukalin eli Jukalin leimasimella. Tämän juutalaisen viranomaisen kerrotaan Raamatussa vastustaneen Jeremiaa. (Jeremia 37:3; 38:1–6.)

Mazarin mukaan Jehukal on Safanin pojan Gemarjan lisäksi vasta ”toinen kuninkaan palvelija”, jonka nimi esiintyy Daavidin kaupungista löydetyssä savisinetissä. Raamatun mukaan Selemjan (Šelemjahun) poika Jehukal oli Juudan ruhtinaita. Ennen sinetin löytymistä hänestä ei Raamatun mainintojen lisäksi ollut muuta tietoa.

Israelilaiset luku- ja kirjoitustaitoisia?

Raamattu osoittaa, että muinaiset israelilaiset osasivat lukea ja kirjoittaa (4. Mooseksen kirja 5:23; Joosua 24:26; Jesaja 10:19).  Kriitikot olivat kuitenkin toista mieltä ja väittivät, että Raamatun historia siirtyi polvesta polveen pääasiassa epäluotettavan suullisen perinteen välityksellä. Vuonna 2005 teoria kärsi iskun, kun arkeologit löysivät Tel Zayitista Jerusalemin ja Välimeren puolivälistä kalkkikiveen kaiverrettuna muinaiset heprealaiset aakkoset [6], kenties vanhimmat, mitä koskaan on löydetty.

Aakkoset on ajoitettu 900-luvulle eaa., ja joidenkin tutkijoiden mukaan ne kertovat ”kirjurikoulutuksesta”, ”korkeasta sivistystasosta” ja ”israelilaisbyrokratian nopeasta kehityksestä Jerusalemissa”. Toisin kuin kriitikot väittävät, israelilaiset olivat siis luku- ja kirjoitustaitoisia ilmeisesti viimeistään 900-luvulla eaa., joten he pystyivät kirjoittamaan historiaansa muistiin.

Lisätukea assyrialaisista asiakirjoista

Aikoinaan mahtava Assyrian valtakunta mainitaan Raamatun sivuilla usein, ja monet sen alueella tehdyt arkeologiset löydöt vahvistavat Raamatun paikkansapitävyyden. Esimerkiksi sen muinaisen pääkaupungin Niniven paikalla suoritetuissa kaivauksissa kuningas Sanheribin palatsista löytyi kivilaattaan veistetty kohokuva [7], jossa assyrialaiset sotilaat vievät juutalaisvankeja pakkosiirtolaisuuteen Lakisin kukistuttua vuonna 732 eaa. Raamattu kertoo samoista tapahtumista 2. Kuninkaiden kirjan 18:13–15:ssä.

Ninivestä löytyneissä Sanheribin aikakirjoissa [8] kuvaillaan hänen sotaretkeään Juudan kuninkaan Hiskian hallituskaudella ja mainitaan tämä kuningas nimeltä. Eräiden muiden hallitsijoiden nuolenpääkirjoituksissa mainitaan Juudan kuninkaat Ahas ja Manasse sekä Israelin kuninkaat Omri, Jeehu, Joas, Menahem ja Hosea.

Aikakirjoissaan Sanherib kerskuu sotilaallisilla voitoillaan mutta ei puhu mitään Jerusalemin valloittamisesta. Tämä paljonpuhuva vaikeneminen lisää luottamusta Raamatun kertomukseen, jonka mukaan tuo kuningas ei koskaan piirittänyt Jerusalemia vaan kärsi tappion Jumalan käsissä. Sen jälkeen nöyryytetty Sanherib palasi Niniveen, missä hänen poikansa Raamatun mukaan murhasivat hänet. (Jesaja 37:33–38.) Salamurhasta kerrotaan myös kahdessa assyrialaisessa asiakirjassa.

Jehovan profeetat Nahum ja Sefanja ennustivat, että Niniven kaupunki tuhottaisiin täysin sen asukkaiden pahuuden takia (Nahum 1:1; 2:8–3:19; Sefanja 2:13–15). Ennustukset täyttyivät, kun Babylonian kuninkaan Nabopolassarin ja Meedian kuninkaan Kyaksareen yhdistyneet joukot piirittivät ja kukistivat kaupungin vuonna 632 eaa. Niniven raunioiden löytyminen ja tutkiminen on antanut  jälleen yhden vahvistuksen Raamatun kertomuksille.

