Raamatun näkökanta

Mitä kuolemassa tapahtuu?

JUMALAN ihmislasten ei ollut tarkoitus kuolla (Roomalaisille 8:20, 21). Kun Jehova puhui kuolemasta Aadamille ensimmäisen kerran, hän ei esittänyt sitä ihmiselämän normaalina päätepisteenä vaan rangaistuksena, joka koituisi tottelemattomuudesta Jumalalle (1. Mooseksen kirja 2:17). Aadam ymmärsi, mitä kuolema merkitsi, sillä hän näki eläinten kuolevan.

Aadam teki syntiä, ja hän joutui maksamaan siitä hinnan kuolemalla 930-vuotiaana (1. Mooseksen kirja 5:5; Roomalaisille 6:23). Koska hänet oli tottelemattomuutensa vuoksi karkotettu Jumalan perheestä, häntä ei enää pidetty Jumalan poikana (5. Mooseksen kirja 32:5). Raamatussa sanotaan hänen tekonsa surullisista seurauksista: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja  synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin.” (Roomalaisille 5:12.)

Miten käy ajattelukyvyn?

Raamatussa sanotaan myös: ”Lopullinen seuraamus kohtaa ihmisten poikia ja lopullinen seuraamus kohtaa eläimiä, ja niille koituu sama lopullinen seuraamus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee; ja niillä kaikilla on sama henki, niin ettei ihmisellä ole mitään etusijaa eläimeen nähden, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20.) Mitä tomuun palaaminen tarkoittaa?

Ilmaus tuo mieleen Jumalan sanat ensimmäiselle ihmiselle: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Ihmiset ovat siis eläinten tavoin fyysisiä olentoja. Emme ole henkiä, jotka vain asuisivat liharuumiissa. Ajattelukyky ei säästy ruumiin tuhoutuessa. Raamattu sanoo kuolevasta ihmisestä: ”Hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Psalmit 146:4.)

Missä tilassa kuolleet sitten ovat, jos kerran näin käy? Jumalan sana antaa selvän vastauksen: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään” – he ovat tiedottomia (Saarnaaja 9:5). Kuolema ei suinkaan ole kuin ystävä, joka toivottaa meidät tervetulleeksi parempaan elämään, vaan Raamatun sanoin ”viimeinen vihollinen”, joka tekee lopun kaikesta toiminnastamme (1. Korinttilaisille 15:26; Saarnaaja 9:10). Onko kuolema siis toivoton tila?

Toivo kuolleille

Kuolema on miljoonille ihmisille kuin uni, josta he tulevat heräämään. Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen heidän ystävästään, joka oli kuollut: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Matkalla Jeesus näki joukon surijoita. Saavuttuaan muistohaudalle hän käski avata haudan ja huusi sitten: ”Lasarus, tule ulos!” Neljä päivää kuolleena ollut mies astui ulos haudasta. (Johannes 11:11–14, 39, 43, 44.) Hänen ruumiinsa oli alkanut jo mädäntyä, joten teollaan Jeesus osoitti, että Jumala pystyy muistamaan vainajasta kaiken – persoonallisuuden, muistiin painuneet asiat ja ulkonäön. Hän voi saattaa hänet jälleen eloon. Erään toisen kerran Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.)

Raamattu antaa vielä lisää toivoa sanoessaan: ”Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” (1. Korinttilaisille 15:26.) Silloin surun murtamien ihmisten ei enää koskaan tarvitse haudata läheisiään. Raamattu vakuuttaa: ”Eikä kuolemaa enää ole.” (Ilmestys 21:4.) Eikö Raamatun selitys kuolemasta olekin lohduttava?

OLETKO MIETTINYT?

▪ Ovatko kuolleet tietoisessa tilassa? (Saarnaaja 9:5)

▪ Onko kuolema toivoton tila ihmiselle? (Johannes 5:28, 29)

[Huomioteksti s. 29]

”Hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Psalmit 146:4)