Miksi jätin sirkuksen

Kertonut Marcelo Neím

OLEN syntynyt Montevideossa Uruguayssa. Vaikka vanhempani olivat jumalaapelkääviä, he eivät kuuluneet mihinkään uskontokuntaan. Äiti kuoli onnettomuudessa, kun olin nelivuotias. Niinpä sukulaiset kasvattivat minut yrittäen opettaa minulle hyviä periaatteita. Kaksikymmenvuotiaana päätin matkustella ja tutustua eri maihin ja kulttuureihin.

Ollessani Kolumbiassa menin töihin sirkukseen apulaiseksi. Kun näin, kuinka iloisilta esiintyjät näyttivät yleisön osoittaessa heille suosiotaan, minäkin halusin sirkustaiteilijaksi. Siksi opettelin polkupyöränumeron. Harjoittelin aina vain pienemmillä pyörillä, kunnes lopulta pystyin esiintymään pyörällä, joka oli vain 12 senttimetriä pitkä. Se oli yksi maailman pienimmistä ja mahtui kämmenelleni. Aloin saada nimeä suuressa osassa Etelä-Amerikkaa. Kun olin 25-vuotias, saavuin Meksikoon, jossa työskentelin useissa sirkuksissa.

Uusi suunta elämälle

Rakastin sirkuselämää. Siihen kuului paljon matkustamista, majoittumista parhaisiin hotelleihin ja syömistä hienoissa ravintoloissa. Samaan aikaan elämä tuntui kuitenkin tyhjältä, eikä minulla ollut tulevaisuudentoivoa. Eräänä iltapäivänä elämäni muuttui. Sirkuksen tirehtööri antoi minulle saamansa kirjan nimeltä Ilmestyksen suurenmoinen huipentuma on käsillä! * Esityksen jälkeen luin sitä pikkutunneille asti. Vaikka minun ei ollutkaan helppo ymmärtää lukemaani, selitys Ilmestyskirjan helakanpunaisesta pedosta ja portosta kiehtoi minua (Ilmestys 17:3–18:8). Kerran sitten siivosin hankkimaani asuntovaunua ja löysin saman julkaisijan kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä*. Sitä oli helpompi ymmärtää, ja tajusin heti, että minun on saarnattava toisille. Aloin saman tien kertoa oppimastani kaikille, jotka tapasin.

Aikanaan tunsin tarvetta ottaa yhteyttä Jehovan todistajiin. Ilmestyksen huipentuma -kirjassa oli sen todistajatytön puhelinnumero, joka oli jättänyt kirjan ystävälleni. Niinpä  soitin numeroon, ja hänen isänsä kutsui minut Jehovan todistajien konventtiin, joka pidettiin Tijuanassa Meksikossa. Siellä näkemäni rakkaus teki minuun vaikutuksen, ja vakuutuin siitä, että tämä on tosi uskonto. Minne tahansa sirkus menikin, kävin kokouksissa paikallisessa valtakunnansalissa ja hankin kirjallisuutta jaettavaksi vapaamuotoisesti.

Eräs tapahtuma sai minut vielä varmemmaksi siitä, että olin kulkemassa oikeaan suuntaan. Todistajat kutsuivat minut Kristuksen kuoleman muistonviettoon ja selittivät, miten tärkeää kristityn on olla läsnä tuossa tilaisuudessa. Se oli kuitenkin samaan aikaan kuin sirkuksen uuden esityksen ensi-ilta, ja luulin, etten mitenkään pääsisi paikalle. Rukoilin palavasti Jehovaa, ja yllättäen kaksi tuntia ennen näytöstä sirkus jäi ilman sähköä. Sen vuoksi pääsin muistonviettoon, ja myöhemmin palasin esiintymään. Minusta tuntui, että Jehova oli vastannut rukouksiini.

Erään kerran jaoin traktaatteja pankkijonossa. Muuan kristitty vanhin näki minut ja kiitti minua innokkuudestani. Hän kannusti minua saarnaamaan järjestelmällisesti seurakunnan ohjauksessa. Rakkaudellisesti hän selitti, että sitä ennen minun pitäisi tehdä muutoksia elämässäni. Samaan aikaan kun harkitsin asiaa, minulle tarjottiin hyväpalkkaista työtä yhdysvaltalaisesta sirkuksesta. Sydämeni oli jakautunut. Halusin lähteä Yhdysvaltoihin, mutta en tiennyt, pystyisinkö silloin jatkamaan valitsemaani suuntaan. Tämä oli ensimmäinen koetukseni, enkä halunnut tuottaa Jehovalle pettymystä. Vaikka muut esiintyjät oudoksuivat ratkaisuani, jätin sirkuksen, aloin toimia erään seurakunnan yhteydessä, leikkasin pitkät hiukseni ja tein muita muutoksia elämäntyylissäni voidakseni palvella Jehovaa.

Tyytyväinen valintoihini

Vähän ennen kuin minut kastettiin Jehovan todistajaksi vuonna 1997, kohtasin toisen koetuksen. Minulle tarjottiin jälleen tilaisuutta lähteä Yhdysvaltoihin, tällä kertaa esiintymään kuuluisaan televisio-ohjelmaan Miamiin. Kaikki kulut maksettaisiin puolestani. Mutta halusin mennä kasteelle ja täyttää vihkiytymislupaukseni Jehovalle. Sen vuoksi kieltäydyin tarjouksesta ohjelman edustajien suureksi hämmästykseksi.

Minulta on kysytty, kadunko sirkuselämän jättämistä. Vastaukseni on, etten ikinä vaihtaisi Jehovan ystävyyttä ja rakkautta aikaisempaan elämääni. Uudella urallani kokoaikaisena kristittynä sananpalvelijana en ehkä saa suosionosoituksia, mainetta tai tämän maailman rikkauksia, mutta elämäni ei enää tunnu tyhjältä. Se on saanut sisältöä toivosta elää paratiisimaassa ja ottaa vastaan äitini ylösnousemuksessa (Johannes 5:28, 29).

[Alaviite]