Tigriin itäpuolella Ninivestä kaakkoon sijaitsi muinoin kaupunki nimeltä Nuzi. Vuosina 1925–31 siellä tehtiin kaivauksia, joissa löytyi monia ihmiskäden tuotteita, kuten noin 20000 savitaulua. Tekstit ovat babylonian kieltä, ja niissä kuvaillaan seikkaperäisesti muun muassa samantyyppisiä oikeudellisia tapoja kuin patriarkkojen ajan tavat, joista kerrotaan 1. Mooseksen kirjassa. Kirjoitukset osoittavat esimerkiksi, että kotijumalat, jotka olivat usein pieniä savipatsaita, olivat eräänlaisia saantokirjoja, jotka antoivat haltijalleen oikeuden perintöön. Tämä tapa saattaa selittää, miksi patriarkka Jaakobin vaimo Raakel otti mukaansa isälleen Labanille kuuluvat kotijumalat, terafim-kuvat, kun Jaakob perheineen muutti pois. Laban luonnollisesti yritti saada ne takaisin haltuunsa. (1. Mooseksen kirja 31:14–16, 19, 25–35.)

Jesajan profetia ja Kyyroksen lieriö

Eräs muinaisessa savilieriössä oleva nuolenpääkirjoitus vahvistaa erään toisen Raamatun kertomuksen. Tämä asiakirja, Kyyroksen lieriö [9], löytyi muinaisen Sipparin paikalta Eufratin varrelta noin 30 kilometrin päästä Bagdadista. Siinä kerrotaan, miten Persian maailmanvallan perustaja Kyyros Suuri valloitti Babylonin. Jehova oli sanonut jo parisataa vuotta aiemmin profeettansa Jesajan välityksellä meedopersialaisesta hallitsijasta, joka olisi nimeltään Kyyros: ”’Hän on minun paimeneni, ja kaiken, mistä iloitsen, hän panee täysin täytäntöön’, vieläpä sanoessani Jerusalemista: ’Se rakennetaan uudelleen.’” (Jesaja 13:1, 17–19; 44:26–45:3.)

Lieriössä mainitaan Kyyroksen tapa palauttaa edellisen mahdin vankeina olleet kansat kotimaahansa, mikä poikkesi täysin toisten muinaisten valloittajien menettelytavasta. Raamattu ja maallinen historia todistavat, että Kyyros tosiaan vapautti juutalaiset, ja sen jälkeen he rakensivat Jerusalemin uudelleen (2. Aikakirja 36:23; Esra 1:1–4).

Raamatun arkeologia on suhteellisen uusi tieteenhaara, joka on kuitenkin kehittynyt merkittäväksi ja tuottanut arvokasta tietoa. Kuten olemme havainneet, monet löydöt vahvistavat Raamatun oikeaperäisyyden ja tarkkuuden, joskus pienimpiä yksityiskohtia myöten.

LISÄAINEISTOA

Voiko Raamattu tehdä elämästä onnellisempaa ja tarkoituksellisempaa? Muun muassa tätä tärkeää aihetta tarkastellaan kiinnostavia haastatteluja sisältävällä kahden tunnin mittaisella DVD:llä Raamattu – tosiasioiden ja ennustusten kirja. (Saatavissa 32 kielellä.)

Raamattu – Jumalan vai ihmisen sana?

Kaipaatko lisätodisteita siitä, että Raamatussa ei ole taruja eikä ristiriitoja? Ovatko siinä kuvaillut ihmeet tositapahtumia? Ota selvää näistä asioista tämän 192-sivuisen kirjan avulla. (Julkaistu 56 kielellä.)

Mitä Raamattu todella opettaa?

Tämän tutkimisen apuvälineeksi suunnitellun kirjan 19 luvussa käsitellään kaikkia keskeisiä Raamatun opetuksia ja selitetään, mikä on Jumalan tarkoitus maan ja ihmiskunnan suhteen. (Ilmestynyt tähän mennessä 162 kielellä.)

Kirjani Raamatun kertomuksista

Tämä kauniisti kuvitettu kirja on tarkoitettu erityisesti lapsille, ja siinä kerrotaan aikajärjestyksessä 116:sta Raamatun henkilöstä ja tapahtumasta. (Saatavissa 194 kielellä.)

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Kolikot: Generously Donated by Company for Reconstruction & Development of Jewish Quarter, Jerusalem Old City

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Society for Exploration of Land of Israel and its Antiquities

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]

3: Musée du Louvre, Paris; 4: Photograph taken by courtesy of the British Museum; 5: Gabi Laron/Institute of Archaeology/Hebrew University © Eilat Mazar

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

6: AP Photo/Keith Srakocic; 7, 8: Photograph taken by courtesy of the British Museum

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Photograph taken by courtesy of the British Museum